Äitien Tinder

Kun blogiini ilmestyi linkki jossa esiteltiin ”äitien Tinder”, olihan se nyt pakko heti testata! Momzie on nähtävästi uusi sovellus, josta en ollut itsekään kuullut ennen tätä yhtään mitään. 

Kyseessä on tosiaan sovellus, jossa äitien on mahdollista löytää toisia äitikavereita. Ei siis sovellus, jossa miehet tietävät metsästävänsä äitejä, kuten ihanat ystäväni ovat heti arvelleet, kun tästä olen maininnut. Itse en oikein vielä liputa tämän toimivuuden puolesta, mutta idea on sen verran hauska, että miksipä en kokeilisi. Voi olla että tämä saavuttaa enemmän suosiota ja näkyvyyttä kunhan tästä tulee versio myös Androidille, tällä hetkellä Momzien saa ladattua vain iPhonelle.  

momzie.jpg

Sovellus on ilmainen ja helppokäyttöinen, profiilin luominen opastetaan vaihe vaiheelta. Ilmeisesti toimii samalla lailla kuin Tinder, mutta itse en ole sitä käyttänyt, joten en nyt aivan satavarmaksi osaa luvata. Momzieen kirjaudutaan facebookin kautta feikkiprofiilien (ja miesten!) välttämiseksi, mutta sovellus lupaa, ettei postaile mitään puolestasi. Momzie poimii profiilistasi etunimen ja iän, sekä kuusi uusinta profiilikuvaa, joita voi muokata tai poistaa mielensä mukaan. Sovellus kysyy myös lapsen/lapsien syntymäpäivää, mutta julkaisee ainoastaan sukupuolen ja iän kuukausina/vuosina. Halutessaan itsestään voi myös kirjoittaa 300 merkin mittaisen kuvauksen.

Kun oma profiili on luotu, voi alkaa metsästämään äitikavereita. Hakukriteereitä voi itse määritellä, lapsen iän ja äidin iän mukaan, sekä sijainnin. Sitten voi alkaa katselemaan toisten profiileja! Jos pyyhkäisee vasemmalle, se hylkää profiilin, jos oikealle, se tarkoittaa että haluaa tutustua lähemmin. Aluksi sovellus tarkistaa, että halusitko nyt varmasti tehdä näin ja valinnan voi vielä peruuttaa. Testailin tätä eilen hieman ja huomasin, että hylätytkin äiskät ilmestyvät melko pian uudelleen hakuvaihtoehtoihin. Liekkö syynä se, ettei käyttäjiä tunnu olevan vielä mahdottoman paljon, mutta yllättävän hyvin kuitenkin! Ilmeisesti muut ovat tästä sovelluksesta kuulleet. 

momzie2.jpg

Saa nähdä, löytyykö täältä yhtään äitiseuraa! Toisaalta tämän kanssa tulee kauhea hylätyksi tulemisen kriisi, entä jo sen kelpaa kellekään? Toisaalta aika brutaalia, millä perusteella toisia äitejä hyljeksitään? Jos et saa ikinä yhtään viestiä, meinaako se että kukaan ei tykkää profiilistasi, vaikka sinä olisit tykännyt muista? Jaiks miten jännittävää. En osaa sanoa mitä käy jos pääset viestittelemään jonkun kanssa, täytynee mennä tutustumaan äitien kuviin ja koettaa huitoa niitä profiileja oikeisiin suuntiin. Olen kyllä muutenkin äärimmäisen epäluuloinen että tällä tavalla voisi tutustua uusiin ihmisiin, vaikka löytäväthän jotkut parisuhteenkin Tinderistä. 

Pikavilkaisulla kommentoisin, että jos käytätte tätä, laittakaa edes jotakin tietoja itsestänne. Itse ehkä välttelen profiileja, joissa ei ole kerrottu yhtään mitään ihmisestä. Miten voit valita potentiaalisen uuden ystävän pelkän kuvan perusteella? Kai pitäisi olla edes jotain yhteistä, muutakin kuin lapsi. Deittiseuran haussa se vielä toimii, koska jotenkinhan siitä ihmisestä pitää ensin kiinnostua. Toisaalta kartan myös profiileja, jossa etsitään vain hiekkalaatikkoseuraa. Ehkä olen sitten itse liikkeellä enemmän ”tositarkoituksella”, mutta vaikka kyseessä ovat toiset äidit, en haluaisi tutustua keneenkään vaan siksi, että lapset voivat leikkiä keskenään, eikä meillä olisi mitään muuta yhteistä, kuin vain äitiys. Hiekkalaatikkomutsit älkööt siis vaivautuko. 

