Tarvitseeko vauva tuttia?
Meillä on luovuttu nyt tutista. Napukka täyttää pian puoli vuotta, ja olen useamman kerran kuullut sanottavan, että se on hyvä aika vieroittaa tutista. Vauva ei sen ikäisenä osaa vielä varsinaisesti ikävöidä tuttia, siitä ei ole tullut hänelle tapaa. Toki harmistusta voi aiheuttaa (ja on aiheuttanutkin!) nukahtaminen ilman tuttua lupsutusta, mutta sanoisin, että näin vältyimme suuremmilta tuttikriiseiltä.
Miksi edes ylipäänsä antaa vauvalle tuttia? Pikkuvauvoilla tutin imeminen vähentää kätkytkuoleman riskiä, se oli yksi syy miksi alun perin halusin, että Napukka käyttää tuttia nukkuessaan. Ja olihan siitä hyötyä ja apua monesti rauhoittumisessa ennen nukahtamista! Imeminen kun on vauvoille se juttu. Napukka ei missään vaiheessa ollut ns. tutin viihdekäyttäjä, vaan tutti annettiin aina vain selvään tarpeeseen. Joka nukahtamiseen hän ei tuttia edes tarvinnut. Itse en ole vauvana syönyt ollenkaan tuttia, mutta peukaloa sitäkin enemmän! Minulla oli suuria vaikeuksia peukusta vieroittumiseen, ja se oli myös tärkeä argumentti meillä tutin puolesta. Tutti kun on aika paljon helpompi sitten hyvästellä kuin peukku! Pikkusiskoni taas söi tuttia taaperoksi asti, ja hänellä olikin suuri suru ja kriisi, kun tuteista piti luopua. Siksi halusin pelata varman päälle ja luopua tutista Napukan kohdalla varhaisessa vaiheessa, ettemme vahingossa löytäisi itsejämme pohtimasta tutista vieroittamista kolmevuotiaan kanssa!
Puolen vuoden jälkeen tutin hyödyt alkavat jäädä pikkuhiljaa haittojen alle. Puhkeavat hamapaat saattavat häiriintyä vieraasta esineestä, varsinkin jos se on suussa kovin usein. Välikorvatulehduksia tulee jonkin verran herkemmin tuttia imeville yli puolivuotialle, kuin tutittomille. Öiseenkin aikaan aktiiviset isommat vauvat saattavat saada myös tutista turhaa äksöniä, joka alkaakin häiritä nukkumista. Tuttia pitää härveltää käsillä, sitä otetaan pois suusta muttei osata laittaa takaisin, heitetään lattialle ja sitten taas harmittaa. Tämä oli suurin syy siihen, miksi Napukan tutti lähti juuri nyt. Tuntui viisaalta koettaa karsia öistä kaikki turhat muuttujat, kun kohta meillä on edessä Napukan vieroittaminen yömaidosta. Ja sitten tietysti vielä se, että tutista tulee isommalle vauvalle herkästi tapa, josta on vaikea luopua, ja tämän ”turhan” kriisin haluamme välttää.
Miten meillä on sitten mennyt? No, ensimmäinen tutiton yö oli melkoista elämää. Napukan oli kovin vaikea nukahtaa ja kanniskelimme häntä vuorotellen pitkin yötä, kun hän havahtui muutaman tunnin välein. ”Tutittamalla” hänet oli saanut tähän asti hyvin nukahtamaan uudelleen, mutta huitovat kädet olivat tehneet siitäkin hankalaa. Silti tutin puuttuminen nyt kokonaan oli selvästi haastavaa. Siksi olemmekin palanneet samaan käytäntöön, kuin Napukan ollessa pikkuvauva: Itkun alkaessa odotamme kaksi minuuttia, jos se ei lähde laantumaan, nostamme hänet olkaa vasten rauhoittumaan ja kävelemme vähäsen. Sitten laskemme hänet takaisin sänkyyn ennen kuin hän nukahtaa kunnolla. Tätä toistetaan tarvittavan monta kierrosta. Lopputulos on se, että Napukka kyllä nukahtaa, yleensä muutaman kierroksen jälkeen. Joskus rauhoittuminen kestää kuitenkin hetken ja silloin olisi kova halu antaa hänen vaan nukahtaa syliin tai hakea se tutti. (Jostain syystä emme ole vielä heittäneet niitä roskiin!) Toistaiseksi olemme kuitenkin jaksaneet pitää linjan.
Kun olemme liikkeellä, Napukan suosikit rauhoittumiseen sekä viihtymiseen ovat vaunuihin tuttinauhoista roikkumaan virittämäni purulelut. Niitä voi tutkia käsillä ja suulla, imeä ja pureskella. Samaa hän teki ennen tutin kanssa!
Että rasti seinään vaan, ainakin yksi etukäteen päättämistäni asioista meni juuri suunnitelmien mukaan. :D
(Napukalla on muuten kuvassa päässään se pipo, jonka neuloin supistusten voimistumista odotellessani hänelle kotiutumispipoksi! Vähän arvioin koon väärin…)