Valitus

En tykkää tästä. Tuo olisi parempi. Tämä ei ole hyvä.

Jokainen meistä sitä joskus tekee. Toisinaan se onkin sallittua. Liika on kuitenkin liikaa myös tässä asiassa. Valittaminen ja ikuinen valituksen virsi. Miksi emme voi olla tyytyväisiä siihen mitä meillä on? Miksi aina tuntuu, että jokin on pielessä?  Tahdottaisiin se, mitä itsellä ei ole. Kun sitten se saadaankin, ei sekään ole hyvä. Meille ihmisille tuntuu olevan hyvinkin luontevaa valittaminen. Toiset valittavat enemmän, toiset vähemmän. Kaikki kuitenkin valittavat. Mikään ei tunnu olevan tarpeeksi.

Valittamista kuulee todella paljon yksittäisen päivän aikana. Kovinkaan kummoisesta tilanteesta ei tarvitse olla kyse. Yhtenä päivänä ruokaostoksilla ollessan kuulin asiakkaan valittavan myyjälle. Asiakkaan mielestä kurkut olivat liian käyriä. Oikeasti? Jäin pohtimaan, etteikö kyseisellä ihmisellä ollut mitään muuta, mistä keksiä valittamista. Tahtomattakin mieleeni juolahti ajatus siitä, että hänellä mahtaa olla asiat erittäin hyvin. Tarpeeksi kauan asiaa pohtineena, mietin kuitenkin jos asia onkin täysin päinvastoin. Oliko kuitenkin kyse siitä, että muutenkin elämässä kaikki tuntui olevan huonosti ja sitten ne kurkutkin vielä kehtasivat olla liian käyriä? Tiedä sitten, mistä lopulta oli kyse. Asiaa en jäänyt selvittämään vaan häivyin vähin äänin kärryni kanssa nurkan taakse.

Valittamisen sijaan asioille voisi ehkä tehdä jotain. Olisiko se niin vieras ajatus? Pitäisikö kaikki tuoda eteen tarjottimella, itse asiaan ajatustakaan uhraamatta? En tiedä, onko kyse siitä ettei viitsitä vai eikö nykyään ihmisillä ole työkaluja moiseen. Nykypäivänä tuntuu, että ihmiset ovat enenevissä määrin avuttomia. Sitten jos ei osata, niin apua ei ainakaan pyydetä. Valittaminen tuntuu olevan ratkaisu asiaan kuin asiaan. Voisiko koittaa miettiä edes niitä ratkaisukeinoja? Ainakaan samasta asiasta ainainen valittaminen ei tuota mitään hedelmällistä lopputulosta.

Noh, ehkäpä tässä itsekin syyllistyn nyt valittamiseen. Valittamiseen valittamisesta. Koen kuitenkin, että yritän pohtia sitä perimmäistä syytä ihmisten ainaiselle valitukselle. Millainen itse olet valittamisen suhteen? Jos et osaa vastata, tarkastele muutamana päivänä toimintaasi. Oman toiminnan kriittinen tarkastelu on joskus paikallaan. Mikäli huomaakin, että sanainen arkku meinaa aueta valittamisen suhteen, voisi pohtia sen tilanteeseen sopivuutta. Onko kyse turhasta vai ihan aiheesta valittamisesta? Toisinaan valittamisellekin on aikansa ja paikkansa.

Haastaisinkin juuri sinut pohtimaan omaa toimintatapaasi valittamisen suhteen. Mitä mieltä ylipäätään itse olet valittamisesta? Voisitko toimia joissakin tilanteissa toisella tavalla? Entäpä lähipiirisi? Huomaatko ärsyyntyväsi helposti, kun joku valittaa asioista? Olemme erilaisia tämänkin asian suhteen.

Jokus valittaminen on sallittua. Sopivassa määrin siitäkin saattaa seurata jotain uutta ja hyvää.  Älkää siis kuitenkaan lopettako valittamista.

-H

Kommentit (2)
  1. Kun kuulen valitusta joka tuntuu (minusta) melko pieneltä, vähäiseltä ja turhaltakin, sanon usein ääneen ”kyllä on asiat hyvin, kun tämä on valituksen aihe”. Silläkin käyräkurkkuasiakkaalla taisi olla elämä ihan mallillaan. Tai sitten oli jotakin aivan muuta kuin kurkku, mutta kun ei voi sitä kaupassa sanoa. Jatkuva valituksen määrä kyllä uuvuttaa turhaan!

    1. Olen havainnoinut, että tämä jakaa ihmisiä kovastikin. Toiset toimivat juuri mainitsemallasi tavalla, kun taas toiset eivät puhua pukahda mitään vaan jupisevat itsekseen ja päivittelevät sitten muille ihmisille tätä. Itse olen huomannut kuuluvani juurikin jälkimmäiseen joukkoon. Todistinhan sen taas todeksi täällä asiasta puhumalla sen sijaan, että olisin kaupassa todennut siihen mitään. Toisaalta, ehkä se vaatii tietynlaisen suhteen kyseiseen ihmiseen ennen, kun asiasta sanoo?
      Siihen kyllä yhdyn kanssasi, että jatkuva valituksen määrä on erittäin uuvuttavaa!

      – H

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *