Parhaita juttuja
Sain blogiurani ensimmäisen haasteen pari päivää sitten Väriterapiaa-blogin Tiikerikatilta. Kuinka jännää! Haasteessa piti kirjata 5×3 hyvää/parasta asiaa omasta elämästä. Hyviä asioita kannattaa aina miettiä, joten haastan samalla ihan joka ikisen, joka tämän postauksen sattuu lukemaan, käymään vähintäänkin mielessään läpi nämä samaiset kategoriat. Bloggaajat voivat halutessaan tehdä myös aiheesta postauksen (ja se olisi tosi kivaakin!), mutta en aio ”virallisesti” ketään haastaa.
Parasta tässä päivässä:
Aivan huippu päivä miettiä, mitkä asiat ovat oikeasti tosi hyvin. Koska tänään oli hammaslääkäripäivä ja muutenkin vähän alavireisyyttä.
– Auriko! Siis ihan mahtavaa, kun kävelin iltapäivällä kotiin, aurinkoisissa kohdissa oikeasti lämmitti jo, vaikka oli pakkasta! Aurinko tekee myös kaikesta kauniimman näköistä. Lupaus keväästä. Ihan mahtavaa!
– Hyvä keskustelu Miehen kanssa. Saimme yhteisellä lounaalla jatkettua loppuun jo aamupalapöydässä aloittamaamme keskustelua liittyen odotuksiimme toisistamme tämän tulevan yhteisen vanhemmuuden myötä. Tuntuu, että parisuhteessa melkeinpä kaikista tärkein juttu on, että aidolle keskustelulle on tilaa. Tämä oli taas tosi tärkeää ja hyvää ajatusten ja tunteiden vaihtoa. <3
– Salipäivä. On muuten hauska huomata, että vähän tympeänäkin ensin ajattelemani päivä on jo tähän asti pitänyt sisällään niin monia kivoja asioita, että tälle viimeiselle paikalle oli oikein tunkua! :D Tässäkin päivässä siis on ollut oikeasti ihan valtavasti hyviä asioita. Salipäivä pääsi kolmannelle paikalle, koska onhan se nyt ihanaa, että vielä 34:llä raskausviikolla pystyn kuitenkin liikkumaan ja kuntoilemaan. Minulla on vielä lihaksia ja pystyvyyttä tämän mamma-valepuvun alla (kyllä, välillä edelleen tuntuu, että huijaan koko raskauden!) vaikka kömpelöltä usein tuntuukin. Myös on aivan mahtavaa päästä aina katselemaan, kun vahva Mieheni kyykkää ja tekee mavea! ;)
Parasta tässä vuodessa:
Täytyy sanoa, että en oikein tiedä, tarkoitetaanko tässä nyt kuluvaa vuotta, eli vuotta 2018, vai kulunutta viimeisintä 12 kuukautta. Koska säännöt tuskin ovat kovin ankarat, päätän itse, että tarkastelen näitä viimeisimpiä 12 kuukautta.
– Avoliitto. Muutimme kesällä Miehen kanssa vihdoin yhteen. Ihan parasta!
– Raskaus. Kolmas kerta toden sanoi, ja tämä alkio sai kehittyä sikiöksi ja siksi minivauvaksi, joka se nyt on! Ihan parasta!
– Välivuosi. Oi kyllä, olin niin tauon tarpeessa. Ihan parasta on ollut myös se, että olen saanut levätä ja olla stressaamatta.
Parasta elämässä:
– Rakkaus.
– Perhe ja ystävät.
– Terveys.
Parasta minussa:
– Kasvu. Enkä tarkoita nyt vain mahaa ;D Olen oikeasti tosi ylpeä itsestäni, kun ajattelen, miten paljon olen viime vuosina ihmisenä kasvanut. Ja koen myös, että siinä on paljon omaa ansiotani, se ei ole vain tapahtunut, vaan olen aktiivisesti pystynyt vaikuttamaan siihen, mihin suntaan vien elämääni ja itseäni. Eikä se ole ollut pelkästään kivaa ja helppoa. Olen ylpeä siitä, että olen uskaltanut kohdata ja käsitellä vaikeitakin asioita, sillä juuri ne ovat vieneet minua eteenpäin.
– Höpsöys. Vaikka koen kasvaneeni, en ole missään nimessä muuttunut miksikään tylsimykseksi, liian aikuiseksi tai jotain sellaista. Fiilistelemme päivittäin Miehen kanssa toistemme hönöilyjä!
– Luottamus. Olen aina ollut perusluonteeltani aika luottavainen. Lähtökohtaisesti ajattelen, että ihmiset haluavat hyvää. Toki aina se ei mene niin, mutta antaa minusta silti paremmat eväät onnelliseen elämään, kuin ainainen pahimman odottaminen. Luotan myös itse elämään, että se kyllä kelluttaa. Luotan tällä hetkellä myös aika hyvin itseeni, mikä on minulle vielä melko uutta ja jännittävää…
Parasta omassa blogissa:
– Muistijälki. Juuri pari päivää sitten lueskelin ihan ensimmäisiä kirjoituksiani viime kesältä. Jo näin lyhyessä ajassa olin ehtinyt unohtaa asioita! Koen todella tärkeäksi, että näistä hassuista pohdinnoistani ja mietteistäni jää minulle itselleni jotain, johon palata myöhemmin.
– Ihmiset. Minunkin blogissani oikeasti vierailee ihan oikeita ihmisiä, jotka lukevat ajatuksiani! Se on ihan mahtavaa ja jotenkin myös melko hämmentävää. Joku jättää kommentin, oman kokemuksen, neuvon, vinkin, kysymyksen tai vaan fiilistelee kanssani jotain iloista juttua. Joka kerta se tuntuu yhtä hyvältä!
– Jäsentäminen. Omia ajatuksiaan on mielestäni ihan hyvä välillä vähän laittaa järjestykseen. Jokin aihe pyörii päässä ja sitä kelailee itsekseen tai toisen kanssa. Mutta kun siitä kirjoittaa pienen tekstin, saa siihen joka kerta ihan uudenlaista näkökulmaa. Monesti on käynyt niin, että teksti onkin kirjoittaessa mennyt ihan eri suuntaan, kuin olin alunperin ajatellut. Joskus, kun olen lähtenyt kirjoittamaan jostain suuresta oivalluksesta, päädynkin avoimiksi jääviin kysymyksiin; että eihän tämä itseasiassa ihan noin yksinkertaista ollutkaan. Joskus taas hyvin hämmentyneenä aloitan kirjoittamisen, ja lopputuloksena onkin kirkkaampi näkemys! Aivan mahtvaa! :D