Väsymys

Voimattomuus. Turta olo.

Näillä mennään tällä hetkellä. Jostain syystä oloni on ollut kuin sumun läpi kulkeneella. Tuntuu, että on ollut vaikea saada aikaan mitään. Edessä ei näy oikein mitää. Toisaalta taaksekaan ei näe. Töissä oli viime viikolla erittäin hektistä ja työn sarkaa riitti enemmän kuin tarpeeksi. Kenties se väsytti ja uuvutti minut täysin. Viikonloppu meni itselläni kokonaan palautuessa. Ja taas lähti arki rullaamaan.

Toisinaan väsymys on hyvästä. Osaa pysähtyä miettimään sen hetkisiä tuntemuksia ja sitä, millä mallilla elämä sillä hetkellä oikeastaan onkaan. Väsymys tosin saattaa kiukuttaa. Sen tunnistan itsestäni paremmin kuin hyvin. Tulee ärähdettyä toiselle syyttä ja asiat saavat suuremmat mittasuhteet, kuin ne oikeasti ovatkaan. Siinä ollaan sitten molemmat ärsyyntyneitä. Toinen minulle, minä itselleni.

Lepäämiseen pitää osata mitottaa aikaa. On tärkeää, että pidämme itsestämme huolta. Niin fyysisesti kuin henkisestikin. Ne kulkevat käsi kädessä. Pitää olla armollinen itselleen sen suhteen, ettei vaadi liikaa itseltään ja sen myötä syö kaikkea energiaa. Kehomme tosin ovat viisaita tässäkin asiassa. Jossain vaiheessa tulee se seinä vastaan ja silloin on pakko levätä. Parempi olisi tietenkin, että tunnistaisi sen ennen tuota muuria. Siitä voi olla pitkä tie takaisin.

Väsyneenä ei osaa ajatella asioita muiden näkökannalta. Ajaudutaan siihen omaan putkinäköön ja sieltä tiiraillaan hieman tummemmat lasit päässä. Kaikki näyttää paskalta. Mikään ei toimi ikinä. Ajatellaan erittäin kärkkäästi, eikä nähdä sitä kaikkea hyvää mitä on. Silloin tarvitsee jonkun sanoittamaan tilanteita. Aivan kuten pienille lapsille tehdään. Kysymään vointia. Kuinka sinä voit? Mitkä ovat sinun mietteesi tällä hetkellä? Pienelläkin eleellä ja kysymyksellä voi loppujen lopuksi olla suuri merkitys.

On tärkeää, että noina hetkinä ne läheiset ymmärtävät. Ilman läheisiä ja heidän ymmärrystään voi olla erittäin yksinäinen olo. Läheiset ovat ne, jotka edellä mainituissa tilanteissa nostavat ylös ja herättelevät siitä. Pääsee sieltä ylös ilmankin. Se tosin on paljon raskaampaa.

Olkaa armollisia itsellenne. Muistakaa levätä. Antakaa aikaa palautumiselle.

-H

Kommentit (5)
  1. Mie kans...
    22.3.2021, 20:17

    Niin totta ja tärkeästä ajattelemisen arvoisesta asiasta hyvä kirjoitus. Jokainen taistelee aivan varmasti väsymystä vastaan ,kuka mistäkin syystä. Liian usein sitä tulee kiukuteltua juuri läheisilleen sitä että on kiukkunen itselleen , kun ei jaksa, ei pysty ja kaikkee pitäis tehdä ja nuokin on nuon ja pitäis olla noin. 🤔
    Kiitos ☺️

    1. Kuvailet erittäin hyvin sitä tunnetta, joka itselläni noissa tilanteissa on. Kaikki on väärin ja vaikka korjaisi, niin siltikin löytyy vikaa. Läheisille sitä tulee juuri kiukuteltua, mutta omasta mielestäni se on toisaalta hyvä merkki. Suhde juuri siihen henkilöön, kenelle se itse kiukku kohdistuu, on vahva ja turvallinen. Jos näitä tunteita ei olisi siitä suhteesta, ei kiukutellakaan uskaltaisi. Silloin menettämisen pelko olisi varmastikin enemmän läsnä.

      Yritän itse ymmärtää kiukuttelevia läheisiäni, vaikka myönnänkin sen toisinaan olevan vaikeampaa. On tietyllä tavalla kunnian osoitus, että joku kiukkuaa juuri sinulle. Silloin hän kokee olonsa turvalliseksi sinun kanssasi. Hän uskaltaa näyttää niitä negatiivisiakin tunteita, joita me kaikki aika ajoin koemme. Hän paljastaa itsestään sen haavoittuvamman puolen. Se on hatun noston paikka jos mikä.

      Vaikka se kiukku onkin se asia, joka sieltä yleensä ainakin itselläni väsyneenä kumpuaa, on tärkeää ymmärtää kiukun alkuperä. Tässä tapauksessa se väsymys. Juurisyyhyn paneutumalla, pystytään siitä aiheutuviin asioihinkin puuttua. Lepo. Se on erittäin tärkeää. On tärkeää olla armollinen.

      1. Mie kans...
        24.3.2021, 21:09

        Totta, tutulle luotetullehan sitä eniten kiukutellaan, kun uskaltaa paljastaa sisimpänsä. Minulla oli ystävä jolle tuntui olevan kunnia asia että huononakin hetkenä piti näyttää vaan hymynaamaa, että on loukkaus näyttää negatiiviset tunteesa, oli se raskasta , sitä joutu sitten arvailemaan että mistä nyt tuulee vaikka toinen hymyili, silti vaisto sanoi ettei kaikki ole kohdillaan. Aidot tunteet ovat arvokkaimpia ja ne saavat myös näkyä niin hyvinä ja huonoina hetkinä . Kun tunteet näkyy, silloin on mahdollisuus lietsoa hyviä tunteita ja negatiivisempia hillitä . 🤔☺️

        1. Aivan! Minkä vuoksi se on meille niin vaikeaa se tunteiden näyttäminen? Koen myös, että sukupuolella on erittäin suuri vaikutus vielä nykypäivänäkin siihen, miten tunteet uskalletaan näyttää. Nimenonmaisesti ne aidot tunteet ovat arvokkaita! Ei ole väliä, mikä se tunne on. Toki, kuten mainitsitkin tunteiden lietsomisesta ja hillitsemisestä, on sekin tärkeää. Kaikille tunteille on kuitenkin aikansa ja paikkansa.

          Lähipiirille se on myös erittäin kuluttavaa, jos tunteitaan ei uskalla näyttää. On myös oppimiskysymys tunteiden näyttäminen. Toiset osaavat sen enemmän luonnostaan, kun taas toiset tekevät töitä sen eteen, että oppivat ne näyttämään. Opittuja malleja nämäkin sieltä lapsuudesta ovat.

          1. Mie kans...
            26.3.2021, 16:57

            Minä olen aika avoin näyttämän tunteitani, eli paljon se riippuu millaista vastakaikua saan. 🤔☺️

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *