Firma, jossa työskentelen on viime aikoina rekrynnyt ahkerasti uutta henkilöstöä. Olen ollut muutamassa haastattelu- ja rekrytilanteessa mukana, ja sitä on tullut kohdattua jos minkälaista kulkijaa. Pari viikkoa sitten koin niin absurdin keskustelun, joka sai ajatukseni rullaamaan.

Työtä hakeva henkilö sanoi suurinpiirtein näin: “Olen yrittäjä, oman menestyksekkään firmani toimitusjohtaja. Olen sitä ennen työskennellyt kahdelle alan suurimmalle firmalle ja saanut juuri tarjouksen kolmannesta, jonka luultavasti otan vastaan. Tämä teidän rooli on vain varasuunnitelma. Olen nopea oppimaan ja olen innovaation etulinjassa. Diagnosoin ja kehittelin hoitomuodon sairaalle äidilleni, jota kukaan tapaamistamme huippulääkäreistä ei pystynyt parantamaan. Minulla ei sitä ennen ollut lääketieteellistä osaamista. Pystyn mihin vain jos niin päätän.”

Kun tätä hakijaa ruvettiin tarkemmin tutkimaan, ei tietoa löytynyt oikein mistään. Suosittelijoihin ei saatu yhteyttä, googlaamalla ei tullut mitään tietoa ja LinkedIn -profiili loisti poissaolollaan. Ei varmaan tullut aivan totaalisena yllätyksenä, että meidän palkkalistojamme ei kyseisen henkilön nimellä kasvatettu.

Vaikka edellä kuvailema hakija olikin varsin radikaali yksittäistapaus (ja totta melkein sanasta sanaan, jotain pieniä kohtia muutettu), samantyylisiä hakemuksia tulee silti paljon. Jokainen näistä liioittelevista hakemuksista on tullut mieheltä. Milloin väitetty budjetti on ollut monta nollaa todellista suurempi tai äidinkielen veroiseksi kuvailtu vieraan kielen osaaminen on tositilanteessa osoittautunut varsin kehnoksi. Todettakoon nyt tosin, että alani on varsin miesvoittoinen, joten saamme luonnollisesti enemmän työhakemuksia miehiltä kuin naisilta. Otokseni ei välttämättä ole tieteellisesti merkittävä, mutta se on silti innostanut minua pohtimaan miesten ja naisten eroja rekrytoinnissa.

Tämä postaus ei varmaan tarjonnut kovinkaan monelle mitään uutta. Kyllähän erot nais- ja miestyönhakijoiden välillä tiedetään; naiset puhuvat osaamisestaan realistisesti ja miehet taas usein rummuttavat omaa tietotaitoaan, vaikka se ei niin paljon naishakijasta eroaisikaan.

Mutta mitä tapahtuisi, jos naisetkin uskaltaisivat puhua omasta osaamisestaan paljon rohkeammin, ehkä jopa hieman liioitella? Ymmärrettävästi oman kokemuksen hehkuttaminen ei aina ole helppoa, joten olen koonnut cheat sheetin, joka soveltaen toimii melkein millä alalla tahansa! Näin meistä jokaisesta voi kuoriutua oman elämämme supermenestynyt toimitusjohtaja.