En olekaan vähään aikaan kirjoittanut Napukan nukkumisista…! 😀 Tässä on ollut monenlaista muutosta neidin rytmissä, hän on nyt siirtymässä selvästi kaksiin päikkäreihin (joilla alkaa olla pituutta jo ihan yli tunninkin!) ja yömaidot hän jätti pois reilu viikko sitten. Ai että minä näistäkin asioista osasin stressata, ja ihan turhaan.

Yömaidosta vieroittamista suunnittelin ja jännitin jo noin kaksi kuukautta etukäteen, miettien, millaista hirveää huutoa se tulisi olemaan. Sitten kolme yötä ennen määrättyä päivämäärää Napukka nukkui itse aamuun asti! Eikä sen jälkeen ole yömaitoa annettu. Muutaman kerran on tarvittu isiä rauhoittelemaan, mutta pääsääntöisesti meillä nykyään noustaan sängystä vain kerran, eli aamulla. Heräilyjä silti tulee, Napukka pitää kaikenlaista ääntä, heräileekin, ja se kyllä kuuluu viereiseen huoneeseen (muutimme Miehen kanssa olohuoneeseen), lisäksi tulee itsekin heräiltyä, kun siihen on niin tottunut. Mutta on se kyllä aika luksusta, kun ei tarvitse yöllä nousta! Aamut ovat hilautuneet toki vähän aikaisemmiksi, mutta ennen kuutta ei ole tarvinnut aloittaa päivää. Yhteiset köllöttelyt aamuisin sängyssä ovat valitettavasti jääneet pois, sillä kun Napukan hakee pinniksestään, hän haluaa ruokaa ja heti! 😀

Ja ne päikkärit sitten. Huhhuh miten olenkin osannut niistä ottaa päänvaivaa. Napukka on koko ikänsä ollut minipäikkäreiden (tyypillisimmin puoli tuntia) nukkuja ja se on hajottanut minua. Kun olen ollut varma, että Napukan unikuvioissa on jotain vikaa! Kun minulle on sanottu, että vauvojen kuuluisi nukkua pääsääntöisesti vähintään tunti kerrallaan. Mutta näin siinä vaan kävi, nyt kun Napukka täyttää ihan kohta 9 kuukautta, ovat päikkärit alkaneetkin venyä. Aluksi kuvio meni niin, että aina puolen tunnin kohdalla hän heräsi, mutta kun emme menneet heti ottamaan häntä pois sängystä, unet jatkuivatkin vielä, usein jopa tunnin lisää! Nyt joka kerta ei tuota väliheräämistä edes tule. Samaa kikkaa sovelsimme kyllä aiemminkin, se toimi joskus, mutta loppuvuodesta ei oikeastaan enää ollenkaan. Koska päikkäreille on tullut pituutta, on kolmansien unien ollut mahdollista tipahtaa pois. Ei vielä joka päivä, mutta yhä useammin. Tyypillistä on myös, että Napukka nukkuu kahdet pitkät unet, ja yhdet ihan lyhyet torkut. Silloin kun päikkäreitä on vain kahdet, on illalla nukkumaanmenoaika joskus jopa kuudelta, mutta se ei ole vaikuttanut heräämisaikaan. Tätä kolmista unista kaksiin -siirtymää stressasin myös ihan hirveästi. Ja sitten se vaan tapahtui ihan itsestään.

Jottei tulisi väärää kuvaa, niin kyllä minä hermoilen edelleen jonkin verran Napukan unikuvioista, mutta ihan eri mittakaavassa. Esimerkiksi tänään hän oli nukkunut ensimmäiset päikkärit 9:30-11:00 ja meni toisille päikkäreille 14:15, ajattelin, että hän nukkuisi noin 15:30 asti, joilloin hän olisi mainiosti jaksanut iltaan, eli noin 19 asti. Mutta hän nukkuikin vain puoli tuntia, vaikka annoin hänelle kyllä aikaa saada unenpäästä uudelleen kiinni. Siinä sitten sykkeet jonkin verran nousivat, kun mietin, otanko hänet jo ylös vai yritänkö vielä, kun nyt hän ei ehdi kuitenkaan nukkua enää kolmansia päikkäreitä ilman, että ne häiritsisivät jo yöunia, mutta olisi varmasti illalla tosi väsynyt! Kun lopulta otin hänet sängystä tunsin hetken huonoa omaatuntoa, kun olin antanut hänen itkeä turhaan, mutta Napukka onneksi ei ole pitkävihainen. Heti kun nostin hänet syliin ja aloin jutella, hän oli taas aivan iloinen ja kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan! Yöunilleen hän meni tänään juurikin silloin kuudelta, mikä tuntuu edelleen vähän hassulta, mutta ei kai sitä pitäisi niin jännittää.

Kirjoitan tämän itselleni ylös, että muistaisin jatkossa, kun vastaavia tilanteita varmasti tulee: 

Se järjestyy kyllä ajan kanssa omalla painollaan. 🙂