BDSM: Stressi pois hevosraipalla piiskaten

Ihanaiseni kodissa on eräs kaappi, jonka kätköistä löytyy tietynlaisia työkaluja. Työkaluja, jotka olen itse hankkinut ja jotka otetaan käyttöön, kun arjessa on ollut stressaavia ajanjaksoja ja tarvitaan todellista irtautumista kaikista mieltä painavista asioista. Henkilökohtainen lempparini noista kaikista välineistä on spreader bar; tanko, jonka pituutta voi vaihdella ja josta löytyy kiinnityskohdat käsi- ja jalkakahleille. Sen avulla ihmisen saa pysymään pakotetusti kyyristyneessä asennossa niin, että tämän takamus on koholla. Tämä asento on tullut jo (hyvin) tutuksi Ihanaiselleni.

Kaapin sisällön käyttäminen ei ole mikään pikku juttu, eikä työkaluja oteta esiin kovin usein. Se kun vaatii aikaa ja valmistautumista sekä sellaista ajankohtaa, jolloin ei ole mahdollista tulla häirityksi. Mutta kun sellainen ajankohta tulee eteen, niin levitän työkalut Ihanaisen poissa ollessa sohvalle tai sängylle siistiin järjestykseen. Spreader bar, kahleet, kaulapanta, blindfold, hevosraippa, ketjuja… Kun Ihanainen saapuu kotiin tai tulee esimerkiksi pois suihkusta, hän ei voi olla näkemättä noita työkaluja.

Ensimmäisen kerran kun Ihanainen näki kahleet, emme käyttäneet niitä. Laitoin ne esille vain katseltavaksi, jotta hän voisi tutustua ajatukseen. Kun olimme keskustelleet asiasta, niin laitoin ne pois. Vasta paljon myöhemmin koitti ensimmäinen kerta, jolloin käytimme niitä tositoimissa. Ihanaiseni piti saada aikaa ajatuksella leikittelyyn. Ajatukseen, että joku kahlitsee aloilleen ja määrää täysin hänen omista aistihavainnoistaan, ärsykkeistä ja seksuaalisesta stimulaatiosta. Siihen pitää saada aikaa varautua, se kun ei toimi kuten elokuvissa. Ajatuksena raipan napsahdus iholla saattaa tuntua hyvin eksoottiselta ja kutkuttavalta, mutta todellisuudessa se voi olla jopa järkyttävääkin. Se, että ihosi aistii kipuaistimuksen, etkä pysty liikkumaan sidotusta asennosta suojellaksesi itseäsi seuraavalta.

BDSM:n avulla Ihanaiseni on saanut kokea käytännössä, miltä tuntuu tulla naiduksi aivot pihalle. Sen avulla voi vaikuttaa suuresti toisen kokemiin aistihavaintoihin, joista tunnetuin on kenties silmien sitominen eli näköaistimuksen rajoittaminen. Näön lisäksi voi rajoittaa kuuloa peittämällä tai rajoittamalla äänimaisemaa. Myös tuntoaistimusta voi rajoittaa, eikä tuntuaistimukseen välttämättä tarvitse liittää kipua. Kylmän ja kuuman eri vaihtelut ovat tästä hyvä esimerkki. Kun dom alistaa subia, niin hän ei pelkästään alista. Hän määrää mitä alistettavan aivot saavat käsiteltäväkseen ja tulkittavaksi. Se on koko BDSM:n suola. Se selittää miksi joillekin BDSM ei välttämättä sisällä lainkaan varsinaista yhdyntää tai edes seksiä. He saavat mielihyvää muita hermoväyliä pitkin.

Tästä leikistä on leikki kaukana

Hevosraippa on ehkä ajatuksena rajuin työkalu noista kaikista, mutta sen tehtävä on aika rajoittunut. Sitä käytetään siihen pisteeseen asti, jossa ihminen on herkkä kaikenlaiselle kosketukselle. Raippaa voi tietenkin käyttää sen jälkeen muullakin tavalla, eikä sen käyttö rajoitu vain lyömiseen. Kun keho on saanut napakoita iskuja raipasta, se reagoi hyvin voimakkaasti jo pelkästään raipan kosketukseen. Silloin se tuottaa alistettavalle kokemuksen, jonka voi kuvata sanoilla: Mitä helvettiä.

Sen, joka asettuu alistajan asemaan, on hyvä olla kaikkina muina aikoina aivan jotain muuta. Ohjenuoraksi kaikille BDSM:stä kiinnostuneille: Älä suostu narsistin alistettavaksi. Ihminen, joka ei kykene empatiaan on äärimmäisen huono tuollaisessa roolileikissä ja saattaa pahimmillaan tuottaa kärsimystä alistettavalleen. Nämä leikit eivät ole mitään lasten leikkejä ja sellainen ihminen, joka suuttuu jo lasten leikeistä ei sovellu tällaisten leikkien toiseksi osapuoleksi.

