Lauttasaari, Tommy Tabermann ja Angst – Määrittävät tekijät

Käytiin viime viikolla Espoossa Ihanaisen siskon luona kyläilemässä, isommat lapset olivatkin jo menneet edeltä junalla. Perjantaina, kyläilyn toisena päivänä jostain tuli tarve päästä katsomaan vanhoja ”kotikulmia” eli huudeja Helsingin Lauttasaaressa. Hyppäsin siis bussiin, jonka jälkeen nousin metron kyytiin Espoonlahden metroasemalta ja noin puolen tunnin päästä löysinkin itseni jo Lauttasaaresta. Kävely Lauttikselta kohti Lauttasaarentie 6:sta tuntui epätodelliselta, sillä tuota tienreunustaa oli tullut käveltyä edellisen kerran vuoden 2005 lopulla eli reilu 18 vuotta sitten.

Päästyäni kutosen kohdille minun piti kiertää sisäpihalle parkkipaikan kautta, sillä porttikonkiin minulla ei ole ollut avainta sitten poismuuton. Päästyäni sisäpihalle näin, että mikään ei ollut juurikaan muuttunut: Vain valkoiset muovipuutarhakalusteet olivat vaihtuneet uudempiin ja yksi isompi puu oli kaadettu, tilalle istutettu jotain muuta.

Kun seisoin porttikongin takaisten rappujen yläpäässä, muistin hyvin elävästi Marin kuoleman vuonna 2004. Seisoin silloinkin rappujen yläpäässä ja katselin, kun kodin ulko-oven edustalle peruutti musta pakettiauto ruumiskuljetusta varten. Se oli hämmentävä ja jälkikäteen katsottuna hyvin traumaattinen tilanne vasta juridiseen täysi-ikäisyyteen ehtineelle pojalle. Henkistä täysi-ikäisyyttä kun sai odottaa vielä vuosikausia.

Kävelin sisäpihalta talojen välistä puikkelehtien Lauttasaaren itärantaan, josta löysin tutun ulkoilureitin. Ainoa huomattava muutos oli se, että rannassa törmäsin useisiin valkoposkihanhiin ja rannassa kauttaaltaan oleviin hanhien jätöksiin. Kävin yhdellä kalliolla ihailemassa vanhoja tuttuja maisemia ja muistin harrastaneeni seksiä nuorena noiden kallioiden lomassa. Silloin vastarannalla ei ollut vielä sellaista yleisömäärää, kuin tänä päivänä. Jätkäsaari oli kyllä muuttunut. Muistin kyllä myös ne lukuisat kerrat, jolloin teiniangsti-päissään tuli istuskeltua kallioilla ja katsoi kauas horisonttiin pohtien, että ”tällaista paskaako tämän elämän pitää olla?” Kauas on päästy noista hetkistä.

Tommy Tabermannin pöydässä

Nostalgiahuuman hellittäessä päätin lähteä kävelemään takaisin ja Lauttasaarentielle päästyäni päätin käydä juomassa yhden Kampelassa. Sisälle päästyäni huomasin olevani ainoa ja kenties päivän ensimmäinen asiakas. Omistaja suositteli hanasta Narwhalia, kun kysyin mitä stouteja olisi saatavilla. Todetessani ääneen naapuruston muuttuneen vähäisesti osasi omistaja kuitenkin osoittaa, että onhan siinä tien toisella puolella purettu vanha talo ja rakennettu uusi tilalle. Paikan löysin itselleni Tommy Tabermannin vakiopöydästä, jonka voi erottaa pöydästä löytyvällä nimilaatalla.

Lauttasaarentie 6 on minulle vähän sama, kuin Parolantie 19 Antti Hammarbergille, joka tunnetaan paremmin nimellä Irwin Goodman. Kutosessa elämäni alkupuoliskon suunta on jo jollain tavalla lukittu paikoilleen, sillä siellä sain todeta elokuvataiteen olevan minulle mahdoton tapa ansaita elantoa. Mikä on toisaalta aika hassua tämän hetkisen harrastukseni eli näytelmätaiteen osalta, sillä opintojen ohessa tutustuin muutamiin näyttelijätyön opiskelijoihin. Silloin he tuntuivat olevan äärimmäisen omanarvontuntoisia ja joissain määrin koppavia käytökseltään, omasta mielestään täysin oikeutettuja opiskelupaikkaan silloisessa TaiK:ssa. Harva heistä lopulta päästä edes hakumenettelyssä haastatteluihin saakka, saatikka alalle palkatuksi näyttelijäksi.

