Pasqua

Pääsiäinen alkaa olla kohta vietetty. Toivottavasti kakilla on mukavat pyhät, vapaalla tai ei! Sää ei ole meitä tosiaankaan suosinut. Torstaista lauantaihin satoi kaatamalla vettä ja senkin jälkeen on ollut pilvistä ja tuulista. Ulkona ei siis olla juurikaan oltu ja suunnitelmat retkistä vuoristoon sai unohtaa. Toisenlaisissa tunnelmissa taisi mennä pääsiäinen Suomessa.. Sunnuntaina käytiin sentään iltakävelyllä, mutta muuten ei olla juurikaan sisätiloista poistuttu. Onneksi sentään mieheni saapui työmatkalta kotiin päivää aikaisemmin, joten hänkin oli kotona koko viikonlopun!

Mieheni on innokas koripallon seuraaja ja lauantaina kävimmekin katsomassa Valencia Basketin peliä. Yleensä menemme miehen kanssa kahdestaan, mutta tällä kertaa päätimme ottaa tytötkin mukaan. Yllättävää kyllä he jaksoivat katsoa koko pelin ilman kiukkukohtauksia ja tylsistymistä! Oli varmaan niin paljon uutta ihmeteltävää. Kerran aikaisemmin yritimme vanhemman tytön kanssa käydä pelissä, mutta kotiin lähdettiin jo ennen puoliaikaa. Hän on aika herkkä ja meteli pelissä oli hänelle silloin liikaa. Oltiin varmoja, että näin kävisi nytkin mutta molemmat katsoivat silmät ymmyrkäisinä tapahtumia. Ehkä uskolletaan vielä lähteä toistekin koko perheen voimin.

Muuten ollaankin vain löhöilty sohvalla ja syöty. Mieheni sisarukset ovat tulleet joka päivä hengailemaan ja viettämään aikaa lasten kanssa. Ihan huippua kun lapset viihtyvät heidän kanssaan niin hyvin. Ja itse jaksoin jopa vetää parit kotijumpat! Mulla on muutenkin ollut nyt hyvä flow päällä treenamisen suhteen viime viikot. Kaikenlainen itsestä huolehtiminen on jäänyt viime vuoden aikana tosi vähälle kun kaikki resurssit ovat menneet arjen pyörittämiseen. Mutta jospa se tästä taas jäisi rutiiniksi.

Mitään suurempia pääsiäisperinteitä täällä meidän perheessä ei siis vietetä. Lähinnä keskitytään rentoutumaan ja syödään tietty hyvin. Leipomosta haetaan pakastin täyteen paikallisia lautasenkokoisia ”pullia”, panquemao,ja niitä sitten syödään aamiaiseksi joka päivä. Ja pitkänä perjantaina syödään täällä perinteisesti kalaa.

Lapsille piti tietysti järjestää munajahti pääsiäispäivän kunniaksi. Sillä saikin sunnuntain hyvin käyntiin kun lapsilla oli jotain mielekästä ohjelmaa juostessaan ympäri taloa suklaamunien perässä. Usein aamut ovat meillä meinaan aikamoista kiukuttelua. Suklaamunia siis syödään täälläkin. Lapsilla oli koulussakin suklaamunajahti. Tyypillinen pääsiäsiherkku on myös mona de pasqua, joka on esimekiksi rinkeliksi tai ympyräksi väännetty pulla joko keitetyllä munalla tai suklaamunalla koristeltuna. Bongasin myös kaupasta  pääsiäiskalenterin, siis tyyliin vastaava kuin meillä joulukalenteri mutta pääsiäistä varten. Herkkuja herkun perään siis.

Sellaista pääsisäistä siis täällä etelässä. Esikoisella on vielä reilun viikon verran pääsiäislomaa koulusta, joten ihan tavalliseen arkeen tässä ei vielä palata. Katsotaan, jos keksitään jotain kivaa ohjelmaa kuitenkin. Palatakseni vielä tärkeimpään, eli säähän, niin sekin näyttäisi aurinkoistuvan heti huomenna.

