Viikko vauva-arkea: perjantai
Jee, viikonloppu! Sitä osaa arvostaa näin vapaillakin, koska se tarkoittaa sitä, että mies osallistuu vaavinhoitoon öisin ja minäkin saan nukuttua. Tosin viime yö kyllä nukuttiin, meillä rokotus vaikutti nähtävästi niin päin että vaavi nukkui koko yön ja syönnin jälkeen veteli unia vielä kymmeneen asti. Tänään on kyllä ollut hieman äksymmällä tuulella kuin yleensä, päivä on siis ollut varsin raskas. Kerran jouduttiin antamaan jo panadoliakin, kun selvästi oli jotain kipuja. Kuumetta ei kuitenkaan. Epämääräisiä tuskanhuutoja ja itkukohtauksia on tullut pitkin päivää, kuulema voivat jalatkin kipuilla niiden piikkien tähden, että lieköhän nyt sitä.
Itse olen siis lähinnä hoitanut vaavia ja noiden huutojen välillä olleiden satunnaisten täsmäunien aikana koettanut lepäillä, tai siivoillut. Voi tätä ihanuutta. Olo on itsellä jo hieman parempi, mutta sää on sen verran kurja, ettei ulos ole tehnyt mieli. Olo ei kuitenkaan ole vielä niin huippu, että salillekaan uskaltaisi, että nyt sitten vietellään taas vaihteeksi kotipäivää.
Olin tänään jo ihan varma, että nyt se kuume on sitten iskenyt, mutta ei onneksi. Olen vaan ollut koko päivän niin kauhean väsynyt, ettei olo ole paras mahdollinen. Nuo kiukkukohtaukset ovat vain kertakaikkiaan vieneet voimat, mutta kun en itse osaa niitä päiväuniakaan nukkua. Koetin sitten siinä huutojen lomassa hieman laittautua ja etsiä jotain mukavaa vaatetta ja kahvin voimalla raahautua illaksi ystävän tupareihin. Kannatti lähteä, väsymyksestä huolimatta oli mukava päästä hetkeksi muihin ympyröihin ja keskittyä taas vaihteeksi välillä muuhunkin, kuin vaaviin.
Onnistuimme ajoittamaan kotiin tulonkin melkoisen hyvin ja kun haimme vaavin äitini luota hoidosta, saimme hänet kotona melko vähällä kiukuttelulla unille. Ah, ihanaa, vähän omaa aikaa. Paitsi että väsymys painaa niin paljon, että olen lähinnä tuijottanut ihan zombina telkkaria. Meidän perjantait ovat nykyään todella villejä, ihan hurjaa että tulee valvottua näinkin myöhään. Paitsi että mies on jo nukkumassa, heh.
Vaavimme on muuten tänään tasan kolme kuukautta vanha. Nämä muutamat kuukaudet ovat tuntuneet ihan hirvittävän pitkiltä, mutta nythän sen kehityksenkin pitäisi lähteä vähitellen etenemään nopeammin, joten ehkä jatkossa riittää enemmän ihmeteltävää. Tänään asuun kuului siis myös mieheltä lahjaksi saatu Kalevalakorun Lumihiutale-sormus, muisto siitä että tyttö syntyi kun ensilumet satoivat maahan. (Sen jälkeen ne tosin ehtivät sulaa vielä monta kertaa.)
Pahoittelut tylsähköstä postauksesta, mutta kappas kun tänään ei kertakaikkiaan tapahtunut mitään. Koetamme huomenna viettää oikein vauhdikasta vaavi-päivää!
