Tavaran paljous

Vaatteita. Koreja. Tilpehööriä. Krääsäää.

Ystäväni kysyi minulta tällä viikolla, olisinko halukas ottamaan hänen kanssa pöydän kirpputorille. Hetken aikaa pohdittuani vastasin myöntävästi. En itse juurikaan kirpputoreja kiertele. Niinä kertoina, kun siellä kierrän, en myöskään mitään itselleni löydän. Sen sijaan tiedän ihmisiä, jotka tekevät mitä hienoinpia löytöjä. Voin kunpa itsekin.

Otin siis projektiksi nyt katsoa tavaroita läpi. Onko kirpputorille kelpaavaa tavaraa vai pitääkö suoraan heittää pois. Tähän hetkeen mennessä olen käynyt vasta asuntomme läpi. Löysin kuitenkin ihmeellisen paljon asioita, joita en muistanutkaan edes omistavani. Miten sitä tavaraa kertyykin aina niin paljon? Miten niitä asioita on tarvitsevinaan vaikka ne jäävätkin pienelle tai olemattomalle käytölle?

Vielä on edessä kellarikomeron läpi käynti. Sitä en todellakaan odota. Tällä hetkellä se on avomieheni valtakuntaa. Kävin siellä taannoin ja yllätyin näkemästäni. Edellisestä kerrasta oli vierähtänyt melkein vuosi. Tavaraa olikin kertynyt ihmeellisen paljon tietämättäni sinne. Ei siinä mitään. Hienoa, että ne ovat säilytyksessä.

Kirpputorin alkamiseen on muutama päivä aikaa. Ajattelin hyödyntää viikonlopun tehokkaasti tekemällä sinne inventaarion, jotta viikolla ei tarvitse siihen aikaa käyttää. Seuraavaksi on siis edessä kellarikomeron kaaos. Nyt jo tavaraa on kaksi isoa kassillista. Voisin veikata sieltä ainakin yhden kassillisen tulevan. Lisäksi avomieheni ei vielä ole käynyt lävitse omia tavaroitaan. Joten luvassa on vain lisää.

Hinnoitellessani tuotteita, mietin tavaroiden päätymistä haltuumme. Voin rehellisesti sanoa, että muutamasta tavarasta minulla ei ollut harmaintakaan aavistusta. Pitäisikö siis olla huolissaan?

Nykyään materiaa kertyy yllättävän paljon. Muuttaessani olen aina tehnyt totaali siivouksen. Raa’asti olen noina kertoina jätesäkkeihin hävittänyt tavaraa. Nyt näyttäisi taas olevan sen aika. Ehkäpä muutammekin, jotta saamme käytyä tavarat läpi. Olen muutenkin haaveillut toiseen asuntoon muuttamisesta.

Nykyään kuluttaminen on viisaampaa. Se on viisaampaan yleisesti ihmisillä. Niin myös itselläni. Yritän miettiä tuotteita ostaessani niiden kestoa ja luonnolle aiheuttamaa kuormitusta. En kuitenkaan aina siinä onnistu. Annan siinä itselleni anteeksi, sillä koen olevani menossa parempaan suuntaa. Liikaa ei kuitenkaan voi itseltään tai muilta vaatia. Jokainen tekee parhaansa.

Oletko sinä ajatellut kulutustottumuksiasi? Koska viimeksi olet käynyt läpi kotiasi? Löytyykö sinultakin mahdollisesti tavaroita, joista ei mitään hajua omistamisesta? Voisin vaikka vannoa sinun yllättyvän jos sille tielle lähdet. Se on muutenkin llättävän puhdistavaa.

Kurkkaa kaapin nurkkaan. Mitä veikkaat sieltä löytyvän?

-H