Perhe Ystävät ja perhe Tapahtumat ja juhlat

Koti-ikävä

Tai ikävä sitä, että olisi oma koti. Vaikka on minulla tietysti myös jossain määrin ikävä Suomea, mutta ensisijaisesti haluaisin niin kovasti päästä omiin nurkkiin ja omien tavaroiden keskelle.

Meille oli ihan selvää, että asuisimme isovanhempien kotona alkuun. Halusimme yhdessä paikanpäällä alkaa etsiä meille omaa kotia. Katselimme toki asuntoilmoituksia jo ennen tänne tuloa kartoittaaksemme tarjontaa ja hintoja. Emme asu aivan Valencian kaupungissa vaan esikaupunkialueella, jossa vuokra-asuntotarjontaa on hyvin vähän. Asuntojen hinnat ovat täällä myös huomattavasti huokemmat kuin Suomessa, joten päätimme ostaa asunnon. Täällä meidän kylällä asuntojen arvo säilyy hyvin, joten senkin puolesta asuntoon sijoittaminen olisi järkevää.

Löysimmekin mieleisen kodin nopeasti, pieni mutka matkassa vain on, asunto on vasta rakenteilla. Näyttää siis pahasti siltä, että viivymme täällä anoppilassa hieman suunniteltua pidempään. Nyt on kulunut kolme kuukautta siitä kun tänne tultiin. Aika on kyllä mennyt hirmuisen nopeasti, mutta kolme kuukautta toisten nurkissa ottaa kyllä mielen päälle.

Unelmoin jatkuvasti siitä, että saisin elää omassa rytmissäni, tehdä asioita oman aikataulun mukaan, laiskotella rauhassa silloin kun huvittaa, kääriytyä oman lempiviltin alle illalla katsomaan omia lempisarjoja ja täyttää jääkaapin juuri niillä ruoka-aineilla kuin haluan. Kaipaan sitä, ettei joka asiassa tarvitsisi miettiä kompromisseja ja sopiiko oma ajatus muiden aikatauluun.

Olen muuttanut omilleni 19-vuotiaana. Välillä olen asunut yksin ja välillä muiden kanssa, mutta silti olen voinut lähes 15 vuoden ajan elää omien menojeni mukaan. Tai tietysti parisuhteessa on otettu huomioon se toinenkin osapuoli ja hänen menonsa ja myöhemmin lapsetkin ovat tuleet mukaan kuvioon, mutta sehän on tavallaan ollut sitä omaa yhteistä elämää, jos ymmärrätte. Nyt kun olet toisten kodissa niin elät heidän tapojen ja aikataulujen mukaan, tai ainakin niitä tulee kunnioittaa ja huomioida ne.

Olin etukäteen ajatellut, että aika täällä isovanhemmilla olisi pitkästä aikaa aikaa minulle. Että voisin rauhassa olla, miettiä omia juttuja, viettää aikaa lasten kanssa ennen kuin löytäisin töitä. Ei olisi samanlaista vastuuta kaikesta, kuin mitä on kun pyörittää itse omaa kotia ja arkea. Yllättäen tämä on kuitenkin ollut henkisesti paljon raskaampaa kuin kuvittelin. Näin jälkikäteen kun miettii, niin kyllähän se käy järkeen.

Tuntuu, että on aika vaikeaa päästä omasta stressikierteestä yli kun aina tulee vanhan tilalle jokin uusi stressin aihe. Milloin niiden akkujen lataamiselle oikeasti olisi aikaa, tai sopiva elämäntilanne? Huomaan etsiväni aina uutta sitten kun hetkeä. Tällä hetkellä se on sitten kun pääsen omaan kotiin. Vaikka ihan varmasti siellä taas meitin, että sitten kun koti on valmis ja niin edelleen, heh. Koska eihän se koti vielä valmis ole vaikka muuttolupa saadaankin. Lupaan kuitenkin prepata itseäni nauttimaan vain jo ihan siitä keskeneräisestä kodista, kun sinne joskus pääsemme muuttamaan.

Koti Oma elämä Mieli Ajattelin tänään