Jos jollakin on kokemuksia tästä sovelluksesta, jakakaa ihmeessä, olen utelias! (Ja myös vielä vähän pihalla, koska se Tinder kokemus puuttuu.)

Suhteet Oma elämä Vanhemmuus

Lisääntykää ja täyttäkää maa

Nyt kun itsellä on lapsi, niin kylläpä kummasti toivoo että kaveritkin niitä pian saisivat. Vaikka ei missään nimessä haluakaan elämän pyörivän pelkästään vauva-asioiden ympärillä, jonkinlainen vertaistuki on kuitenkin tarpeen. Kuten olen täälläkin aiemmin maininnut, olen käytännössä kaveripiirin ensimmäinen, ainakin näin uudelta kierrokselta. Ainoa kenellä on pieni vauva, nyt ihan tässä näin. Onneksi toinen liittyy joukkoon ihan hetkenä minä hyvänsä, ettei tarvitse olla ihan yksin!

Sitä ei oikeastaan uskonut silloin kun oli raskaana, että jotkut jutut oikeasti ymmärtää vaan toinen samassa tilanteessa oleva. Vaikka miten tietäisi lapsista, ei se välttämättä ole sama asia, kuin jos sinulla oikeasti se vaavi siinä on ja joudut vauva-arkea pyörittämään. En oikein tiedä voiko siihen tilanteeseen samaistua, ennen kuin itse kokeilee. Mitenkään nyt ketään vähättelemättä, toisaalta parasta seuraa on välillä sellainen, ettei tarvitse puhua vauvasta yhtään mitään, voi vaan antaa sen olla siinä sivussa ja jutella jostakin tosi pinnallisesta, kuten vaikka meikeistä. 

Mutta välillä kun kaikki on uutta, haluaa toki vaihtaa kokemuksia ja vinkkejä. Toki olen myös kaveripiirimme vanhimpien joukossa, mikä selittää tätä asiaa myös. Nykyään aika harva haluaa edes vauvoja vielä kovin nuorena, en olisi itsekään halunnut esimerkiksi viisi vuotta sitten! No okei, minä nyt en olisi halunnut vielä viime vuonnakaan, mutta olenkin vähän tämmöinen erityisen lapsirakas. 

fullsizerender_5_0.jpg

Koetetaan kuluttaa aikaa vaavin kanssa milloin mitenkin ja liikutaan kyllä ihmisten ilmoilla, säiden salliessa paljonkin. Aina päivisin bongailen paljon muitakin nuoria äitejä, yksin, samanlaisessa ajan vietossa. Välillä sitä aina miettii, että onko näillä toisilla äideillä muuta äiti-seuraa, vai ovatko he samanlaisia yksinäisiä vaeltajia vauvan kanssa, kuten minäkin. Siitä huolimatta, en ole oikein ottanut selvää, missä näihin muihin voisi tutustua. Tai tiedän toki vähän juu, mutta minulla on esimerkiksi perhekahviloita kohtaa ihan kamala asenneongelma! Oikeastaan välttelen niitä, kuin ruttoa.

Silloin on toki turha valittaa yksinäisyydestä, joka tuntuu välillä ahdistavalta. Kaikesta huolimatta, en vaan saa itseäni menemään tilanteisiin, jossa tapaisi muita äitejä, Ajatus tuntuu äärimmäisen vaivaannuttavalta, mikä on jännä, kun olen muuten niin sosiaalinen ihminen. En vain oikein saa päähäni, mitä menisin tekemään tällaisiin tapaamispaikkoihin, istumaan yksin vaavin kanssa, ehkä. Voisihan näistä toki tulla hyviäkin kokemuksia, mutta nähtävästi mielestäni on vaan hirveän paljon parempi pysyä sieltä poissa ja olla ennakkoluuloinen.

Ilmeisesti kohdallani ainoa mahdollisuus saada äitikavereita, on koettaa psyykata ja suostutella kaverit lisääntymään. Kertoa miten kivaa se lapsen hoito nyt on, ja miten se raskausaikakaan ei silleen ihan kamalaa ollut. Sen sitten uskoo, ken haluaa. Onneksi meidän vaavi on kuitenkin suurimman osan ajasta ihan söpö ja mallikansalainen, että ehkä siitä saattaa vauvakuume jollekin tarttua.

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Vanhemmuus