Nyt hirvittäisi asua Helsingissä. Tuskin pääsisin mihinkään harrastajateatteriin esiintymään, vaivoin edes tekemään mitään taustahommia. Siinä suhteessa Jyväskylä on sopiva kaupunki meikäläiselle. Se on kooltaan suomalainen kaupunki, mutta ei niin täyteen tupattu etteikö saisi henkeä. Lisäksi kaupungilla vastaantulevat tutut ihmiset tervehtivät, eivätkä kulje laput silmillä, kuten pääkaupunkiseudulla tehdään. Paikassa, jossa on liikaa kasvoja kohdattavaksi yhden päivän aikana.

Puheenaiheet Teatteri Ajattelin tänään Syvällistä

Jyväskylän Kirpputorit – Osa 1

Tänään, aivan omasta ehdotuksestani, lähdimme kiertämään Ihanaisen kanssa Jyväskylän kirpputoreja. Laadimme Google-kartan, johon kerääntyi useita eri kirpputoreja ja liki 80 kilometriä autolla ajettavaa baanaa. Tämä on kertomus numero yksi tuosta matkasta, kuvien kera.

Kohti Kirriä – Silinteri

Listallamme ensimmäisenä oli Kirpputori Silinteri (linkki). Ulkoa päin katsottuna kirpputori ei näytä läheskään niin isolta, kuin mitä se oikeasti onkaan. Pöytiä ja räkkejä on parisataa, joten selailtavaa ja tutkittavaa löytyy runsaasti. Saimmekin uppoamaan tähän paikkaan pari tuntia, vaikka yritimmekin nopeuttaa liikkumista loppua kohden.

Silinterin valikoima oli monipuolisempi, kuin esimerkiksi Asema-aukiolla sijaitsevan Keskustan Kirppiksen. Miehille löytyi paljon enemmän erilaisia vaatteita eri aikakausilta, myös uudempia vaatteita. Yritin löytää miesten talvitakkeja, mutta tällä kertaa etsintä ei tästä osoitteesta tuottanut tulosta. Niin sanottuja kuolinpesäpöytiä näytti olevan melkoisen paljon, ja löytyi seasta muutamia avioeropöytiä. Elokuva- ja pelivalikoima oli Silinterissä erityisen merkittävä ja mikä parasta, niille oli varattu oma alueensa lähelle sisäänkäyntiä.

Pienoisena ja ehkäpä ainoana puutteena näin tällä kirppiksellä sen, että sen koosta huolimatta siellä ei ole lainkaan kahviota tai erillistä taukotilaa. Silinteristä tarttui mukaan Andiamo-laukku, jota voi kantaa myös reppuna. Hintaa sille oli asetettu naurettavat 5€, vaikka päällisin puolin laukku vaikuttaisi olevan käyttämätön ja laadukkaista materiaaleista valmistettu. Tämä kummastutti hieman, sillä monesta muusta melkoisen käytetystä asusteesta tai laukusta pyydettiin lähes täyttä vähittäismyyntihintaa.

SPR Kirppis

Ihanaisen ehdotuksesta siirryimme korttelin päähän SPR:n kirppikselle (linkki). Parkkeerattuamme auton näimme edessämme kyltin, jossa luki Löytölähde. Pikaisen googlauksen jälkeen totesimme, että siinä on seuraava kohteemme SPR:n kirppiksen jälkeen.

SPR:llä parasta antia olivat ehdottomasti lasiastiastot, joista löytyi useita kokonaisia sarjoja ja myymälän valmis jaottelu. Erityisen miellyttävää oli se, että vaatteet olivat jaoteltu käytön ja joissain räkeissä jopa värin mukaan. Myös kirjat olivat jaoteltu kirjastomaisesti eli kirjoittajan tai toimittajan sukunimen mukaan. Silmään pisti myös alle kouluikäisten lasten leluvalikoima ja kohtalaisen siistit myytävät kalusteet.

Tämänkin kirppiksen heikkous löytyy taukotilasta eli tarkemmin sanottuna sellaisen puutteesta. No ehkäpä Silinterissä ja SPR:llä on päädytty siihen, että sellaiselle ei ole tarvetta. Lisäksi jotkin myynnissä olleet kalusteet oli hinnoiteltu yläkanttiin niiden kuntoonsa nähden.

