KP6

Viides pistospäivä. Tänään aloitettiin myös jarrutuspistokset, eli piikittely jatkuu tästä lähtien kahdella pistoksella per päivä. Jännitin hiukan jarrupistoksen eli Fyremadelin ensimmäistä pistoskertaa, koska olin etukäteen lukenut keskustelupalstoilta, että tämän nimenomaisen lääkkeen neula on tylppä ja pistäminen tuntuu inhottavalta. Neula ei ollut mielestäni tylppä eikä itse pistäminen tuntunut sen inhottavammalta kuin Menopurinkaan, mutta lääke kyllä kirveli pistoksen jälkeen ihon alla ikävästi. Aamupäivällä vointi oli taas melko normaali, mutta iltaa kohti kipuilut vatsassa alkoivat yltyä. Tänäänkään ei varsinaisesta urheilusta tullut mitään, koska koko päivä meni joululahjoja shoppailemassa. No, ehkä sekin voidaan laskea jonkinlaiseksi liikunnaksi 😀

KP7

Kuudes pistospäivä. Heti herätessä vatsa oli jonkin verran arka. Ajatus siitä, että täytyy taas pistellä, tuntui melko vastenmieliseltä. Fyremadelin kirvely kesti pitkään, kuten eilenkin. Epämukava olo vatsassa jatkui käytännössä koko päivän ajan. Nyt olen lakannut epäilemästä vaikuttavatko lääkkeet vai eivät, sen verran paljon vatsassa tuntuu tapahtuvan. Päivän urheilu oli tänään sisäsuunnistusta kävelyvauhdilla. Illalla käperryin sohvalle viltin alle kuumavesipullon kanssa. Onneksi lähestyvän joulun takia kuumavesipulloja tuntuu olevan myynnissä lähes jokaisessa isommassa marketissa.

KP8

Seitsemäs pistospäivä ja ultraäänipäivä! Aamupäivästä alkaen ylävatsalla oli epämiellyttävää tuntemusta ja lisäksi lievää pahoinvoinnin tunnetta. Olin varma, että vasteultrassa follikkeleja olisi kasapäin, mutta toisin kävi. Munarakkulat olivat kasvaneet melko epätasaisesti, eikä määräkään ollut iso. Alkuun olin jonkin verran pettynyt siihen, että mahdollinen saalis näyttää laihalta. Mies kuitenkin muistutti, että positiivista on jos hyperstimulaation riski näyttää pieneltä ja sen vuoksi tuoresiirto voisikin alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen olla mahdollinen. Olin ihan hämmentynyt siitä ajatuksesta että tuoresiirto voidaankin toteuttaa, kun olin asennoitunut joskus hamassa tulevaisuudessa tapahtuvaan pakastealkionsiirtoon. Kaikki tuntuu tapahtuvan nyt jotenkin pikakelauksella. Jos kaikki menee hyvin niin ensi viikolla tähän aikaan saatan olla ”raskaana kunnes toisin todistetaan”! Kävin töissä kävellen ja illalla vielä ystävän kanssa kävelylenkillä, askelia kertyi reippaasti.

KP9

Kahdeksas ja viimeinen pistospäivä. Tänään ohjelmassa pelkkä jarrupistos ja irrotuspiikit (kyllä, piikit monikossa). Oireet tuntuvat maagisesti lähes kadonneen ultraäänen jälkeen. Tieto siitä että follikkelimäärä on pienempi kuin luulin taisi viedä oireet mennessään. Irrotuspiikkien aikataulutus oli jännittävää, koska pistosajankohta on todella tarkka, lääkkeet jääkaappisäilytyksen vaativia ja tietysti minulla oli työvuoro juuri silloin kun pistokset piti pistää. Mies toi lääkkeet ja salavihkaa hipsimme yhteen tyhjään taukohuoneeseen pistämään nämä viimeiset piikit. Sitten vain odotellaan punktiopäivää ja kypsyttelyn lopullista saldoa!

Tästä se sitten vihdoin alkaa, odotettu ensimmäinen hoitokierros…

KP1

Enpä ole kuukautisten alkamista odotellut aikaisemmin tällaisella jännityksellä. Kun ne sitten lopulta alkavat, käyn läpi hetkessä monta eri tunnetta: innostus, epäusko, ehkä jopa jonkinlainen säikähdys. Nytkö ne hoidot sitten ihan oikeasti alkavat, näin pian? Ristiriitainen olo, kun tätä päivää on kuitenkin jo odotettu kuukausia.

