Happy birthday bloggy

Mia_1v2.jpg

Tänään on blogini 1-vuotissyntymäpäivä. Olo on ylpeä kuin entisaikojen Tamagotchin omistajalla – vuoden olen pystynyt pitämään sen elossa! Party!

Vuosi tuntuu yleensä elämässäni melko lyhyeltä ajalta, ja aika usein havahdun siihen, että jostain tapahtumasta on salakavalasti ja salamannopeasti vierähtänyt yli 365 päivää.

Mutta nyt tuntuu kerrankin siltä, että viime vuosi oli hurjan pitkä. 4 marraskuuta 2013 Tukholma oli juuri alkanut tuntua kotikaupungilta. Asuin vaihteeksi yksin ja yhtäkkiä oli kauheasti aikaa pohdiskella elämää, tulevaisuutta, käydä päiväelokuvissa (ekaa kertaa elämässäni) ja viipyä ikuisuuksia museoissa (jotta varmasti sai kaikki opaskyltit luettua).

Muodin tutkimusta opiskellessani ymmärsin vihdoinkin, mihin suuntaan aion kuljettaa elämääni. En vieläkään tiedä ”mikä minusta tulee isona”, mutta ymmärsin myös, että sillä ei ole kauheasti väliä. Niin kauan kun on katto pään päällä ja tekee kivoja asioita kaikki on melko mukavasti.

Pois muuttamisessa parasta on kotiin paluu. Vuoteen kuului ihania uusia ystäviä ja vanhojen rakkaiden onnellisia jälleennäkemisiä, mutta yhtä paljon itkua kurkussa kun oli aika hyvästellä. En aikaisemmin tiennyt, miltä tuntuu pakahtua onnesta. Nyt tiedän. Se on sitä, kun aamulla herää rakastamansa henkilön vierestä, luulee hetkellisesti, että on pakko lähteä lentokentälle, ja muistaa sitten, että onkin jo kotona. 

Malja sinulle blogini, että olet vielä siinä! Ja sinulle lukija – ilman kommenttejasi ja sydämenklikkauksiasi näitä synttäreitä ei juhlittaisi. Champagne for ya’ll! Synttärilahjaksi blogini saa ihka oman Facebook sivun. Käykää kurkkaamassa. Skål!

 

Muoti Syvällistä Trendit

Vienna day 3

Wienday3.jpg

Tässäpä viimeiset Wien terveiset. Sadesunnuntaisin on mukava muistella vanhoja matkoja sekä unelmoida uusista. Seuraavaksi suuntaan kohti Istanbulin basaareja, ja suunittelen jo tulevia hamam vierailuja ja baklava maisteluja. Countdown on jo käynnissä, matkaan on aikaa vaivaiset 54 päivää!

Mutta nyt katse tulevaisuudesta menneisyyteen. Sunnuntai Wienissä alkoi matruusinpukuihin sonnustautuneiden kuoropoikien enkelimäisellä laululla.  Wiener Sängerknaben, eli Wienin poikakuoro, esiintyi saksankielisen jumalanpalveluksen yhteydessä, joten sulosointuisen laulun välissä joutui välillä kuuntelemaan papin puuduttavaa saksankielistä paasausta. En ymmärrä miten kansalaiset keskiaikana pysyivät kirkossa hereillä, kun pappi pulisi latinaksi? Tai ehkä he eivät pysyneetkään. Myönnän itsekin välillä torkkuneeni, mutta kuoropoikien laulaessa virkistyin, herkistyin ja tirautin (muodikkaasti ja erittäin Vain elämää -henkisesti) kyyneleenkin. 

Wiendag3.jpg

Belvedere6.jpg

Sunnuntaikirkon jälkeen suuntasimme kohti Belvederen palatsia. Kaupunkissa vallitsi mukava pyhäpäivän rauha. Wien vaikuttaa melko traditioita vaalivalta paikalta, ja sunnuntaina kaupat olivat pääosin kiinni. Metropoleissa, ja shoppailun mekassa Tukholmassa (eräs ruotsinystäväni kertoi kaupungin epävirallisen moton olevan Stockholm never stops shopping), viime aikoina matkailleena, tämä yhden päivän kulutuksesta rauhoittaminen tuntui virkistävältä.

Belvederen rakennutti eräs sotakomentaja nimeltä Prinssi Eugen. Barokkipalatsikompleksi suihkulähteineen ja puutarhoineen valmistui 1700-alussa ja viimeinen linnassa asunut kuninkaallinen oli poloinen Franz Ferdinand, joka sai surmansa Sarajevossa ja jonka kuolema eskaloitui ensimmäisen maailmansodan syttymiseen. Dramaattista. 

Belvedere3.jpg

Belvedere4.jpg

Mahtipontisen arkkitehtuurin jälkeen oli aika syödä viimeiset struudelit ennen lentokentälle lähtöä. Tämä suoritettiin Café Centralissa, missä leivokset olivat ehkä himpun verran parempia kuin Sperlissä. Siinä ainakin tämän struudeli-ekspertin mielipide.

Ja siihen päättyi se Wien-viikonloppu. 

Central1.jpg

Central-2.jpg

 

Muoti Matkat Trendit