Ohjeet: näin lopetat imetyksen

Vielä kerran imetysasiaa. Tämä on viimeinen, lupaan! Nyt kun olen päässyt tässä lopettamisessa pidemmälle, koen että pystyn koostamaan tähän jonkinlaisen selkeän yhteenvedon ja ohjeet. Olen nyt ollut viikon pumppaamatta ja kyllä oikeasti meinasi itku päästä, kun koetin jälleen etsiä tietoa, että mites nyt edetään. Ihan uskomatonta, miten missään ei ole mitään infoa tai tukea asian kanssa painiskeleville, kuten olen täällä jo valittanutkin. Vain tietoa maitomäärän kasvatuksesta, jopa neuvolasta sanotaan vain että ”no sitten se vaan loppuu”. Ainoat imetyksen lopetus infot ovat netissäkin lapsen näkökulmasta, mutta kukaan ei kerro, että mites äiti! Tottakai se on tärkeää että vaavi saa tarpeeksi ruokaa, mutta luulisi jokaista myös omien tissien tilanne kiinnostavan. Joten jos joku painiskelee näidän samojen ajatusten kanssa vastaavassa tilanteessa, toivottavasti tästä on jotain apua!

Tämä on siis kirjotettu vain ja ainoastaan äidin kannalta, olettaen että vaavin syöttö lienee järjestetty nyt jotenkin muuten, kuin enää imettämällä.

– Itse aloin pudottaa maidon pumppaus (imetys) kertoja pois yhden viikossa. Itsellä tämä tahti toimi, maidon tulo hiipui vähitellen, eikä tullut kipuja, tulehduksia tai pahempia pakkautumisia.

– Varmaan yksilöllistä, mutta itse jätin ensin pois kertoja keskeltä päivää, niin että aamu ja ilta jäivät viimeiseksi. Kun pudotin yhteen kertaan/päivä, pumppasin aamulla, jolloin tuntui olevan eniten tarvetta.

– Jatkoin noin viikon yksi kerta/päivä, jonka jälkeen jatkoin joka toinen päivä, sitten joka kolmas… Näissä en mennyt ihan viikkoa per pudotus, vaan muutamia päiviä, omaa kehoa kuunnellen.

– Pudotin myös pumppausaikaa muutamaan minuuttin/ puoli, en halunnut enää turhaan lisätä maidon määrää. Lopulta maitoa tihkuikin enää todella vähän, viimeisellä kerralla sitä taisi tulla yhteensä noin 20ml.

– Muista vahdata säännöllisesti, että maito ei pääse pakkautumaan, sellaiset pitää joko pumpata pois tai koettaa helpottaa painetta esimerkiksi saunassa tai suihkussa, ettei tulehdus iske. Minun mielestäni se maito ei kyllä suihkussa lähde yhtään mihinkään, mutta olen kuullut että joillakin toimii.

Sitten ollaan uusien kysymyksien edessä. Lopulta maito on loppunut niin hyvin, ettei ole enää patteja tai paineen tunnetta. Mutta. Eihän se lopu kuin seinään, itsekin vielä huomaan, että kyllä sitä vielä muodostuu. Mitäs sitten? Tässä päästään tuskastuttavaan netin selaamiseen ja kysymyksiin. Pitääkö maitoa vielä pumpata? Minne se maito katoaa? Jääkö se vaan sinne pyörimään? Lopulta löysin jotakin infoa, kaiken sen paskan seasta jossa haukutaan jokainen äiti, joka ei ajattele lapsensa parasta ja imetä kahta vuotta. Että jos osaa ärsyttää esimerkiksi korvikepakkausten litaniat miten äidinmaito on lapsen parasta ravintoa, niin minua ärsyttää muiden äitien syyllistys, kaikki kun eivät tähän vain pysty. (Okei ne hemmetin paketit syyllistää kanssa, ärsyttää minua nekin.)

Takaisin asiaan. Löysin eräältä foorumilta kuusi vuotta vanhan tekstin, jota nyt törkeästi tässä lainaan. Ainakin maalaisjärjellä ajateltuna tämä kuulosti loogiselta, mutta jos siinä puhutaan ihan höpöjä ja jollakin on faktaa, korjatkaa ihmeessä! Se ainakin vastasi moneen minun mieltäni painaneeseen kysymykseen:

”Maidon loppumista tai paremminkin maitorauhasten alasajoa kutsutaan involuutioksi. Se käynnistyy todenteolla, kun viimeisestä imetyskerrasta on kulunut keskimäärin 40 vuorokautta. Mitä vähemmän rintoja tyhjennetään, sitä vähemmän rinnat maitoa parin päivän viiveellä muodostavat. Koska äidinmaito muodostuu rintarauhasissa veren sinne kuljettamista aineista, niin rintoihin jäävä maito pikku hiljaa ”hajoaa” eri ainesosiksi rauhaskudoksessa, ja osaset sitten imeytyvät soluseinämien läpi takaisin verenkiertoon. Kun maitoa ei enää rinnoista poistu, alkavat rauhaset ”sulkea” itseään. Rintarauhaskudoskin osittain hajoaa, ja siksi jossain vaiheessa imetyksen loputtua rinnat voivat tuntua pelkiltä nahkapussukoilta. Hävinneen kudoksen korvaa ajan kuluessa rasva, ja rinnat hieman myös pyöristyvätkin.