Ilmoittaudun hoitoon netin kautta ja saan melko nopeasti ohjeet siitä, kuinka pistokset aloitetaan ja minä päivänä katsotaan hoidon vastetta ultraäänellä. Olo on sellainen kuin normaalistikin kuukautisten aikaan, alavatsa hiukan kramppailee. Käyn ystävän kanssa juoksulenkillä ja mietin että kuinkakohan pitkä tauko lenkkeilyyn mahtaa nyt tulla. Huomenna alkaa hoito lyhyellä kaavalla. Haen apteekista lääkkeet ja laimennan Menopurin valmiiksi huomista varten. Katson tunnollisesti opetusvideot lääkkeiden pistämisestä, vaikka lääkepakkauksen ohje on lopulta ehkä selkeämpi kuin video ja olisin pärjännyt pelkästään sen avulla varmasti hyvin.

KP2

Ensimmäinen pistospäivä. En jännitä pistämistä, mutta pelkään että mokaan jotenkin ja lääke menee hukkaan. Ensimmäisellä yrityksellä lääke ei halua tulla pullosta ulos, mutta lopulta se kuitenkin onnistuu. Piikittäminen ei tunnu kovinkaan kummoiselta. Lääke kirvelee pienen hetken ihon alla, pistoskohtaa ei jälkikäteen huomaa ollenkaan. Olo on ihan tavallinen. Lenkkeilen töihin ja takaisin. Mietin pitäisikö tässä kohtaa olla jo jotain tuntemuksia kasvavista munarakkuloista, mutta eipä kai. Iltapäivällä päätä alkaa särkeä lievästi, mutta tämä on muutenkin minulla melko tavallista eikä välttämättä liity stimulaatiolääkkeisiin mitenkään.

KP3

Toinen pistospäivä. Onneksi on jo yksi harjoituskerta alla piikittämiseen, koska olen työmatkalla ja joudun piikittelemään salaa vessassa. Pistäminen sujuu helposti. Olo on melko lailla normaali. Ehkä ajoittain on lieviä tuntemuksia vatsassa samaan tapaan kuin ennen ovulaatiota. Mietin vaikuttavatko lääkkeet mitenkään, vai olenko pistellyt itseeni kenties plaseboa? Olin suunnitellut tekeväni ainakin stimulaation alkupäivinä jonkin verran kevyttä treeniä, mutta lähipäivinä en ehdi edes harkita minkäänlaista urheilemista tiiviin aikataulun vuoksi. Illalla kurkku tuntuu aavistuksen kipeältä ja alan stressata, kaatuuko tämä hoitokierros flunssaan.

KP4

Kolmas pistospäivä. Orastava kurkkukipu on onneksi hävinnyt yön aikana, huh. Saan ensimmäistä kertaa pistämisellä aikaiseksi itselleni pienen mustelman, aikaisempiin pistoskohtiin ei ole jäänyt käytännössä mitään jälkeä. En voi edelleenkään sanoa voinnissa tapahtuneen mitään mainittavaa muutosta. Vatsassa on ajoittain jonkin verran tuntemuksia, mutta ne ovat hyvin lieviä. Illalla käymme työkavereiden kanssa syömässä ja lähdemme lopulta vielä baariinkin. Yritän tasapainoilla mahdollisimman vähäisen alkoholin juomisen ja sen kanssa, etten halua kenenkään huomaavan että olen vesilinjalla. Tanssilattialla viihdymme pikkutunneille saakka ja hauskaa on, vaikka muut ovat aika humalassa ja yritän tanssia niin etten tekisi minkäänlaisia äkkinäisiä kiertoliikkeitä.

KP5

Neljäs pistospäivä. Tuntemukset vatsassa lisääntyvät päivän mittaan. Vielä aamupäivällä pohdin, tapahtuuko munasarjoissa edelleenkään mitään. Leikittelen ajatuksella että ultraisin työpaikalla itse itseäni ja tarkistaisin tilanteen, mutta maltan ainakin toistaiseksi mieleni. Iltapäivää kohti vatsa alkaa tuntua jotenkin epämukavalta, varsinkin oikeavoittoisesti. Toivottavasti vasemmassakin munasarjassa on jotain kasvua tapahtumassa, vaikka tuntemukset painottuvat oikealle. Ylävatsalla on jotenkin hiukan täyteläinen olo. Vaa’assa paino näyttää + 1,5kg verrattuna ensimmäisen pistospäivän lukemaan.