Harmaalla alueella

Muutaman päivän ajan oli iltaisin etovaa oloa. Myös vatsassa oli tuntemuksia oikealle painottuen. Se klassisin raskausoire, rintojen aristus kuitenkin puuttui.

Testipäivän koittaessa tein raskaustestin kädet täristen. Ei yhtään viivaa. Onnistuin siis epäonnistumaan testin tekemisessä. No, onneksi minulla oli useampi testi varalla. Uusi testi ja uusi yritys. Aloin itkeä, kun kontrolliviiva piirtyi vahvana tikkuun. Hetken kuluttua sen viereen alkoi kuitenkin ilmestyä myös toinen, vaikkakin hyvin haalea viiva. Oli pakko avata vielä kolmas raskaustestipaketti ja kokeilla viikkonäytöllistä testiä. Testi vilkutti sanaa ”pregnant” jo ennen kuin viikkonumero ilmestyi näytölle. Itkin ja nauroin samaan aikaan. Raskaustesti näytti plussaa ensimmäistä kertaa ikinä, vastoin kaikkia odotuksiani.

Klinikan protokollaan kuuluu positiivisen testin vahvistaminen verikokeella. Jonotin labraan yli kaksi tuntia, mutta se ei haitannut koska olin onnellinen. Onnellisuutta ei kuitenkaan kestänyt pitkään. Odotin lapsettomuuspoliklinikalta soittoa hCG-tuloksesta, mutta sitä ei kuulunut. Sen sijaan tuli netin kautta viesti: ”Raskaushormonin pitoisuus on matala. Pääsetkö huomenna uudelleen laboratoriokokeisiin?”

Kuvittelin että positiivisen raskaustestin jälkeen elämä hymyilisi. Niinhän se toki tekikin, muutaman tunnin verran. Nyt olen tipahtanut harmaalle alueelle. Onnenkyyneleet vaihtuivat hyvin nopeasti suruksi. Olen toistaiseksi raskaana, mutta on hyvin todennäköistä, että raskaus menee kesken tai että kyse on kohdunulkoisesta raskaudesta. Aivan pieni mahdollisuus onnistuneeseen raskauteenkin on vielä olemassa. Tämä on hyvin kummallinen olotila. Pysythän kyydissä, pikkuinen.