Miklós Nyiszlin Mengelen patologina Auschwitzissa oli vuonna 1946 ensimmäinen muistelma siitä mitä Auschwitzissa todella oli tapahtunut. Kirja on suomennettu vasta tänä vuonna ja kertoo juutalaisen patologin kokemuksista Mengelen alaisuudessa, hänen nähdessä samalla myös läheltä sonderkommandojen elämää Auschwitzissa.

Krematorion yhteydessä oli sonderkommandojen asuntola, Nyiszlin työhuone ja hänen (asuin)huoneensa. Olot olivat paremmat kuin perusleirin alueella, mutta hän tiesi tehtävässä aloitettuaan, ettei tulisi selviämään hengissä kertomaan tarinaansa koskaan kenellekään. Auschwitzissa työskenteli yhteensä yli 2000 sonderkommandoa, joiden tehtävä oli huolehtia toisten vankien tappamisessa ja ruumiiden hävittämisessä (huolimatta siitä oliko näiden joukossa heidän omia vanhempiaan, lapsiaan, sisaruksiaan tai tuttujaan). Joka neljäs kuukausi vanhat teloitettiin, uudet nimitettiin tilalle, heidän ensimmäisenä tehtävänään polttaa vanhojen sonderkommandojen ruumiit.

Kirja oli karua luettavaa niin kuin monet muutkin Auschwitzin keskitysleiristä kertovat, mutta hirveän tarkkaan ei onneksi Mengelen ihmiskokeista kerrottu, odotin pahempaa. Jollain tavalla kirjassa edes vähän inhimillisyyttä toi hirveään työhön se, että olosuhteet näillä ihmisillä oli muita paremmat. Toisaalta myös Nyiszli mietti suhdettaan leirin muihin lääkäreihin, että leirin olosuhteet olivat murentaneet näiden ihmisparkojen optimistisuuden vähä vähältä ja hän oli luopunut siitä kerrasta, sillä hetkellä kun astui krematorion porteista sisälle ja tiesi, että eläisi enää 4 kuukautta, silti hän jaksoi yrittää tsempata toisia ja myös valehdella leirin muille vangeille, ettei kaasuttamista tapahtunut, koska halusi suojella heitä siltä tiedolta.

Jonkun aiemmankin kirjan olen lukenut liittyen sonderkommandojen tehtäviin, tuli tuossa yhtenä päivänä vastaan kirja nimeltään Sonderkommando – tarinani Auschwitzsista, en ole varma onko se se, mutta täytyy vaikka lukea, jos kyseessä on eri kirja.

Tämän kirjan aloitin e-kirjana jo joskus aikoja sitten, mutta jäi silloin kesken. Nyt piti kipeänä ollessa keksiä jotain luettavaa, hartiat oli niin jumissa, ettei meinannut pystyä liikkumaan ja latasinkin tämän äänikirjana ja kuuntelin ensimmäistä kertaa mitään äänikirjana. Kyllähän se totuttelua vaati, tuntui alkuun tosi oudon monitoniselta, mutta sain loppuun ja tykkäsin.

Väkivaltaisessa avioliitossa elävällä kampaaja Lorna Bellingillä on uusi rakas, Greg, ja Greg on luvannut jättää vaimonsa Belindan ja aloittaa  yhteisen elämän Lornan kanssa. Sopivaa hetkeä ei vain tunnu koskaan tulevan. Lornan maailma romahtaa kun eräs kampaamon asiakas näyttää hänelle lomakuviaan Malediiveilta ja kuvissa on myös rakastuneen näköinen pariskunta Greg ja Belinda, paitsi heidän nimensä eivät suinkaan ole Greg ja Belinda. Lorna päättää kostaa miehelle, mutta juttu muuttuukin monimutkaisemmaksi ja rikosylikomisaario Roy Grace selvittää tapausta, samalla kuin hänen omakin elämänsä on melkoisen monimutkaista.

Tämä oli Peter Jamesilta ensimmäinen kirja jonka luin. Yleensä aloitan sarjat alusta, mutta onneksi ei haitannut liikaa, että oli jostain keskeltä tuotantoa. Mulla saattaa olla hänen muitakin kirjoja hyllyssä ja voisin jopa harkita, että jatkaisin.