Lukuhaaste 2019: ”Vuoden mutsi”
Tammikuun kirjana lukuhaasteessani on Satu Rämön ja Katja Lahden Vuoden mutsi (2012). Se menee haasteen kohtaan 34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia. Jonkun nillittäjän mielestä tämä ei ehkä sopisi lukuhaastekirjaksi, sillä olen oikeasti lukenut kirjan jo aiemminkin, nimittäin raskauden alkumetreillä. Kuten äidit tietävät, on muisti kuitenkin hyvin heppoinen välillä plussatesti—1-vuotisjuhlat, joten voin todella huoletta lukea vaikka kaikki raskaana/vauvavuotena lukemani kirjat uudelleen. Kätevää! 😀 Lisäksi pystyin silloin samaistumaan vasta osaan kirjan jutuista ja täyttämään vaan alkuraskautta koskevat kohdat. Kirja on nittäin siitä hauska, että se sisältää paikkoja omille merkinnöille, yhden ristikon sekä mutsi-testin. Minun oli oikeastaan siis pakko lukea se uudelleen.
Kirja on tarkoitettu hyvin pitkälti huumori-teokseksi, vaikka väliin on ujutettu myös faktaa, mm. nettisivuja ja auttavia puhelinnumeroita. Tämä kirja on vahvasti äidin puolella ja haluaa, että äidit eivät kompastuisi liian korkeisiin rimoihin joita itse/muut ovat asettaneet. Kirja koostuu hyvin lyhyistä teksteistä, blogipostausten tapaan. Vuoden mutsi onkin aluksi ollut blogi, joka sittemmin on laajentunut myös kirjaksi. Kirjaa on siis super-helppo lukea, sillä pitkiä keskittymisjaksoja ei tarvita. Se sopiikin ihan loistavasti vauvan äidille! Kirjoittajat ovat molemmat kokeneet raskaana olon, synnytyksen ja vauvavuoden melko rankkoina juttuina ja ammentavat vahvasti omista kokemuksistaan, ronskilla huumorilla. Välillä teksti tuntui omaan korvaani vähän turhankin negatiiviselta, enkä pidä siitä, että vitsaillaan esimerkiksi puolison turpaan mottaisemisella. (Vaikka toki selväksi tulee, että kyseessä on liioittelu ja huumori.) Ehkä negatiivisuus on harkittu veto: ensikertalainen voi ajatella, että ei mulla sentään noin hankalaa ole ollut. Tai jos oli, niin sille löytyy sitten samaistumiskohde.
Rämön ja Lahden kieli on roisia ja lennokasta. Monesti naurattaa niin, että pitää varoa, ettei vauva herää! Negailu on selvästi heille myös tyylikeino joka monessa kohtaa kieltämättä toimiikin. Kirjassa on erilaisilla tunnistekuvilla eroteltu, koskeeko juttu raskaana oloa vai vauvan kanssa kikkailua, muutama juttu on myös raskauden suunnittelemisesta. Lisäksi toinen setti tunnisteita kertoo, onko teksti avautumista, huumoria vai asiaa. Kappaleita värittävät hauskat maatuska-kuvat!
Kirja on mainio suositus kaikille raskiksille sekä vauvan vanhemmille, niin miehille kuin naisillekin, vaikka naisille kirja varsinaisesti on kirjoitettu. Parisuhteessa se ei-synnyttänyt osapuoli voi saada kirjasta hyvää osviittaa kuitenkin siitä, että vauvan kasvattaminen mahassa ja sen pullauttaminen maailmaan ei ole kaikista helpoin homma. Ja sen jälkeenkään homma ei tosiaan stabiloidu parissa viikossa. Sen sijaan kaikille perheen perustamista vasta harkitseville kirja ei ehkä ole parasta luettavaa, sillä kuten sanottu, siitä voi saada jopa turhankin negatiivisen kuvan lisääntymisestä. Ehkä myös kaikkein tiukkapipoisimmat mamat eivät ole tämän kirjan kohderyhmää.
Minulle se on nyt jo kahteen kertaan tarjonnut kuitenkin hyvät naurut monessa kohtaa, jotten peukku ylös!