Saatana ja pahuus – Markkinointikampanjasta mainstreamiksi
Kirkkoon kuulumattomaksi ja elämänfilosofialtani buddhalaiseen maailmankatsomukseen kallellaan olevaksi olen poikkeuksellisen kiinnostunut Raamatusta, ja olen aina ollutkin. Lapsena lueskelin (tai siis lähinnä katselin kuvia ja lukemaan opittuani luin otteita) 10-osaista kirjasarjaa Ikuisia kertomuksia, jonka sivuilla raamatun eri kertomukset oli muutettu selkokielisempään muotoon maalausten kera. En vain ymmärrä miten sellainen kirjasarja on päätynyt vanhempieni kirjahyllyyn, sillä he ovat olleet tunnettuja maallisista arvoistaan.
Päädyin kuluneella viikolla lukemaan kirjan nimeltä Sensuroitu: Raamatun muutosten vaiettu historia. Otsikko on hieman raflaava ja varmaankin myynnillisessä mielessä, sillä kirja kertoo yksinkertaisesti Raamatun toimitushistoriasta ja siitä, miten vuosisatojen aikana tehtyjä muutoksia on pystytty jonkinlaisella varmuudella todentamaan. Kirjan keskiössä on tekstikritiikki, jonka avulla ollaan voitu päätellä vanhempien kantatekstien muuntuminen jatkuvien tekstikopiointien yhteydessä. Kirjasta tekee mielenkiintoisen se seikka, että se pohtii myös kopiointityötä tehneiden kirjurien motiiveja muutostöihin ja suoranaisten kirjoitusvirheiden vaikutukseen nykyajan opuksessa, mikä taas vaikuttaa suuresti vallallaan oleviin teologioihin.
Paholaisen palvelija – myöhäisempää keksintöä
Edellä mainitun kirjan jälkeen palasin minulta kesken jääneeseen Kari Kuulan kirjoittamaan tutkielmaan Paholaisen biografia, joka avaa pahan raamatullista kehityshistoriaa ja sen myötä demonologian kehitystä. Tuossakin kirjassa on tekstikritiikin avulla pystytty päättelemään, että paholainen käsitteenä on muotoutunut nykyään tunnettuun muotoon hyvin myöhäisessä vaiheessa ja syynä on saattanut olla ihan puhtaasti markkinointistrategia: Vanhan testamentin Jahve on jumalana kohtalaisen arvaamaton ja säälimätön ihmisiä kohtaan, joten Jumalan oikkuja kuvastamaan tarvittiin ”selkeyden vuoksi” erillinen hahmo. Kuka sitä nimittäin vaihtaisi uskoaan ja alkaisi uskomaan Jumalaan, jonka oikkuja edes papisto ei osannut kunnolla selittää?
Tällaista kehityshistoriaa vasten uuden testamentin tekstit avautuvat hyvin eri tavalla, kuin mitä ne on meille sepitetty alun perin koulun uskontotunnilla tai rippikoulussa. Paha ei olekaan mustavalkoinen käsite, vaan hyvin vivahteikas osa jumaluutta, jota ihmisen on vaikea käsittää. Tuolloin esimerkiksi Jeesusta koetellut Saatana toistaakin vain sille määrättyä tehtävää, yhtenä monista koettelemuksista tiellä ristille.
Minulle Raamattu ei tietenkään ole uskonkappale, vaan yksi historiallinen kertomuskokoelma monien muiden joukossa. Kiehtovin kertomus löytyy Jobin kirjasta, joka alkaa Jumalan ryhtyessä ylpeilemään Saatanalle Jobin hurskaudella ja jumalaapelkäävyydellä. Saatanan epäillessä väitettä, Jumala antaa hänelle vallan riistää Jobilta tämän omaisuuden ja lapset. Vasta märkäpaiseiden runtelu saa Jobin kiroamaan syntymäänsä, mistä varsinainen sisältö alkaa: Syntyy väittely Jobin ja hänen ystäviensä välillä Jumalan tahdosta, elämän tarkoituksesta ja milloin mistäkin. Lopulta Jumala itse vastaa Jobille, lyöden tämän maahan sanallisesti ja hyvin pelottavasti. Melkoinen lopetus olennolta, joka ensin ylpeili hurskaan seuraajansa kyvyillä. Tarinan yksi opetuksista onkin se, että meillä jokaisella on olemassa rajamme. Jopa jumalilla.
Suosittelen vahvasti kirjoja Sensuroitu ja Paholaisen biografia sellaisillekin, joita eivät tausta-aineisto varsinaisesti kiinnosta, mutta joille kirjallisen materiaalin historiatutkimus kuulostaa puoleensa vetävältä. Ja jos omat tiedot Raamatusta perustuvat suurelle massalle syötettävään tietoon, niin näistä kirjoista saa toisenlaista perspektiiviä aiheeseen. Ja uskovaisille itselleen näiden kirjojen pitäisi olla tärkeää oheislukemista oman uskontokuntansa historian ymmärtämiseksi.
