”Lähdetäänkö ulos tänään?”

”Siis etkö sä ookaan dieetillä?”

”Ethän sä voi juoda?!”

Kyllä, olen dieetillä. Ja ei, en juo. Juttelin eilen ystäväni kanssa tästä aiheesta. Uskon että moni muukin tavoitteellisesti treenaava on törmännyt tähän. Ihmetellään, että voiko sosiaalista elämää olla muka salielämän ympärillä. Ja onko dieetillä lupa pitää muka hauskaa? Kuvitellaan, että elämä oikeasti pyörii 24/7 salin ympärillä. Sitten ihmetellään suu pyöreänä kun ollaankin lähdössä ulos ”juomaan”. Ja sitten tulee yllätyksenä, että juominen tarkoittaa käytännössä ihan limsalinjaa. Onhan se jollain tavalla sairasta, että on normaalimpaa olla kännissä kun olla juomatta. ”Yrittääkö tuo olla jotenkin parempi kun ei juo?” En ehkä halua pilata dieettiäni tai heittää hyvää treeniputkea roskiin. Kehitys pysähtyy alkoholin käytöllä. Eihän kukaan missään urheilulajissa tulosta ja kehitystä haluava tahdo pilata tuloksiaan juomalla? Tai jos haluaa, sitten ei ole lajissaan täysillä mukana. 

En halua jeesustella tässä asiassa, koska itse join aika paljon opiskeluaikoina. Oli kaiken maailman pippaloita monta kertaa viikossa. Olihan se silloin tavallaan ihan hauskaa aikaa, mutta en vaihtaisi tämän hetken terveyttä, kropan kuntoa ja arkea siihen mistään hinnasta. Jos vaihtaisin, voisin tämän lajin lopettaa saman tien. Toki käyn silloin tällöin parilla viinilasillisella. Dieetillä en tietenkään nauti alkoholia ollenkaan. Suuremmasta määrästä tulee niin kova morkkis ja suuttumus itseä kohtaan siksi, että on pilannut viikon treenitulokset ja treenit tulee menemään huonosti monta päivää eteenpäin. Minulle ei ole ongelma olla selvinpäin ulkona. Joillekin se on, mutta ehkä olen vaan sitten niin tylsä tyyppi jota kukaan ei kännipäissään jaksa katsoa ;). 

Dieetistä huolimatta lähdössä lauantaita viettämään

Ja loppuun päivitys dieettirintamalta. Dieetti etenee edelleen hyvin. Eilen kävin hierojalla ja ensi viikolla alkaa taas normaali treeniviikko. Lepo tekee hyvää! Paino tippunut todella kivasti ja syödä saa edelleen paljon 🙂 Viime viikolla käytiin Pohjanmaalla kotona. Meinasi ruuat mennä vähän väärin suihin kuten kuvasta näkyy. Söin kyllä ruuat mitä kuuluikin syödä, mutta syöminen oli todella epäsäännöllistä. Kun pääsin Turkuun, maha oli todella turvonnut ja vähän kipeä.  Jännää, että vaikka painoa on tippunut monta kiloa ei lihaksia vielä oikein erotu. Taitaa olla kunnon talvirasvat vaan vielä varastossa… Kehitettävää on vielä niin paljon. Mutta eikös tyytyväisyys tapa kehityksen? 😉

​Kiristyis jo!

Ihana kevät tulee!

Havahduin toissapäivänä tähän kuvaan. Kehitystä on tapahtunut! Välillä tuntuu, ettei kehitystä tule sitten millään. Tällaisille kärsimättömille ihmisille on tärkeää muistaa, että kehitys on kuitenkin niin hidasta ettei se yhdessä yössä tapahdu ;). Kun malttaa vaan, niin duuni kyllä palkitaan aikanaan. Minulla on aina ollut viha-rakkaussuhde jalkatreeneihin. Toisaalta, kenellä ei olisi? Tuntuu, että nyt viimeisen vuoden aikana olen oppinut treenaamaan kovempaa jalkoja, kun valmentaja on yhteisissä treeneissä pakottanut menemään oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Nyt olen itsekin vähitellen oppinut menemään oman rajan yli. Teemme paljon treenejä yhdessä poikakaverin kanssa, ja toisen tsemppi ja varmistukset tekevät kyllä ihmeitä. Oman mukavuusalueen ulkopuolella tulisi käydä elämän muillakin osa-alueilla. Jos en ole tyytyväinen johonkin asiaan, en jää jumittamaan siihen. Jumittaminen tekee ihmiset katkeriksi. Hyvänä esimerkkinä on oma työrintamani, missä puhaltavat nyt keväällä uudet tuulet. Työ, jossa ei viihdy, ei anna mitään ja syö voimavaroja muusta elämästä. Aamulla menee töihin vain siksi koska on pakko. Sellaiseen ei kannata jäädä. Ajattelin tässäkin asiassa kuunnella omaa sydäntäni ja vaihtaa alalle joka tuntuu enemmän omalta. Sama asia treenin kanssa; jos teet treeniä johon olet kyllästynyt tai joka ei anna sinulle mitään tyydytystä, vie se vain turhaan aikaasi ja motivaatiotasi. Tai jos teet samaa treeniä kuukaudesta ja vuodesta toiseen ei siinä pääse enää kehittymään.

Think twice!

Mitäs dieettirintamalle sitten kuuluu? Dieetin viides viikko on pyörähtänyt käyntiin. Paino on tippunut niin hyvää vauhtia, että valmentaja ehdotti vielä että jatkettaisiin samoilla kaloreilla. Kyllähän se minulle passaa, ihanaa vaan kun saa syödä niin jaksaa treenata paremmin. Viime viikko rupesi vähän tuntumaan kropassa. Tässä on ollut vähän kaikkea muuta taustalla (kuten yllä kirjoitin) niin uskon sen vaikuttavan suoraan palautumiseen. Nyt asiat ovat onneksi selvillä ja ensi viikon saa ottaa kevyemmin salin suhteen. Ja pääsee joogaamaankin ihanaan Pure Moveen!

Muuten kaikki on sujunut ohjeiden mukaan, mutta HIITTEJÄ on tullut vedettyä välillä vähän rankemmalla kädellä. Tykkään vetää hiittejä tabata-tyylisesti, eli 20 sekuntia mennään täysillä ja 10 sekuntia huilataan. Tätä 16 kierrosta ja kaksi settiä, liikkeitä voi yhdistellä oman mieltymyksen mukaan. Viime viikolla tuli tehtyä rankempi setti; ensin tabatana köysien vispaus + thruster kahvakuulalla, välissä 2 min lepo ja sitten loppuun tabatasoutua. Hiki virtasi ja keuhkot meinasi lentää ulos.

On ollut tosi ihanaa, kun läheiset ihmiset on tukenut dieettiä eikä kukaan ole kyseenalaistanut sitä. Toki aina tutuilta ja tuttujen tutuilta saa kuulla kommentteja, mutta ne hiljenevät yleensä pienellä kuittailulla.

Hain piristystä kevääseen uudella lookilla! Olin melkein unohtanut miten ihanaa olla lyhyellä tukalla. Lisäksi kävin ihanassa kasvohoidossa Turun Sweet beautyssa ja samalla laitettiin ripsetkin kuntoon. Olipa taas rentouttava hoito <3 Nyt luvassa viisi vapaata ja Pohjanmaalle pääsiäisen viettoon! 🙂