Aika paljon olen kuullut varoittelua siitä, mitä kaikkea neuvolassa saatetaan töksäytellä. Ihan jo omalta äidiltä, kun minä olen ollut ihan syntymästä asti pitkä ja laiha, niin kaikenlaista urputusta on saanut äitikin vuosien varrella sietää. Kieltämättä osa ihmisten stooreista on ihan mielenkiintoisia, kaikessa uskomattomuudessaan.

No, meillä on sattunut tosi kiva neuvolan täti. Pitäisi oikeasti opetella hänen nimensä, ettei tarvitse täditellä nuorta ihmistä, mutta on tosiaan ihan huippu kiva ja herttainen, tullaan tosi hyvin juttuun ja vaavi on mukava viedä sinne. Kertaakaan ei ole tullut mitään negatiivista sanottavaa, vaan aina on saanut neuvoja ja käynneistä on jäänyt hyvä mieli.

Tänään oli sitten vuorossa vaavin toinen neuvolalääkäri. Enpä osannut tätäkään pelätä, kun edellisellä kerralla lääkäri oli sellainen nuori mies ja tosi mukava. Lisäksi toki myös oma mies oli sillä käynnillä mukana, aina kivempaa kun ei tarvitse mennä yksin. Tänään miehen töiden vuoksi oli pakko ja olisi pitänyt arvata että ongelmia tulee, siinä vaiheessa kun ovella minua vastassa oli suunnilleen ikäiseni nainen, koko mustissa ja feikkirusketuksella varustettuna. Siinä sitten lääkärin huoneen ovella mittailimme toisiamme päästä varpaisiin ja tiesin heti, että nyt eivät muuten kemiat kohtaa.

Vaavilla oli onneksi kaikki kunnossa, ainoa ”ongelma” tässä nyt oli se, että hän on pitkä ja laiha. En ollut uskoa korviani, kun lääkäri paukautti minulle päin naamaa että ”niin lapselle saa sitten antaa ruokaa”, on kuulema jäntevä tyttö että siihen nähden aika laiha. Olin hetken ihan hiljaa tyrmistyneenä. Sanoiko se oikeasti juuri noin? Mitä se luulee, että me sille tehdään? Enpä osannut kuin tokaista takaisin että lapsi kyllä ruokitaan, kiitos vain, mutta kyllä siinä vaiheessa ihan puhtaasti *itutti. Meinasin ärähtää että katso minua, millaisen luulet lapsestani tulevan! Tähän lääkäri sitten nuivasti totesi että toki olen pitkä itsekin (180cm), että kuinkas pitkä mieheni on (no 185cm), että juu, lienee normaalia että lapsikin silloin kasvaa. No aijaa! Luuleeko se että näillä geeneillä kasvatetaan jotain hobittia? Mies sanoikin minulle illalla, että hänen olisi selvästi pitänyt olla mukana erotuomarina, no melkein joo, onneksi ei oltu ihan siinä pisteessä kuitenkaan.

Se ei oikein mennyt jakeluun, että lääkäri vielä sanoi että vaavimme ei ole alipainoinen suhteutettuna pituuteen, vaan paino on ihan normaali. Eli mikä tässä oli ongelma? Pituus toki huitelee rankasti yläkäyrällä ja paino keskikäyrän alapuolella, mutta niin se oli minullakin. Varmaan otin asian niin raskaasti, koska äitini on saanut kuunnella ihan samat litaniat aikanaan ja ei kuulkaas tunnu mukavalta, kun vihjaillaan että lapsi ei saa tarpeeksi ruokaa. Tämä tuli myös vähän puskista, kun  neuvolassa on aina oltu niin kivoja. Lisäksi laihuus on tavallaan minulle arka asia, kun ihan koko ikäni olen saanut kuulla vihlailuja, miten minulla varmaan on syömishäiriö, joskus sitä on kysytty suoraankin. Se on äärimmäisen loukkaavaa, koska syön kuin possu (melko terveellisesti syövä possu ainakin) ja satun vain olemaan tämän mallinen. Siksi varmaan lopultakin halusin aloittaa treenaamaan, että saisin vähän lihasta luiden päälle ja urputus loppuisi.

Kaivoin kotona sitten oman neuvolakorttini, jonka äitini oli minulle tuonut että saan vähän vertailla. No kappas, olen ollut itse neljän kuukauden neuvolassa yhtä pitkä ja painanut 200g vähemmän, kuin meidän vaavi. Taidan ruveta pitämään tuota omaa korttia jatkossa mukana, ihan vain varuilta.

Lääkäri mainitsi myös jotakin että tietokone hälyyttää ”seulaa”, kun on kasvanut pituutta niin nopeasti. Tämä nyt kuitenkin kuitattiin pitkillä vanhemmilla, ainakin vielä, joten en kysellyt enempää kun ärsytti jo kaikki. Onneksi iltapäivälle oli sovittu salikäynti, joka menikin ihan huippu hyvin, kun pääsi purkamaan paineita! Lisäksi siellä jaettiin ruusuja naistenpäivän kunniaksi.

Ennen lääkäriä hoidettiin punnitukset ja mittailut neuvolan puolella, joten kysyin samalla tältä mukavalta ”tädiltä”, että osaisiko hän antaa mitään vinkkiä imetyksen lopetuksen suhteen. Nyt ollaan siinä pisteessä että pidin jo kolmen päivän pumppaus tauon, mutta kokeilin sitten vielä vähän niin kuin varuilta. Maitoa tuli vielä vähän, eli ei ole loppunut ihan kokonaan. Neuvolasta sanottiin kuitenkin, että voin ihan hyvin lopettaa nyt tähän, jos mitään pakkautumista ei tunnu. Sanoi että kyllä se maidon tulokin siitä loppuu, mieluummin niin kuin että jos välillä pumppaa, se voi taas pikkuisen lisätä sitä määrää. Eli nyt pumppu on virallisesti hyllytettynä, jos ei mitään pakottavaa (kirjaimellisesti) tarvetta tule.

Fiilis on siis parempi ainakin tässä asiassa!