Hiusväriallergiasta

Kirjoittelen tämän jutun ystäväni luvalla, myös kuvat ovat hänen ottamiaan. Tarkoitus ei ole pelotella tai moralisoida ketään, saati koettaa tehdä aiheesta jotakin uutta tietoiskua, koska en ole hiusalan ammattilainen. Jokainen hiusvärejä käyttävä lienee tietää riskit, onhan tietoa hiusvärien vaaroista netti pullollaan.

Jo lievätkin allergiaoireet kannattaisi ottaa vakavasti, mutta hiusväriallergia voi ilmaantua myös yhtäkkiä täysin varoittamatta, kuten ystäväni tapauksessa kävi. Hän on värjännyt tukkaansa vuosia, ilman mitään ongelmia. Ikinä. Kunnes sitten yhtäkkiä tuli se vaikea allerginen reaktio, ihan odottamatta.

Itsekin olen aavistuksen neuroottisena hiusväriallergiaa pelännyt, oikeastaan joka kerta, kun kemikaaleja päähän laitetaan. (Silti niitä vaan pitää työntää, jep.) Oikeastaan joka kerta värjäyksen jälkeen pää kutisee muutaman päivän, hennan kanssa tätä ongelmaa ei kuitenkaan ole. Hennaan siirryin raskausaikana ja jotenkin nyt tuntuu, että sillä tiellä taidan pysyä!

Halusin kirjoittaa aiheesta, koska nämä ovat vähän sellaisia juttuja, jotka tiedostaa, mutta joista ajattelee että ei voi sattua omalle kohdalle. Ennen kuin sitten sattuu joko itselle, tai jollekin lähipiiristä. Ystäväni halusikin muistutella, että kannattaa ehdottomasti tehdä allergiatesti ennen värjäystä, vaikka ei olisi koskaan mitään oireita väreistä saanutkaan. Onhan se vähän ylimääräistä vaivaa, mutta ehkä kannattaa?

Nyt kun aloin asiaa pohtimaan, tämä ei ole ainoa esimerkki jonka tiedän, myös mummoni joutui aikoinaan lopettamaan värjäyksen, koska sai niin pahoja oireita, että joutui vähäksi aikaa sairaalahoitoon. Se oli silloin kova paikka, koska sillä puolen sukuani monella on musta tai lähes musta tukka, joka sitten alkaa harmaantua erittäin aikaisessa vaiheessa.

12922181_10207083295135685_43800411_o_0.jpg

Ystäväni stoori on siis lyhykäisyydessään seuraavanlainen. Hän meni hiusmalliksi ja sai siellä kivan tukan. Kyseessä olivat siis kampaamon värit, että ei tosiaan välttämättä tarkoita että ne olisivat turvallisempia, vaikka itse haluankin uskoa, että se on kuitenkin kaupan värejä parempi vaihtoehto, normaalisti ainakin. Seuraavana aamuna värjäyksestä ystäväni päähän oli tullut allergiaan viittaavia paukamia.

Lääkärissä annettiin tablettina kortisonia ja allergialääkettä, jonka jälkeen ystäväni ennätti mennä kouluun. Näistä ei kuitenkaan ollut sitten apua, vaan noin tunti lääkkeiden otosta ihottuma alkoi levitä koko kehoon, päästä varpaisiin.

12903907_10207083294415667_1190321341_o.jpg

12921851_10207083294335665_2121312411_o.jpg

Tässä kohtaa piti kiiruhtaa takaisin lääkäriin, kun kuulema ”henkeä alkoi hieman ahdistaa”. Loppu päivän ystäväni vietti sitten kortisonitipassa sairaalassa, joka onneksi lopulta auttoi. Nyt seuraavana aamuna oireet ovat kuulema poissa ja kaikki tältä erää hyvin!

Nyt on sitten hänen osaltaan hiusten värjäys vähän niin kuin loppu ja ymmärrettävästi ajatus maantien harmaasta juurikasvusta ahdistaa kaikesta huolimatta, ymmärrän täysin!

