Menestyksen mittarit ja itsekkyyden aiheuttama tuska

2715272396_f00606991d_b.jpg

Erään iltapäivälehden verkkosivuilla tuli eteen kirjoitus, jossa toimittaja pohti miksei suosittuun reality-tv-sarjaan osallistuneet ”kunnolliset nuoret” ole nousseet suosituiksi ohjelman puitteissa. Luin artikkelia suurella mielenkiinnolla, kunnes eteen tuli listaus näiden nuorten unelmista: Iso omakotitalo, uima-allas, autotallissa useampi kalliimpi auto ja niin edelleen. Artikkelin myötä selvisi kyllä se, että nämä unelmat ovat olleet näiden nuorten keskinäinen vitsi, mutta ajatus tällaisista materiaan liittyvistä unelmista kyllä sai minut ymmärtämään mikseivät he ole katsojien saati muiden osallistujien suosiossa.

On aika inhimillistä tuntea kateutta heitä kohtaan, joilla on jotain mitä itsellä ei ole. Se on kuitenkin täysin turhaa kärsimyksen kokemista

Toimittaja tosin lähti eri teille ja yhdisti pärjäämisen sekä elämässä menestymisen irtaimen materian määrään. Ja kuten tavallista, alkoi osoittamaan syyttävällä sormella kokonaista kansaa kateudesta. Siitä, että olisimme kateellisia toisten ihmisten menestymiselle. Riippuu kai menestymisen mittarista, minä ajattelin. En ole ollut  elämäni aikana kateellinen siitä, että jollain ihmisellä on enemmän materiaa kuin minulla. Mutta kateellinen olen ollut siitä mitä rahalla eikä työllä voi saada. Olen ollut joskus niin itsekäs, että olin kateellinen ystävien määrästä. Kunnes ymmärsin katsoa tässäkin asiassa pintaa syvemmältä.

Minulle suurin menestymisen mittari on ollut se, että mihin asioihin aikansa tässä elämässä on käyttänyt. Pidän ihmistä menestyneenä, jos tämä on onnistunut auttamaan hädässä olleita ihmisiä tai pyrkinyt tekemään ympäristöstä paremman paikan elää. Tällöin yhtä menestyneiksi ihmisiksi nousevat hyväntekeväisyyteen merkittäviä summia lahjoittavat rikkaat, ruoanjakelua vähävaraisille pyörittävä periaatteen mies ja vapaaehtoistyötä lasten parissa tekevä eläkeläisnainen. Minun silmissäni heistä jokainen on kyennyt johonkin sellaiseen, mihin minä en ole pystynyt enkä todennäköisesti tule ikinä pystymään. Vaikkakin olen kyllä tehnyt vapaaehtoistyötä lasten ja maahanmuuttajien parissa vuosia sitten.

Suurin menestyksen mittari minulle itselleni on kuitenkin se mitä läheiseni minusta ajattelevat. Jos he ajattelevat minun olevan hyvä ihminen menneisyydestäni ja yhteiskunnan mielipiteestä huolimatta, niin se on minulle suurin saavutus elämässäni. Toinen suuri menestyksen mittari minulle on se, että kykenenkö minä kasvamaan tässä elämässä paremmaksi ihmiseksi kuin olen ollut tai nyt olen. Kolmas suuri, eikä yhtään sen vähäisempi mittari on se, että kuinka monta ihmistä minulla on elämässäni, joita minä rakastan. Ihmisiä, jotka ovat yksilöinä minulle täysin korvaamattomia ja joiden menettämistä aikanaan tulen valtavasti suremaan, sillä heillä on paikka minun sydämessäni.

On aika inhimillistä tuntea kateutta heitä kohtaan, joilla on jotain mitä itsellä ei ole. Se on kuitenkin täysin turhaa kärsimyksen kokemista, josta pääsee kyllä kohtalaisen helposti eroon. Riittää kun herää jokaiseen päivään ja on syvästi kiitollinen niistä asioista, joista saa nauttia sen päivän aikana. Tätä kirjoittaessani olen mielettömän kiitollinen siitä, että minulla on elämässäni suuren sydämen omaava ihminen vierelläni ja joka uskaltaa kohdata minut täysin ennakkoluulottomasti. Se on sellainen kyky, jota harva omaa ja jonka kanssa olen itse joutunut kamppailemaan. Toivottavasti kykenen osoittamaan hänelle kiitollisuuttani sanoissani ja teoissani, koko loppuelämäni ajan.

