London day 1

Collage2.jpg

Kävin juuri intensiivisellä luksusviikonlopulla Lontoossa. Luksus sen takia, että matka oli eräänlainen symbolinen lopetus työntäytteiselle kesälle, ja päätin, että tänä viikonloppuna en saa murehtia epävarmaa tulevaisuutta enkä vielä hatarampaa tulevaisuuden rahatilannetta (olen erittäin hyvä stressaamaan tulevasta ilman syytä), ja saan juoda niin monta lasia proseccoa kuin haluan. Varsinainen YOLO viikonloppu siis.

Tässä perjantai ilta ja lauantai pähkinänkuoressa:

-Perjantaina join proseccoa Sohossa Bar Italiassa, jossa näytetään aina huonoja musavideoita telkkarissa. Katsoin Bäkkäreitä ja jotain järkyttävää ysäri eurohumppaa.

-Söin sinisimpukoita ja chorizoa 10 Greek Street ravintolassa Sohossa. Söin myös täytettyjä kesäkurpitsankukkia ja maistelin persikan ja parmakinkun liittoa. 

-Lauantaina raahauduimme poikaystävän kanssa hieman liian proseccotäytteisen illan jälkeen intialaiselle aamiaiselle Dishoom ravintolaan. Naan-leipä, makkarat ja mausteinen munakokkeli herättivät lempeästi ja tekivät minusta taas salonkikelpoisen.

-Lauantai oli YOLO shoppauspäivä, joten suuntasimme ensin Covent Gardenin Neal’s Yard Remedies luonnonkosmetiikkamerkin liikkeeseen. Olen täysin hurahtanut merkkiin ja vakuuttelin itselleni, että tein hyvän investoinnin kaupan hyllyjä tyhjennellessäni, sillä brittimerkin on pakko olla halvempi kotimaassaan, eikö niin? 

-Kävimme Dover Street Marketissa katselemassa kalliita vaatteita, mutta en ostanut mitään sillä olin tuolloin vielä järkevä.

-Tämän jälkeen kävimme viereisessä Acnen liikkeessä, jossa minua odottivat täydelliset vihreät silkkihousut. Hullu shoppailupiru päässäni huusi treat yourself & you’re so totally worth it ja ostin nuo epäkäytännölliset mutta ah niin ihanat pöksyt. Housut ovat ehkä dekadentein vaatekappale jonka omistan ja ne ansaitsevat oman postauksen pian. 

-Illalla suuntasimme dinnerille Hawksmoor ravintolaan, jossa join aivan mahtavan drinkin nimeltä The Dandy. Dandy piti sisällään konjakkia, maraschino likööriä ja samppanjaa. Yhtä mahtavaa ei ollut se, että onnistuin tiputtamaan aimo annoksen ketsuppia uusille housuilleni. Ampaisin itku kurkussa raketin lailla vessaan korjaamaan vauriota ja lupasin itselleni, että en saa enää ostaa mitään kallista ennen kuin täytän 30 ja osaan käyttäytyä ja syödä siivosti. Hieman paremmalle mielelle minut sai eräs tuntematon nainen, joka lohdutti minua kylppärissä ja lupasi, että housuni tulevat selviytymään. Hän oli väärässä, pieni tahra jäi muistuttamaan minua kömpelyydestäni, mutta tämä ventovieraan huomionosoitus muistutti minua miksi rakastan Lontoota. Siellä ihmiset juttelevat niitä näitä tuntemattomille ja ovat aina äärimmäisen kohteliaita. En valitettavasti usko, että kukaan olisi säälinyt minua suomalaisessa vessassa.

Shoppailuasuna toimivat kustomoidut Marimekon housut, Firenzestä ostetut sandaalit ja Palmgrenin kori.

Kommentit (2)
  1. Mieti miten paljon rakkaammat ne housut tulevat olemaan, ja ovat jo nyt! Ennen ne olivat Acnea, nyt ehtaa Miaa.

    1. Hahaa, ihana näkökulma 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *