Kuulumisia

Niinpä vaan ovat kesäpäivät vierähtäneet ohi ja huomasin, että blogikin on ollut vahinkotauolla hieman yli viikon. Minulla on kertakaikkiaan ollut niin paljon kaikkea kivaa tekemistä, etten ole ehtinyt istahtaa koneelle kirjoittelemaan. Kerrankin näin päin, mies on lomalla, mieli on pirteämpi ja viime kuukausina vaivannut ahdistus on ainakin toistaiseksi jäänyt taakse. 

fullsizerender.jpg

Siihen mielen piristymiseen, vaadittiin sitten lopulta vain vähän ysäriä. Täällä oli viikko sitten ysärifestarit ja oli muuten ihan älyttömän hauskaa! Hyvää seuraa ja hyvää musiikkia. Mies jäi vauvavahdiksi kotiin ja minä sain viettää melkoisen lapsivapaan viikonlopun, joka teki kyllä ihan älyttömän hyvää. En ole varsinkaan nykyään enää ollenkaan festari-ihmisiä, minua lähinnä ärsyttää se ihmispaljous ja humalaisten määrä. Nyt olin siis yllättynyt, kun viihdyin niin hyvin. Toisaalta, alue oli toki normifestareihin verrattuna pieni, kaikki toimi, vessat olivat siistit ja käsidesillä varustetut ja muita tällaisia kivoja pikkujuttuja. Humalaisten määrä oli vakio, mutta kaikki käyttäytyivät silti varsin kivasti. Festareiden keski-ikä taisi olla reippaasti siinä kolmenkympin paremmalla puolella. 

img_1391.jpg

Oma ehdoton suosikki oli E-Type, jota fanitin ihan hirveän paljon viitisentoista vuotta takaperin. Se on kulkenut matkassa ihan tähän päivään asti, yleensä edes joku biisi on soittolistalta löytynyt, edes siltä mitä tulee lenkillä kuunneltua. Oli melkoisen siistiä päästä siis lopulta keikalle, joka oli ihan älyttömän hyvä! Notkuimme eturivissä ja tuli ihan teinivuodet mieleen, samalla se oli jotenkin ihan hirveän epätodellista. (Plus että millä keikalla saat laulajalta lasin valkkaria kesken keikan?) 

fullsizerender-2.jpg

Olihan siellä muutakin nostalgista, kuten Captain Jack joiden levy oli aikoinaan minun eka cd:ni. Kapteeni on tainnut vaihtua kolme (?) kertaa, mutta ei pidä olla liian nirso, toimi silti! Okei, ehkä kaikki ysärimusiikki ei nyt ole niin loistavaa livenä, mutta lavashowt ja hyvä asenne pelastivat paljon. Oli miten oli, hyvää teki, hauskaa oli ja toivottavasti ysäripikkujouluissa sitten seuraava pieni irtiotto arjesta, ehkä jotakin jo ennen sitä, tähän kun on vielä viitisen kuukautta aikaa! 

Muuten on vietetty lomaa, nähty kavereita, vietetty aikaa vaavin kanssa porukalla sekä oikein kunnon parisuhteen testaavaa rakkauspäivää Ikea reissun merkeissä. Ainakin minä viihdyin, hih. 

Vaavi täyttääkin pian kahdeksan kuukautta ja tässä pikku tauon aikana muutamia asioita onkin noussut esiin, joten blogin pariin palailen tylsistyneenä ihan viimeistään ensi viikolla, kun mies palailee töihin. Onneksi siellä on vielä toinen lomapätkä tulossa, parin viikon päästä.

Suhteet Oma elämä Mieli Musiikki

Mini-ihminen

Me tajusimme tänään sellaisen asian, että pyykkikone ei laula enää päivittäin! Saati kaksi kertaa päivässä! Tajusimme sen, kun hinkutimme parkettia kuivaksi pyyhinnän jälkeen vaavin harsoilla, joita nyt pyörii nurkissa vähän niin kuin joutavina jo. Enää ei siis ole kriisiä siitä, että jos et yhtenä päivänä pese pyykkiä, niin helvetti on irti ja harsot loppu. Ja sitten olet pulassa. Ja tämä tulee nyt ihmiseltä, joka ei vielä baby showereillaan tiennyt, mihin niitä harsoja nyt oikein edes tarvitaan.

Harsojen käyttötarkoitus on tullut kuukausien aikana tuskallisen selväksi, kun vaavi on oksennellut ympäriinsä. Omille vaatteilleen, minun vaatteille, lattioille, matoille, sohvalle… välillä kaaressa, välillä kovaa, välillä ihan vain vähän. Ja ilmeisesti tämä kaikki, oli ihan normaalia. Voi niitä aikoja, kun vaatteet piti valita sen mukaan, mille saa oksentaa. Ja vaaviltakin ne vaihdettiin ainakin kaksi kertaa päivässä, joskus jopa viisi. Silloin ei olisi uskonut, että tulee päivä kun harsoja ei oikeasti juuri enää tarvita! Joskus toki, mutta ei koko aikaa. 

fullsizerender_7.jpg

Meillä on nyt yhtäkkiä 7,5 kuukautta vanha mini-ihminen. Vaavi alkaa siis jo näyttää ja vaikuttaa ”ihan ihmiselle”, kuten mieheni asian ilmaisi. Silti toki odotamme kauhean kovasti, että voi kun tekisi nyt taas jotain (heitä vaikka voltti?) lähtisi nyt liikkeelle ja puhuisi ja kaikkea. Olo on yhtä malttamaton, kuin ensimmäisen koiran kanssa. Toisen koiran sitten taas toivoi pysyvän pentuna mahdollisimman kauan. Nyt emme olekaan käyneet neuvolassa toukokuun alun jälkeen, joten ensi viikolla on siinä mielessä ihan jänskät paikat, että missä esimerkiksi mittojen kanssa liikutaan.

Vaavi on kamalan touhukas, eikä oikein voi vaan olla hetkeäkään paikallaan. Vaavi ei vielä ryömi tai konttaa, mutta jotenkin se vaan saa hilattua itseään paikasta a paikkaan b. En ole edes oikein varma miten, jotenkin se onnistuu pyörimään. Istuu ilman tukea, tutkii ja maistelee lelujaan, joita muuten jouduimme hankkimaan muutamia lisää, kun kaipaa jo enemmän virikkeitä. Sitteri alkaa olla liian pieni siinä mielessä, että koettaa koko ajan kivuta siitä pois. Ensimmäinen sänky lähti myös alkuviikosta uuteen perheeseen. Koettaa nousta seisomaan tukea vasten, mutta se yleensä päättyy pyllähdykseen. On polvillaan ja nyt jopa enemmän mahallaan, kädet ojennettuina. Eilen tyhjensi likapyykkinsä korista lattialle. Että liikettä ja touhua on ihan kamalasti, vaikka ei sinänsä vielä ”liiku”. Voidaan vaan miettiä, millainen show siitä sitten tulee, kun neiti oikeasti liikkumaan lähtee.

fullsizerender_6_0.jpg

Mutta jännittävää, kohta se menee kouluun!  

Puheenaiheet Lapset Ajattelin tänään