In praise of everything slow

The_Row_018_1366-1.jpg

The Rown näytös kuului NY:n muotiviikkojen suosikkeihini. Ja tiedetään, ollaan jo Milanossa ja tämä postaus tulee tooosi myöhään. Mutta annan tulla, koska näytös herätti pohdiskeluja.

Catwalkilla liehuneet Jesus-chic kaavut miellyttivät minua, sillä minuun vetoavat tällä hetkellä kaikki rauhaa ja harmoniaa henkivät löysät kuteet, jotka eivät vaadi huomiota.

Samana päivänä kun katselin kuvia näytöksestä, luin Business of Fashionissa julkaistun artikkelin, jossa ohimennen mietitiin, onko muotiviikoissa mitään järkeä. Maailmassa on liian paljon vaatteita, liian paljon muotinäytöksiä, trendit vaihtuvat liian nopeasti, eikä mikään enää tunnu miltään. ”Clothes are everywhere. But their lifespan is shorter than ever.” Siksi kai askeettisuus ja ajattomuus kiinnostavat juuri nyt. 

Versus Versacen näytöksessä esitettyjä vaatteita sai shoppailla netissä heti näytöksen loputtua. Näin Burberrykin on toiminut jo jonkin aikaa. Donatella ja merkin uusi suunnittelijalupaus Anthony Vaccarello juttelivat Style.com:in haastattelussa päätöksestään myydä kuteita instantly netissä :

”Right now, Versus has to reach a new kind of tribe. It’s out there on the Internet, and it’s digital in the sense of  ’I see it, I want it now’ ”, sanoo Donatella. 

Anthony perustelee päätöstä sillä, että kaikki kopioivat toisiaan, joten vaatteet pitää suoltaa markkinoille mahdollisimman nopeasti, ennen kuin esimerkiksi Zara ehtii ”inspiroitua” mallistosta. ”It’s the way fashion has to go”, sanoo Vaccarello. I dont think so, sanon minä. 

Kun ”huippumuoti” alkaa kilpailla halpisketjujen kanssa nopeudessa, ovat maailmankirjat pahasti sekaisin. Huippumuodin tunnusmerkkinähän pitäisi olla laatu, ja laatu vaatii aikaa. 

”I see it, I want it now” -asenne on paska asenne. Oppikaa odottamaan. Odottaminen loihtii asiasta, jota odottaa, kallisarvoisemman.  

Kirjoitan tämän postauksen Samujin pyjamassa, jonka ostin kuusi viikkoa sitten synttärilahjaksi itselleni. Se on yrittänyt vietellä itsensä ylleni ostohetkestä lähtien, kuiskaillut korvaani, ettei itselleen ostamiaan lahjoja tarvitse odottaa. Pysyin kuitenkin kovana, ja se hetki, kun viimein sain pukea pellavaisen luomuksen päälleni, oli taianomainen. Eikä se tunne haihtunut heti kun paketti oli avattu ja paperi heitetty pois.  

The_Row_031_1366.jpg

Kuvat Style.com.

Kommentit (1)
  1. Olipa hyvä tuo BoF:n juttu, kiitos linkistä. Just tässä yks päivä ajattelin, että muotiviikot kiertävät kehää jo ties kuinka monennetta vuotta peräkkäin. Ei juuri mitään uutta, ei juuri mitään kiinnostavaa. Vähän kärjistetysti voisi sanoa, että sama laulu jatkuu: 60-luvulta 70-lukuun, tribaali-Afrikasta tai Amerikan intiaaneista geisha-Aasiaan, monimutkaisesta minimalistiseen, sitten vähän 20-lukua, siitä 80-lukuun, sitten sporttivaatetta ja sen jälkeen 50-luvun naisellista. Ja siitä taas 60-lukuun, ja kierto alkaa alusta, järjestys vähän vain välillä muuttuu. Jep, hitaus kiinnostaa minuakin, koska eihän tällaista samojen vanhojen ideoiden kiertoa jaksa Erkkikään. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *