Vauvan vekottimia

Aaai että olen odottanut monta vuotta, että saisin tehdä jonkin isomman hankinnan vauvalle! Tämä kuulostaa oikeastaan aika hassulta ja materialistiselta, mutta totuus on se, että hyvin monelle odottajalle vauva konkretisoituu sille tehtävien hankintojen kautta. Juu, onhan se maha tuossa, ja ultrakuvia katselen joka päivä, mutta se, että vauva on oikeasti tulossa, tuntuu niin paljon todellisemmalta, kun kotiin alkaa ilmestyä vauvan tavaroita ja tarvikkeita. Vaatteet ovat monelle se ensimmäinen askel, minkä uskaltaa ottaa. Ne eivät yksittäisinä ostoksina ole kalliita tai tilaa vieviä, ja jos oikein pahasti kävisi, ne voisi antaa lahjaksi eteenpäin. Itsehän olen vaatteita hamstraillut jo ihan sieltä ensimmäisestä yritysvuodesta alkaen, eli ikuisuus sitten, kuten nyt tuntuu.

Toki tuntui mahtavalta tehdä ensimmäiset vaatehankinnat juuri Minillemutta kyllä vaunut ja sänky ovat olleet niitä asioita, joiden hankkimista olen odottanut eniten.

Ja se tuntui juuri niin ihanalta!

Vaunuja ja vauvan sänkyä ei osteta, ellei olla täysin vakuuttuneita siitä, että meille on todella tulossa vauva. Näköjään me olemme nyt siinä pisteessä, sillä molemmat on hankittu! Ihan älytöntä, mutta minusta tuntuu taas jotenkin yhtä pykälää äidimmältä. Kun meillä on nämä vaunutkin. Ja vauvalle sänky. Tämä ei ole enää pelkkää ajatuksella leikittelyä, vaan Mini on oikeasti tulossa! Tänne meille! Siis ihan asumaan ja kaikkea!! 😀

Sängystä minulla on ollut selkeä ajatus jo monta vuotta. Haluan Stokken Sleepin. Haluan ostaa sen käytettynä (koska voi tsiisus, on siinä pinnasängyllä hintaa!) ja maalata sen turkoosiksi. Pinterestissä törmäsinkin poimintaan Uauababy-blogista, jossa Sleepi oli maalattu juuri kauniin turkoosiksi ja vielä somistettu ihanasti.

0F967957-25FB-4741-8DAC-4028A168345D.jpeg

Sleepi on minusta paitsi kaunis muotoilultaan, myös mukavan muunneltava. Alkuun siitä otetaan käyttöön pelkät päädyt, jolloin sänky on lähes pyöreä, kodikas pikku pesä vauvalle. Lisäksi siinä on pyörät, jolloin hysteerinen tuore äiti voi  roudailla pikkusänkyä helposti ympäri kämppää, koska ei kuitenkaan uskalla heti jättää vauvaa yksin nukkumaan. Pohjan saa myös kolmelle eri korkeudelle ja toisen laidankin vielä pois, joten sängystä toivottavasti on Minille vuoteeksi useamman vuoden. Tämänhetkinen makuuhuoneemme on myöskin sen verran ahdas, että pyörät ovat kätevät vielä sitten, kun en ehkä halua kuljetella pinnistä enää muihin huoneisiin. Meillä ei oikein ole sellaista täydellistä, luontevaa paikkaa sille, joten sen helppo siirreltävyys on erittäin iso plussa.

Sleepin tulemme saamaan vanhemmiltani joululahjaksi. Aivan sattumalta eilen siellä kyläillessäni tuli puhe, että haluaisin juuri kyseisen pinniksen. Isä tietysti heti surffasi jollenkin nettikirppis-sivuille ja bongasi hyvin edulliseen hintaan vähän kolhuisen yksilön, joka maalaamisaikeiden takia sopi meille mitä parhaiten. Ilmoitus oli jätetty ihan vastikään, joten toiminnan miehenä hän nappasi sen sieltä ennen, kuin joku muu ehtii. Sänky tulikin jo tänään, kun minäkin vielä olin kyläilemässä, joten pääsin heti fiilistelemään ihanuutta! Isä lupasi hioa ja maalata sängyn, ja mukavastihan se omakotitalossa on säilytyksessäkin sitten jouluun asti.

 

8B15843C-D055-444F-95F0-E52006634738.jpeg

Tällä viikolla osui kohdalle myös toinen loistava tarjous. Olimme oikeastaan jo päättäneet, että vaunuiksi tulee Britaxin Smile -yhdistelmärattaat. Niitä oli useampikin ystävistäni suositellut, ja niitä näytti olevan jälleenmyyntimarkkinoilla runsaasti. Suositut kapistukset siis! Olimme käyneet yhdessä vaunuliikkeessä toteamassa omin silmin, että hyvät ovat. Tärkeää oli myös testata, että työntöaisan saa tarpeeksi korkealle, sillä Mies on ihanan pitkä <3 Olimme jo päättäneet, että hankimme vaunut käytettyinä, mutta sitten aivan sattumalta bongasin vaunuliikkeestä hyvässä alennuksessa olevat näyttelykappaleet. Väri oli vielä silmääni suuresti viehättävä turkoosi. Koska tarjous koski vain niitä kyseisiä yksilöitä, ei auttanut jäädä liiaksi arpomaan. Laitoin Miehelle viestiä ja hän näytti vihreää valoa. Vaikka tavallaan olisi ollut ihana ajella vaunut heti kotiin, päätin kuitenkin jättää ne liikkeen varastoon ainakin loppuvuodeksi. 

2BDA4911-9AFB-484F-AD02-CE1872CDC275.jpeg

Nyt siis meillä on molemmat isoimmat hankinnat vauvelin suhteen tehtynä, vaikka täällä kotona ei vielä kumpaakaan näykään. Olo on kuitenkin ihana, kun tietää noiden asioiden nyt olevan kunnossa. Odottelu toimikoon minulle taas kärsivällisyysharjoitteena! 😀

Kuvat: 

http://uauababy.blogspot.fi/p/projetos-personalizados.html?m=1

Vaunuaitta.fi

Britax.com

 

Perhe Raskaus ja synnytys

Rakenneultra

Olimme aamupäivällä ultrassa, jossa näimme pikkuisen kasvaneen ja kehittyneen juuri niin kuin pitää. Hän näytti meille myös kaikenlaisia hauskoja asentoja, kuten niskaseisontaa!

IMG_3239.JPG

Lopuksi, kun kaikki mittaukset ja kuvat oli saatu, kätilö kysyi, haluammeko koettaa selvittää sukupuolta. Ja halusimmehan me! Itse en nähnyt kuvassa mitään, eikä minulla ollut mitään aavistusta kumpaankaan suuntaan ennen kätilön ratkaisevaa sanaa ”häpykumpu”.

Meille tulee tyttö <3

Ei siis varsinaisesti ihme, etten nähnyt mitään! Mies sanoi jälkikäteen todenneensa, että oli aavistanut, sillä oli koko tutkimuksen ajan pitänyt silmät auki kivesten suhteen, eikä ollut niitä bongannut. Kätilö sai tiirailtua jälkikasvumme jalkoväliä sen verran monesta suunnasta, että uskalsi aika varmaksi sanoa sukupuolen. Näytti, miten häpykumpu erottui sileänä sivusta päin katsottuna (nyt minäkin jo näin sen) ja poikkileikkauskuvassa hän erotti häpyhuulet. Vaikka aina sanotaan, että vain pojan voi nähdä varmasti, ei minulle ainakaan jäänyt tuosta yhtään epävarma olo! Siellä on pieni tyttö, joka hyvin tomerasti liikutteli raajojaan ja kääntyili! 

Olo on jotenkin uskomaton. Olen aivan älyttömän onnellinen! Mies on hellyyttävän häkeltynyt, hänellekin saatiin jotain uutta!! Vaikea kuvitella, että poika-uutisesta olisimme olleet yhtään vähemmän onnellisia, mutta nyt kun meillä on tieto (kyllä, minä pidän sitä jo tietona) tytöstä, tuntuu se maailman ihmeellisemmältä asialta! Varmaan aika monille vanhemmille käy niin, että kun sukupuoli selviää, tuntuu se juuri siltä oikealta.

Saamme pienen tyttären. Tuntuu ihanalta sanoa se! Tuntuu ihanalta ajatella sitä! Tuntuu ihanalta kirjoittaa siitä! Kävi juuri niin kuin ajattelinkin; vauva muuttui sukupuolen myötä taas harppauksen verran todellisemmaksi. Lisäksi, kun kävimme juhlistamassa vauvan hyviä kuulumisia ultran jälkeen lounaalla, tulimme aika lailla varmaan lopputulokseen myös hänen tulevasta nimestään. Päätimme, että nukumme vielä yön yli, ennen kuin ”lukitsemme” nimen ja kerromme lähipiirille, mutta lapsen ajatteleminen nimellä vielä lisää tuota todellisuuden tuntua.

Olen niin onnellinen…!

(Raskaus on tänään muuten tasan laskennallisessa puolivälissään, rv 20+0!)

Perhe Raskaus ja synnytys