P.S: Ihminen, joka kamppailee ja kärsii levottomuudesta liittyen menestymiseen sekä elämässä etenemiseen, tulisi lukea Akong Tulku Rinpochen Kuinka tiikeri kesytetään. Sitä on saatavilla kirjastoista lainattavaksi, mutta suomeksi käännettynä sitä löytää oikeastaan vain antikvariaateista ja netin torimyynneistä.

suhteet mieli hyva-olo uutiset-ja-yhteiskunta

Irti päästämisen taidosta ja kiintymyksestä

166740942_644f3022b0_b.jpg

Meille länsimaalaisille ihmisille, jotka elämme dualistisen maailmankatsomuksen (hyvä vastaan paha) kulttuurissa, itämaiset uskonnot ja filosofiat tarjoavat hyvin erilaisen lähestymistavan hengellisyyteen ja henkisyyteen. Olen viimeisen vuoden aikana perehtynyt buddhalaisuuteen, erityisesti japanilaiseen zen-traditioon ja alkanut pistämään merkille sen, että dualistinen käsityksemme maailmassa vinouttaa käsitystämme itämaisten uskontojen tarjoamasta filosofiasta. Ne kun eivät nojaudu kahden ääripään erotteluun ja irtaannuttamiseen asiayhteydestä, vaan näiden ääripäiden ymmärtämiseen itse asiayhteydessä.

Otetaan esimerkki: Irti päästäminen.

Kun alkaa perehtymään zen-traditioon, niin väistämättä eteen tulee erilaisissa teksteissä ajatus irti päästämisestä. Meille tulee heti mieleen sellaiset asiat kuin luopuminen, hyvästely, irtaantuminen ja jakaantuminen. Tämä on kuitenkin virheellinen ja hyvin vahingollinen kuva irti päästämisestä. Irti päästäminen ei ole luopumista, vaan päinvastoin asioiden täydellistä kohtaamista tässä hetkessä. Sillä seuraavassa hetkessä sitä ei välttämättä enää ole olemassa.

Meidän puhtaaseen ihmisluontoomme liittyy kiintymyssuhteen muodostaminen toisia ihmisiä kohtaan.

Esimerkiksi ihmissuhteissa irti päästäminen ei ole sitä, että etääntyy toisista ja on päästämättä ketään lähellensä. Jos parisuhteessa päästää tällä tavoin toisesta irti, niin voi olla varma parisuhteen päättymisestä hyvin pian. Irti päästäminen ei liity asioihin ja ihmisiin, vaan aikaan ja tilaan. Irti päästämisen ajatus kiteytyy siinä, että elämme jatkuvassa muutoksessa ja muutosta ei pysty ennakoimaan. Tällöin jokainen elämämme hetki tulisi ottaa vastaan juuri sellaisena kuin se on ja keskittyä siihen. Parisuhteessa kun tiedostaa sen, että eteen tulee vielä se päivä kun menettää toisen, niin alkaa kiinnittämään pakostikin huomiota meneillään olevaan hetkeen.

Seksuaalisuudesta nauttimista

Itse olen tiedostanut sen, että jonain päivänä en välttämättä kykene kokemaan sellaista seksuaalista nautintoa kuin nyt. Niinpä nautin jokaisesta hetkestä johon sisältyy seksuaalista nautintoa, enkä ajattele sen syntyvän väärään aikaan tai väärässä paikassa. Totta kai noudatan siveellisyyttä huomioiden muiden ihmisten mielipiteet eli en ala rietastelemaan sopimattomissa tilanteissa, mutta en häpeile omaa seksuaalisuuttani enää ollenkaan. Varsinkaan sen takia, että se on yksi tärkeimmistä tavoista osoittaa läheisimmälle ihmiselleni kiintymystäni eleiden ja sanojen lisäksi. Kiintymys? Miten helvetissä tämä sana liittyy millään tavalla irti päästämiseen?