Maidontulo lakkaa pikku hiljaa, mutta ei ole ollenkaan harvainaista, että vielä 6-12 kk kuluttua imetyksen loppumisesta joillain naisilla maitoa tihkuu rinnoista edelleen etenkin puristettaessa (ja saunassa).”

Eli olettaisin että kun ei kerran enää tunnu tarvetta pumpata, voin jättää asian sikseen eikä pienistä maitomääristä enää tarvitse huolestua, ilmeisesti luonto hoitaa asian. Sen verran olen ymmärtänyt että tässä vaiheessa ei tekisi edes hyvää enää pumpata rintoja tyhjiin, koska sillä tavoin aina ”tilaa” lisää maitoa, eikä se silloin pääse loppumaan.

Joten minun ymmärrykseni mukaan tässä tilanteessa sitten annetaan vain olla, tai kierre on valmis! Nyt oikeasti joku tukiryhmä ihmisille jotka koettavat imetystä lopettaa, tuomitsematta ketään olivat syyt mitä tahansa.

fullsizerender47.jpg

Iloinen korvike-vaavi.

 

Hyvinvointi Hyvä olo Lapset Vanhemmuus

Elämä soseiseksi

Neljä kuukautta, jee! Tätä on odotettu niin kuin kuuta nousevaa, kuulkaas. Varmaan siksi, että se on meidän mielestämme eräänlainen ensimmäinen rajapyykki vaavin elämässä, kun sille saa alkaa maistattaa soseita. Sehän on jo ihan mini-ihmisen merkki, meidän neiti tuntuukin jo siis ihan hurjan isolle tytölle!

Aikakäsitys synnytksen jälkeen on ihan äärimmäisen hassu, kun sitä on vähäsen eri planeetalla muusta maailmasta hetkittäin, omassa kuplassa jossa koettaa pärjätä vaavin kanssa ja opetella paremmaksi äiti-ihmiseksi. Neljä kuukautta sitten näitä aikoja arvoin, että onkohan supistukset nyt ehkä alkaneet. Aloin olla toiveikkaan varma asiasta ja vähän jo kipeäkin. Tuntuu että siitä olisi jo vuosi! Tavallaan neljä kuukautta on niin kauhean lyhyt aika, mutta samalla tuntuu pisimmälle ikinä. Välillä pitää ihan muistuttaa itselleen, että siitä tosiaan on vasta neljä kuukautta, eli jos kaikki asiat ei nyt esimerkiksi omassa kropassa tai päässä ole vielä ihan kohdillaan, kyllä aika parantaa! (Niin mitkä hormoonit, mitään en tunnusta.)

Meidän vaavi on nyt sitten saanut tällä viikolla ensimmäiset soseensa. Eli taas näitä jännittäviä äitiuutisia, jotka ehkä kiinnostavat vain toisia samassa tilanteessa olevia, muut pyörittelevät silmiään, että miten jonkun elämä voi pyöriä soseiden ympärillä, kauniina keväisenä perjantaina. Niinpä, en olisi itsekään uskonut, jos joku olisi asiaa puoli vuotta sitten kysynyt. 

fullsizerender45.jpg

Vellithän meillä aloiteltiin jo kuukausi sitten, neuvolan kehotuksesta, vaikka aika paljon tuntuu jakavan mielipiteet vellit ja sen ikäiset lapset. Nyt meille sitten suositeltiin myös soseiden aloittamista välittömästi, koska vaavi ei saa enää äidinmaitoa, ei kuulema korvike ja vellit riitä välttämättä pitämään nälkää poissa. Aloitimme siis ohjeen mukaan bataatilla. Sose on itse tehtyä, sen verran löytyy kotiäiskän vikaa, että mielestäni se on aina parempi, kuin kaupan valmiit. Toki nekin ovat käteviä, jos ollaan kylässä tai muuten reissun päällä, niin aivan varmasti mukaan lähtee valmiit piltit kaupan hyllyltä.

Tähän mennessä tämä bataatti on uponnut ihan älyttömän hyvin. Neiti osaa jo syödä hienosti lusikalla, odottaa suu auki lisää sosetta, kuin mikäkin linnunpoikanen. Alussa laimensin sosetta Valion peruna-porkkana vellillä, mutta nyt on annettu ihan raakana pari päivää. Suu huuhdellaan vedellä, johon vaavi vielä suhtautuu hieman epäilevästi. Tänäänkin ilme oli ”siis mitä paskaa tässä äiti taas on, luulin saavani maitoa!”

fullsizerender46.jpg

Ensi viikolla kehiin tuodaan bataatin kaverina porkkana, jännää, ihan kemisti olo! Että mitäs kivaa keksitään heittää sekaan seuraavaksi. Banaania voisi myös testata jossakin välissä lähiaikoina, onpa hankalaa valita kun saa tutustuttaa vaan 1-2 makua viikossa.

Sitten koetan saada vielä omat syömiset samalla innolla kuntoon, siinä onkin edelleen haastetta, kun vieläkään ei tee juuri mitään mieli, on hankalaa keksiä viikon ruokalista. Lisäksi pitäisi huomioida myös se että joka päivä pitäisi olla jotain valmiina, koska ikinä ei tiedä millainen päivä vaavilla on, että pystyykö sitä ruokaa lopulta tekemään, ennen kuin mies tulee töistä. Mutta mutta, kevättä kohti, kyllä tämä tästä! Onneksi koko ajan tuntuu aina hieman enemmän ”omalle itselle”.

Kauneus DIY Lapset