Synnytysvalmennuksessa annettiin yksi mielestäni aivan erinomainen neuvo: älä kerro ihmisille tarkkaa laskettua aikaa, vaan puhu mieluummin esimerkiksi lasketusta kuukaudesta. Valitettavasti synnytysvalmennukseen osallistutaan yleensä raskauden ollessa jo varsin pitkällä, ja sitä myöten tällainen neuvo todennäköisesti on siinä kohtaa jo auttamattomasti myöhässä. Tai ainakin minun kohdallani kävi näin.
Ymmärrän tavallaan sen, että ihmiset haluavat myötäelää uuden elämän ihmettä ja ovat sen vuoksi valtavan uteliaita. Viime viikkojen aikana minua on kuitenkin turhauttanut aivan valtavasti jatkuvat kyselyt siitä, onko vauva jo syntynyt. Tuntuu että äkkiä elämäni on kuin näyteikkunassa. Yhtenä päivänä peräti viisi kaveria tiedusteli peräjälkeen ”mitä kuuluu/miten voit/joko vauva on syntynyt?”, vaikka normaalisti en heistä kuule juuri mitään. Kiitos huolenpidosta, mutta koen sen vain ja ainoastaan ahdistavana ja stressaavana tällä hetkellä. Olen nyt turhautumisessani siinä pisteessä, että päätin olla vastaamatta kenenkään viesteihin. Haluaisin saada synnytysrauhan. Tietenkin kerromme vauvan syntymästä sitten kun se on tapahtunut (olettaen että kaikki menee hyvin), älkää huoliko! En kuitenkaan aio olla ensimmäisenä päivittämässä uutisia instagramiin, eikä mitään livefeediä synnäriltä todellakaan ole tiedossa. Haluan nauttia ainutlaatuisesta ja yksityisestä hetkestä vain meidän perheemme kesken.
Kyselyiden lisäksi koen myös neuvomisen äärimmäisen turhauttavaksi. Minulle on neuvottu viime päivinä tusinoittain erilaisia poppakonsteja synnytyksen käynnistämiseksi. Kuuluisat kolme ässää: seksi, sauna ja siivous. Vadelmanlehtitee, vyöhyketerapia, porraskävely, kyykkääminen, spinning babies; lista on loputtoman pitkä. Olen kokeillut jo suurimman osan näistä, ja arvaatte varmaan tulokset? Synnytyksen käynnistyminen on edelleen yksi elämän suuria mysteereitä. Uskon että mikään näistä konsteista ei oikeasti tepsi, vaan vauva tulee kun on siihen valmis. Olisi ehkä pitänyt arvata, että meidän muru viihtyy mahassa ihan maksimiajan, kun starttikin oli niin hidas! Raskaus on virallisesti yliaikainen vasta kun sen kesto ylittää 42 viikkoa, tähän rajapyykkiin minulla on vielä rutkasti aikaa. Vaikka laskettu aika olisi jo ohitettu, raskaus ei siis ole vielä yliaikainen, vaan raskauksia jotka kestävät 37-42 viikkoa pidetään normaalipituisina. Tilastojen mukaan noin puolet synnyttää vasta lasketun ajan jälkeen, joten ihan tavatonta tämä odottelu ei siis ole.
Niin mitä minulle siis kuuluu? Oikein hyvää kiitos, olen käynyt hiihtämässä/uimassa/kuntosalilla/kävelyllä, kirjoittanut väitöskirjaa, shoppaillut ja syönyt lounasta kaupungilla lähes joka päivä. Oloni on siis varsin mainio, jos ei oteta lukuun jatkuvien kyselyiden aiheuttamaa stressiä ja niistä kumpuavaa epäonnistumisen tunnetta. Oi kunpa olisin valehdellut lasketun ajan olevan vaikka vasta maaliskuussa.