Meidän puhtaaseen ihmisluontoomme liittyy kiintymyssuhteen muodostaminen toisia ihmisiä kohtaan. Irti päästämistä pitäisikin käsitellä ennemminkin sellaisessa asiayhteydessä kuin takertuminen. Jos takerrumme menneisyyteen, niin emme pysty elämään tässä hetkessä. Elämme väistämättä menneisyyden lisäksi tulevassa, kun fantasioimme tulevasta missä saamme takaisin menneessä historiassamme kokemamme asian. Kohtaamme esimerkiksi menetetyn rakkauden tai elämme uudelleen jonkin voimakkaan tunteen. Se on meille vahingollista ja siten vahingoittaa myös ihmisiä ympärillämme. On selvää, että jokaisen ihmisen tulisi pysähtyä joskus ja pohtia sitä, että ”mihin asioihin minä olen elämässäni takertunut?”

Toiseen ihmiseen takertuminen johtaa riippuvaisuuteen, eikä mikään riippuvaisuus ole hyvästä. Riippuvaisuudesta irti pääseminen ei tarkoita sitä, että riippuvaisuuden kohteesta tulisi hankkiutua eroon. Eihän alkoholismista tai muusta päihdeongelmasta pääse eroon sillä, että eristäytyy näistä aineista täysin. Silloin joutuisi rajoittamaan omaa liikkumistaan, ettei ikinä joutuisi kohtaamaan noita riippuvuutta aiheuttaneita aineita. Itsensä fyysinen rajoittaminen johtaa vain uusiin ongelmiin ja estää toisten ihmisten kohtaamisen. Ja jos on riippuvainen jostain ihmisestä, niin etäisyys ja suhteen katkaiseminen ei ole toimiva ratkaisu ongelmaan, vaan pakokeino. Keino, jonka myötä ei tarvitse kohdata juurisyytä ongelmaan omassa itsessään.

Riippuvuuksien syyt ovat itsessäni

Jos minä olen tullut riippuvaiseksi jostain asiasta, niin syy ei ole minun ulkopuolellani. Syy on minussa itsessäni, joka minun täytyy itse selvittää ja selventää itselleni se sanoittamalla. Elämässäni kohtaamani kaltoinkohtelut eivät ole syy, vaan itsessäni muutoksen käynnistänyt tapahtuma. Minä olen muuttunut kaltoinkohtelun myötä ja alkanut toimimaan siten haitallisella tavalla itselleni sekä itseni kautta myös muille. Päästäkseni irti menneisyyden tapahtumasta minun on ollut pakko tutkia itseäni ja tuntemuksiani, jotta olen voinut puuttua minussa syntyneeseen haitalliseen muutokseen. On se muutos ollut sitten haitallinen ajattelu- tai toimintamalli.

Aiemmin elämässäni elokuvien ja tv-sarjojen ahmiminen on ollut keino paheta tyhjää ja melankolista oloani. Oli helppo ryhtyä katsomaan jotain sarjaa putkeen, koska olo oli niin käsittämättömän tyhjä kaikesta mielihyvästä ja ahdistunut jostain itselleni tuntemattomasta syystä. Pakenin meneillään olevaa hetkeä ja saatoin huomata katsovani jotain sarjaa, jonka olin jo aiemmin katsonut. Tai elokuvaa. Tänä päivänä tunnistan itsestäni tuossa toiminnassa takertumisen menneeseen, jossa yritin päästä kiinni jonkun jo näkemäni elokuvan kautta mielihyvän tunteeseen.

Kun tänään alan katsomaan jotain elokuvaa tai uutta tv-sarjaa, niin toimin hyvin eri tavalla. Katson jotain suoratoistopalvelusta, koska haluan antaa mielelleni jotain muuta tavallisesta poikkeavaa ajateltavaa. Psyykeeni saa hengähdystauon ja tauon jälkeen jaksan taas keskittyä elämään ympärilläni sekä itsessäni. Suoratoistopalvelun sijaan voisin tietenkin valita meditoinnin, ulkona liikkumisen tai leikkimisen koirani kanssa. Ja olenhan minä niin tehnytkin.

Niin. Dualistisuuteen taipuvainen ajattelutapamme on mielestäni hyvin vahingollinen tapa lähestyä asioita ja se raastaa meidän minäämme. Tiedämme havaintojemme kautta, ettei maailma ja elämämme ole mitenkään mustavalkoista, mutta ympäristömme pakkosyöttää tällaista ajattelutapaa meille väkisin. Ei ihme, että voimme usein hyvin pahoin ja haluaisimme paeta kohtaamiamme ristiriitoja. Siitä ei ole kuitenkaan mitään apua meille itsellemme, eikä siten meidän kauttamme meille läheisille ihmisille.

hyvinvointi parisuhde mieli terveys