Vauvaviittomia

Törmäsin vauvaviittomiin joskus aikaa sitten, ennen raskautta jo, ja olin heti myyty. Mikä loistava ajatus: vauva kun oppii kommunikoimaan jo paljon ennen, kuin oppii puhumaan, opetetaan hänelle siis helppoja käsimerkkejä, joilla hän voi ilmaista tahtoaan! Vältytään monilta turhautumisilta, kun vanhemmat ei vaan tajuu! Myöhemmin olen kuullut vauvaviittomista lisääkin, pelkästään hyvää. Mies oli myös heti messissä; toki opettaisimme Napukalle vähintäänkin muutamia viittomia!

No, kuten meillä jonkinlaisena trendinä tuntuu olevan, tämäkin asia tuli otettua vähän puolittain haltuun. 😀 Napukka olisi varmasti oppinut paljon enemmänkin viittomia, ja oppisi edelleen, mutta jostain syystä jämähdimme näihin:

Nämä kaikki viittomat (osa ns. virallisia, osa meidän keksimiämme) ovat meillä päivittäin käytössä. (Tuo vilkutus piti lisätä listaan ihan vaan sen vuoksi, kun Mies pitää aina niin suurta meteliä siitä, että opetamme Napukalle kansainvälisen tavan vilkuttaa, emmekä sitä hupsua tuiki-tuiki-tähtösliikettä, joka usein lapsille opetetaan  🙂 ) Napukka osaa viittoa nämä kaikki oikeissa asiayhteyksissä, mutta hänellä on oma vauvaisa versionsa niistä. Hei-hei ja syödä onnistuvat aikalailla samanlaisina, kuin mitä mekin viitomme. Vaippaa viittoessaan hän taputtaa masuaan, nukkumaan on enemmänkin face palm kuin kasvojen editse pyyhkäisy, lisää on ihan vaan taputus ja valmis on melko epämääräinen oikealla kädellä huitominen, mutta senkin tunnistaa asiayhteydestä. Näistä syödä, lisää ja hei-hei ovat toistaiseksi ainoita, joita hän viittoo ihan oma-aloitteisesti. Muut tulevat kun aikuinen kysyy ja näyttää viittoman ensin. Mutta mikäli Napukka ei ole samaa mieltä, hän ei vastaa viittomaan, ja tämä on ihan mahtavaa! Häneltä voi siis ihan kysyä, että Oletko valmis, vai otatko lisää? ja hän viittoo takaisin oikean vaihtoehdon! Samoin häneltä voi kysyä, Mennäänkö syömään? ja jos hänellä ei ole nälkä, niin hän ei viito takaisin mitään. Vaippaa viitottaessa hän toistaiseksi ainoastaan tavallaan toteaa, että Nyt ollaan menossa vaihtamaan vaippa, äitikin sanoo niin, ei vielä itse kerro, että vaippa pitäisi vaihtaa tai vastaa aiheeseen koskevaan tieduteluun.

Monilla ensimmäinen kysymys koskien vauvaviittomia on, eivätkö ne hidasta puheen kehitystä. Tästä oli ihan tutkimusta, että näin ei ole (olen nykyään ihan mahdoton, kun en saa kaivettua lähteitäni mihinkään!!), ja olemme saman todenneet jo näin lyhyessä ajassa Napukankin kanssa. Hän nimittäin on ensimmäisinä viitteellisinä sanoinaan oppinut juuri niitä sanoja, joita olemme viittoneet. Äää-tih ja issshhi olivat ensimmäiset, mutta heti perään tuli lishää ja vaippa. Syömistä hän kuvastaa hellyyttävällä mäm-mäm-mäm -hokemalla ja vilkuttaessaan hän sanoo aivan selvästi hei-hei tai heeeeei. Lisäksi hänellä on sittemmin tullut paljon lisää sanoja kuten kukka, pussi (tarkoittaa hänen unipussiaan tai vaippalaukusta löytyvää tiettyä pussia), pappi (=nappi), ko! (=koira), eis (=ei saa ottaa, ei suuhun tai ei saa koskea) sekä viitteitä tuttujen ihmisten kutsumanimistä.

Napukka täyttää ihan pian vuoden, ja sanavarastoa tulee tietysti koko ajan lisää. Viittomat jäävät varmasti jossain vaiheessa kokonaan pois, itseasiassa lisää-viittoma on jo aika hyvin korvautunut sanalla, mutta sitä voi tarvittaessa tehostaa hyvin viittomallakin. 😀  Vauvalle voi opettaa viittomia kuinka aikaisin vaan, ei haittaa, vaikka hän ei alkuun osaa viittoa takaisin. Yläikärajaa opettelun aloittamiselle ei ole. Toki jossain vaiheessa viittomat eivät enää tunnut tarpeellisilta. Vauvalla on valmiuksia viittoa itse, kun hän osaa taputtaa tai vilkuttaa. Nämähän ovat käytännössä viittomia, vaikka emme niitä sellaisina usein ajattele. Harmittaa, kun ei tullut laitettua ylös, mutta muistelisimme, että Napukka viittoi ensimmäisen kerran lisää noin seitsemänkuisena. Uusia viittomia kannattaa lisäillä verkkaiseen tahtiin ja käyttää ahkerasti aina kyseisen sanan sanoessaan ja toistaa paljon. Myös vauvan käsistä voi ottaa kiinni, ja näyttää, miten jokin viittoma tehdään.

Jos tekisin kaiken uudestaan, opettaisin ehdottomasti silloinkin viittomia, edes niitä muutamia. Meistä on ollut todella hyödyllistä, että Napukka on voinut näissä päivittäisissä tilanteissa ilmaista itseään. Siksi voin ihan varauksetta suositella niitä muillekin. En keksi mitään negatiivista sanottavaa! Viittomia voi ottaa käyttöön juuri sen verran, kuin saa aikaiseksi, ja juuri niitä, jotka omassa arjessa tuntuvat tärkeimmiltä. Monesti vauvaviittomia listattaessa näkee paljon substantiiveja (äiti, isä, lamppu, kello, eri leluihin viittaavat viittomat), mutta me totesimme melko pian äitiä ja isää viitottuamme, että hyödyllisempiä ovat toimintaan liittyvät viittomat. Olisi toki varmasti lystikästä, jos Napukka osoittelisi esineitä tai henkilöitä ja viittoisi oikean viittoman, mutta emme pitäneet tätä yhtä tärkeänä, ja halusimme pitää viittomamäärän pienenä.

Jos aihe on ajankohtainen, niin rohkeasti vaan viittomia keksimään tai googlettelemaan. Kannattaa!

Kommentit (2)
  1. Olipas kiinnostava juttu, mulle ihan uutta. Jos olisin törmännyt vauvaviittomiin aikanaan, varmaan ainakin esikoisen kohdalla olisi tullut kokeiltua. Kuopus on kohta 1 v 2 kk ja odottelen innolla puheen kehittymistä. Tällä hetkellä ihanin ”sana” on ehkä tietty ”hess” kun tehdään ylävitoset.

    1. Orastava puhe on niin suloista! Hauskaa myös huomata, kun lapsi yhdistää jonkin tietyn, alkuun merkityksettömältä kuulostavan äännähdyksen tiettyyn asiaan. Että oppii ymmärtämään omaa lastaan!!
      Nuo viittomat ovat kyllä olleet niin palkitsevia, sekä meille että Napukalle.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *