Mitä se on? Millainen sinun arkesi on?

Olen pohtinut tätä omalta kohdaltani jo jonkin aikaa ja tullut siihen tulokseen ettei minulla ole arkea. On työpäiviä ja vapaapäiviä. Arkea minulla ei ole sillä teen vuorotyötä. Kaikki vuorotyöläiset eivät tätä allekirjoita, eikä tarvitsekaan. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että työni luonteen vuoksi minulla ei ole niin kutsutta normaalia arkea.

Minun vuorotyöni ei kuitenkaan sisällä yövuoroja. Aamuvuoroja ja iltavuoroja. Kaikkea myös siltä väliltä. Jotkin vuorot vievät melkein koko päivän. Muuta tekemistä on turhaa edes miettiä jos vuoro alkaa klo 11 ja päättyy 19. Koko päivä menee töissä. Toisaalta on kiva, kun viikot eivät ole koskaan samanlaiset aikataulultaan. Saattaa olla neljä vapaata tai sitten viikko töitä. Iltavuoroon mennessä, teen ennen töitä yleensä askareita ja hoidan asioita. Aamuvuorossa ollessa voin nämä asiat hoitaa töiden jälkeen. Kuitenkin jos omaisin säännöllisen työajan ja tekisin töitä toimistotuntien mukaan, voisin suunnitella elämääni enemmän eteenpäin. Jos minua kysyttäisiin esimerkiksi kahden kuukauden päähän viikonlopuksi mökkireissulle, ei minun tarvitsisi kertoa toivovani sitä vapaaksi ja pitäväni sormet ristissä tämän onnistumiseksi. Voisin vain todeta tulevani tai en. Nyt minun tarvitsee toivoa, että se onnistuu. Yleensä onnistuukin. Kuitenkin on ollut kertoja, kun on ollut jokin tärkeäkin meno ja en vain ole saanut sitä vapaaksi, sillä muution miehitys ei töissä olisi kohdallaan. Perseestä. Eikö?

Ihmiset joilla on toimistotuntityö, eivät aina tätä ymmärrä ja saattavatkin ottaa nokkiinsa tällaisesta. Myöskään avomieheni ei vielä ole tätä sisäistänyt, eikä aina ymmärrä miksen voisi vain vaihtaa vuoroa. Voin toki yrittää. Kuitenkaan aina se ei onnistu. Muillakin on menoja. On myös vaikeaa käsittää, etten aina pysty kertomaan mitä tehdään juhlapyhinä, koska en voi olla varma olenko töissä. Joulun olin esimerkiksi töissä. Juhannus sattuu olemaan tänä vuonna vapaa. Sain jopa neljä vapaata peräkkäin, pyytämättä. Se on kiva. Minulta on kuitenkin kyselty jo muutama kuukausi takaperin, mitä tulemme tekemään silloin. Tämä tapahtuu myös muiden juhlapyhien kohdalla. Aina saan vastata, ettemme tiedä sillä voi olla, että olen töissä. Sitten menee viikko ja asiaa kysytään uudelleen. Turhauttavaa.

Joskus toivoisin, että minulla olisi ”tavallinen” työ.

Arkipäivät töissä toimistotuntien mukaisesti ja viikonloput vapaalla. Täydellistä. Vai olisiko kuitenkaan? Sitten minulla ei olisi sitä omaa aikaa niin paljoa. On kiva, kun saa olla itsekseen. Avomiehenikin kiittää saadessaan omaa aikaa. Toki on inhottavaa, että saattaa mennä monta päivää, etten häntä juurikaan näe. Tämä on kiitos työni. Itsepähän olen työni valinnut. Näin voisi joku todeta. Sitä en mene kiistämään. Aina voisi etsiä muita töitä. Kuitenkin vakityötä on nykypäivänä liian vaikea saada ja, kun sen on löytänyt ei siitä mielellään luovu. Aktiivisesti tulee toki surffattua ja etsittyä, mutta vielä ei ole varteenotettavaa vaihtoehtoa löytynyt. Toistaiseksi mennään siis tällä ja yritetään motivoitua näin sunnuntaina iltavuoroon. Päivä nro 3 menossa, vielä 4 edessä. Sitten saa päivän hengähtää ennen uutta putkea.

Onneksi kohta on juhannus ja vapaat.

-H