Nykyisin tämä ei ole enää niin erikoista. Tämä ei ole enää underground-ilmiö, vaan ehkäpä jopa salonkikelpoistakin. Minä en tätä häpeile, vaikka toisaalta en omilla kasvoillani mainostakaan tai sen enempää huutele. Kun asioin kaupungin keskustassa sijaitsevassa välinekaupassa, niin käyn siellä kuin missä tahansa erikoisalan myymälässä. Kysyn jo heti neuvoa tiskillä myyjältä, joka opastaa minut oikean hyllyn luokse ja kertoo mielellään muiden asiakkaiden kokemuksia hakemistani tuotteista. Ja kassalla tuotteet maksettuani toivotamme toisillemme oikein hyvää päivän jatkoa.

Suhteet Parisuhde Seksi Mieli

Tuhat euroa mustikkametsästä

Peruslaiskaksi ihmiseksi olen yltänyt melkoiseen suoritukseen keräämällä käsin muutaman litran mustikoita viimeisen viikon aikana. Liikkeelle panevana voimana minulla on ollut mielessäni Ihanaisen lupaus siitä, että osa tuosta sadosta muotoutuu hänen käsissään piirakoiksi ja muffineiksi. Eilen illalla hän olikin tehnyt ensimmäisen erän muffineja, mustikkapiirakkaa oli jo valmistunut viime viikolla ensimmäisen poimintareissun jälkeen.

Ne metsät, joissa olen käynyt keräämässä, kantavat vain harvoin suurikokoista marjaa. Niinpä litran poimimiseen kuluu mättäistä riippuen tunnista puoleentoista. Loppujen lopuksi minulle merkittävintä ei ole tulos (eli kerätty määrä), vaan metsässä vietetty aika ja syvä keskittyminen. Jos haluaisin saada kerättyä marjaa ämpäreissä mitaten, niin käyttäisin kohtuullisen toimettomaksi jäänyttä poimuria. Paitsi eilen, jolloin poimuri oli toisen ihmisen käytössä.

Eilen otin mukaani Ihanaisen kymmenvuotiaan Nuoren Daamin. Hän on pohdiskellut miten saisi kerättyä rahaa helpoiten ja totesin hänelle, että rahaa hän saisi keräämällä mustikoita ja myymällä niitä. Sen tosin jätin mainitsematta, että kovin helpolla se raha ei sieltä metsästä irtoa ja se kysyisi melkoista vaivannäköä minuakin laiskemmalta nuorukaiselta. Niinpä hän lähti metsään luottavaisena omista über-marjanpoimijakyvyistään ja nosti tavoitteensa 300 eurosta tuhanteen euroon 😊 auttaisihan häntä hommassa poimuri, joka suorastaan imuroisi kaikki varvut tyhjiksi lihavista marjoista.

Todellisuus kolahti kovaa otsaan

Vajaan parin tunnin päästä kysyin Daamilta, että haluaisiko hän lähteä kotiin. Minun ei tarvinnut kysyä toista kertaa. Hän oli tuskaillut poimurin tukkeutumista, siirtynyt sitten käsin keräilyyn ja lopulta hitaan edistymisen takia jäänyt istuskelemaan milloin kannon nokkaan, milloin puupinon päälle, nähden kenties mielessään sen haaveilemansa tuhannen euron lipumista ajan äärettömään kaukaisuuteen. Välillä hän tsemppasi itseään niin, että keräsi hetken aikaa ajautuen lopulta istumaan jollekin mättäälle ja tuijottamaan valkoisen 10 litran ämpärin juuri ja juuri mustikoista peittynyttä pohjaa.

Nuori Daami suoriutui kuitenkin paremmin tästä poimintaretkestä, kuin minä hänen iässään. Toisaalta, minulla ei tainnut olla silloin edes mielessäkään rahan ansaitseminen kerätyistä marjoista. Kun vertailin eilen palattuamme omaa tulostani hänen keräystulokseensa, niin sain kerättyä ehkä pari desiä enemmän kuin hän. Ja kaiken lisäksi hän sai metsästä paljon enemmän kuin minä. Nimittäin tärkeän opetuksen. Tämä maailma on vähän sellainen, että mitään et saa tekemättä mitään ja usein asioiden aikaan saamiseksi pitää nähdä vaivaa, minä sanoin hänelle poimimisen ohessa, kun hän oli tullut viereeni ja valittanut hidasta edistymistään.

Paluumatkan aikana autossa se tuhat euroa kutistui ensin pariin sataan euroon ja hieman ennen kotia se kutistui 50 euroon. Hänen keräämänsä mustikat saattaisi mennä kaupaksi viidellä eurolla, puolen litran rasiassa. Siis, jos hän käyttäisi esiteinitytön viehätysvoimaa ja viattomuutta oikein kunnolla hyödykseen. Siihen saakka suhtaudun hieman epäillen jopa tuon 50 euron rajan rikkoutumiseen. Se kun vaatisi häneltä kymmenen kertaa samanlaista tuskailua. Sitä hän ei ehkä vielä täysin hahmota.

Lue: BDSM: Stressi pois hevosraipalla piiskaten

Perhe Oma elämä Ystävät ja perhe Lapset