Onko kukaan muu kokenut samaa? Mitä olette tehneet sen jälkeen? Vaikka päättäisi palata omaan väriin (joskus se voi olla tällaisessa tilanteessa paras vaihtoehto) miten olette onnistuneet leikkaamatta koko tukkaa pois? Pidemmässä hiuksessa ihan pelkkä kasvattaminenkaan ei välttämättä ole se mieluisin vaihtoehto. Kasvivärejä? Sävytteitä? Raitaa?

Siinäpä pohdittavaa perjantaille, onneksi tällä kertaa selvittiin säikähdyksellä!

fullsizerender58.jpg

 

 

 

Kauneus Terveys Hiukset

Älä suunnittele

Nyt sitä on oppinut jo tykkäämään kotona olosta, jes! Mahtava edistysaskel minulle. Kevään tulo on nostanut mielialan jälleen korkeammalle, ihanat aurinkopäivät ja sulat tiet, vaavinkin kanssa pääsee helpommin liikkumaan. Nyt kun vielä facebook lähetteli muistoja vuoden takaa statuspäivityksen muodossa ”Viikon kohokohta, 9,5 tunnin työpäivä, yksin”, täytyy sanoa että tämä on ihan hyvä näin! Vaikka varmasti alan kaivata työelämäänkin, kunhan tässä vielä enemmän vointi kohenee ja aikaa kuluu. Luulen kyllä, että pärjään kesän kotonakin ilman suurempia tuskia.

Ainoa ongelma vielä on, etten osaa edelleenkään relata! Ihan mahdotonta. Kun oppisin tästä ärsyttävästä tavasta pois, että minun täytyy koko ajan kulkea kotona rätti kädessä ja hinkata jotain nurkkaa puhtaaksi. Nyt kun olen koko ajan kotona, varjopuolena on se että huomaan näitä uusia juttuja jatkuvasti. Tuokin hylly pitää siivota, mitähän tuossa kaapissa on, hyi miten likainen tuo ja tämä, tuossakin pölyä… sitten jos oikein suunnittelen siivouspäivän, vaavi ei varmasti viihdy sekuntiakaan yksin ja sitten olen ihan hermoraunio koko päivän. Nyt täytyisi muistaa serkkuni ohje: älä suunnittele! Tämä tulee siis kahden pienen lapsen äidiltä, allekirjoitan. Ilmeisesti tämä ajatusmalli kuitenkin ottaa aikansa omaksua, toivotaan että se vielä löytää tännekin.

Kai minun pitää vaan hyväksyä, että vaavin ja kahden koiran (ja miehen) kanssa ei vaan aina voi olla tahraton koti, vaikka melko hyvässä jamassa tämä kuitenkin on, mistä voi olla ylpeä. Joskus vaan olisi oikeasti ihan kiva vaikka lukea kirjaa tai lehteä, kun vaavi nukkuu. Teen toki välillä näin, mutta yleensä seurana on sitten morkkis, niistä kaikista tekemättömistä töistä. No siis haloo, olisihan se vaavin hoito se päätyö, että jos se pysyy terveenä ja hyvissä voimissa, ei kellään pitäisi olla mitään naputtamista sotkuisesta eteisen kaapista! Onko kukaan muu kontrollifriikki oppinut hölläämään lopulta?

Ehkä vielä joskus saan heittäydyttyä pitkälleen sohvalle, ilman tunnon tuskia! Kuten kaverini minulle on koettanut sanoa: pidetäänhän palkkatyöstäkin taukoja. Niinpä!

Nyt illalla en suunnitellut. Kävin vaavin kanssa kaupassa ja mukaan tarttui ihana Frozen-huopa neidille (parempi tykätä Frozenista kun kasvaa!) sekä ale suklaamunia. Yllättävä suklaan mässäysilta, täysin suunnittelematta!

fullsizerender56.jpg

Suhteet Oma elämä Mieli Lapset