Kirppis Löytölähde

Astuttuamme sisään kolmanteen, joskin ex tempore kohteeseemme (linkki), löysimme itsemme ehdottomasti vintage- ja retrotaivaasta. Kun olimme penkoneet vaateräkkejä ja pöytiä pari minuuttia, niin olin hyvin vakuuttunut paikan myytävistä tuotteista. Yleensä vanhat vaatteet ja tavarat ovat kunnoltaan hyvin heikkoja, mutta tällä kirppiksellä näytti olevan myynnissä hyvässä ja kohtalaisessa kunnossa olevia esineitä.

Löytölähteen ehdoton plussa on se, että siellä on pieni kahvio ja taukotila, vaikka kirpputori on kooltaan vain neljänneksen SPR:n kirppikseen verrattuna. Lisäksi kirppiksen pitäjä vaikuttaisi olevan hyvin asiantunteva vintagen suhteen, joten jos etsinnässä on jotain tietynlaista, niin luulen tältä torilta löytyvän siihen hieman parempaa apua.

Löytölähde oli myös ensimmäinen paikka, jossa pääsin sovittamaan talvitakkeja. Monessa muussa paikassa miesten vaatteiden tarjonta takkien osalta rajoittuu puvuntakkeihin, mutta tässä paikassa löytyi jo jotain sovitettavaakin. Harmi vain, että kokojen osalta mikään ei natsannut ainakaan vielä.

Baanaa pitkin Vaajakoskelle – Lastenkirppis Hippakauppa

Seuraavana vuorossa olisi ollut vanhalla tulitikkutehtaalla sijaitseva kirppis ja eko-ompelimo Aava, mutta se oli valitettavasti ehtinyt mennä kiinni. Joten eikun auton nokka kohti tulosuuntaa ja Hippakaupan pihaan, muutaman kilometrin päässä Vaajakosken keskustassa.

Hippakauppa (linkki) on puhtaasti lastenkirppis, mutta valikoimasta löytyy joitain kokoja myös nuorille. Kirppikseltä löytyi esiteinille takki, jota kehtaa pitää jo Jyväskylän keskustassa. Jos perheessä on lapsia, niin kannattaa ehdottomasti käydä tutkaamassa tämän paikan tarjonta säännöllisesti. Vaatteet nimittäin vaikuttivat hyvin siisteiltä ja erittäin kohtuuhintaisilta. Lisäksi kirppiksellä on lasten leikkinurkkaus ja naisten WC-tila, joten asiointia on oikeasti ajateltu pidemmälle asiakkaan näkökulmasta.

Koottuja mietteitä kierrokselta

Useamman kirppiksen saman päivän aikana kiertäneenä ehti tekemään jos jonkinlaista havaintoa. Esimerkiksi hinnoittelu vaikutti olevan mielenkiintoista paikoitellen. Jos vertaa SPR:n astiastojen hinnoittelua muihin, niin SPR:llä voi säästää useita euroja siinä suhteessa ja todennäköisesti astiastot ovat paremmassa kunnossa. Käsityöihmiselle SPR:llä on kiintoisa soppi myymälän takaosassa, josta löytyy jos jonkinlaista nappia ja vetoketjua tee-se-itse-ihmiselle.

Silinterissä valikoima oli jotain aivan järjettömän suurta, jollaista on tullut eteen aikaisemmin vain Kouvolassa sijaitsevassa Centtilässä ja luulen senkin jäävän jalkoihin tietyissä asioissa. Koko ei tietenkään aina tarkoita sitä, että sen seasta löytyisi mitään paremmin: Pienestä Löytölähteestä tarttui Ihanaisen mukaan kuvassa olevat kylmäjuomalasit.

Ehdottomasti halvimmat löydöt löytyvät ikävä kyllä sellaisilta pöydiltä, jotka voi päätellä kuuluvaksi nk. kuolinpesäpöytiin. Kun tavarat pistetään myyntiin ilman sen suurempia tunteita, niin se näkyy myös hinnassa. Jos minulla olisi ollut hieman enemmän varaa tällä reissulla, niin matkaani olisi tarttunut kasa erilaisia sähkötyökaluja. Ja yksi Savotan putkirinkka.

Muoti Sisustus Kirppislöydöt Ostokset