Tätä en tiennyt opintolainasta

Back to school.jpg

kuvalähde

Tänään maisterinopiskelujeni orientaatioviikko alkaa. Eka päivä uudessa koulussa. Valmiiksi silitetyt vaatteet odottavat kaapissa, penaalisssa kaikki kynät ovat teroitettu. I wish.

Todellisuudessa elän juuri nyt muuttokaaoksen keskellä, ja olen hieman epävarma siitä, löydänkö mistään edes puhtaita sukkia ensimmäiseksi koulupäiväksi. Mutta hei, onneksi en kirjoita muotiblogia!

Sain hyvän kysymyksen liittyen syksyn säästösuunnitelmaani. Kun olen aloittamassa taas opiskelut – miksi en laskenut opintolainaa syksyn budjettiin?

Tämä on erittäin hyvä kysymys. 

Jota vastatessa koko käsitykseni asiasta vähän niin kuin totaalisesti muuttui. Lemme explain:

Opintolaina on tosi jees. 

Kaikilla opiskelijoilla ei ole mahdollisuutta työskennellä opintojen ohella. Silloin opintolaina voi pelastaa niissä välttämättömissä menoissa, kuten vuokran maksussa.

Opintolainalla voi myös rahoittaa opintojen aiheuttamat suuremmat kulut, esimerkiksi läppärin tai vaikka opiskelut ulkomailla. Matalakorkoinen opintolaina voittaa luottokortin joka kerta.

Opintolainahan on sitä hyvää, halpaa ja valtion takaamaa lainaa. Sitäpaitsi opintolainan takaisinmaksu räätälöidään aina oman maksukyvyn mukaan.

Eli, periaatteessa tosi hyvä juttu. Mutta.

Sitten löytyy niitä räkänokkia kuten 19-vuotias Pia-Maria, joka rällää opintolainaa vähän minne sattuu.

Jonka seurauksena nettipankissani opintolainaa komeilee tällä hetkellä 12 547,82 euroa. 

Miten nämä kaksitoistatonnia ovat elämääni parantaneet?

Olen rahoittanut niillä esimerkiksi vaihto-opiskelut Etelä-Koreassa, surffimatkoja Aasiassa, varmasti jonkun iPhonenkin. Pari tonnia olen sijoittanut. Fair enough. Mutta siinä meni vasta puolet tuosta summasta.

Toiset puolet olen luultavasti tuhlannut vaatteisiin jota en enää käytä, illallisiin jota en enää muista, sisustukseen jossa en enää asu, ja muuten vaan rillutellut menemään.

Eihän tämä mikään maailmanloppu ole. Saan varmasti lainan lyhennettyä kun valmistun. Mutta enkö tosiaan uskonut, että tulevaisuuden Pia-Marialla olisi kiinnostavampia käyttökohteita rahalleen kuin vuosia sitten opiskelijabileissä litkityt bisset ja Balin ”kulttuurimatkat”?

Ja koska asia pännii, opintolainan kasvattaminen tänä syksynä ei kauheasti kiinnostanut.

Pointtina siis se, että vaikka opintolaina on sitä “hyvää lainaa”, niin laina on aina lainaa. Jostain ne tonnit on takaisinmaksuun revittävä, ja jostain muusta ne tonnit ovat silloin pois.

Sitten tapahtui uskomaton juonenkäänne

Olen ollut siinä käsityksessä, etten välivuosieni takia enää olisi oikeutettu opintolainavähennykseen. Totuus oli kuitenkin toinen.

Asia onkin niin, että jos opiskelija onnistuu suorittamaan tutkintonsa määräajassa (eikä tavoiteajassa, niinkuin luulin), on hän oikeutettu joko opintolainahyvitykseen tai -vähennykseen, riippuen siitä milloin opinnot on aloitettu.

Kelan sivuilla kerrottiin, että tutkintoni valmistumisen määräaika on seitsemän vuotta, jos opinnot on aloitettu ennen vuotta 2014. Seitsemän!? I’m back in the game!

Kerrataanpa vielä, mitä nuo hyvitykset ja vähennykset oikeastaan on:

Jos olet aloittanut opintosi 1.8.2014 tai sen jälkeen, suoritat opintosi määräajassa, ja olet nostanut opintolainaa yli 2500 euroa, olet oikeutettu opintolainahyvitykseen. Se tarkoittaa, että Kela maksaa osan opintolainastasi, mikä on huippu juttu. Hyvitys on 40 % lainan määrästä, joka ylittää 2 500 euroa. He-llo

Jos taas olet aloittanut opintosi ennen 1.8.2014 (check), suoritat opintosi määräajassa (vielä on toivoa), ja olet nostanut opintolainaa yli 2500 euroa (CHEECK), olet oikeutettu opintolainavähennykseen. Opintolainavähennys taas tarkoittaa verovähennystä: kun alat lyhentämään opintolainaa, maksat opintolainavähennyksen verran vähemmän veroja. Vähennyksen voi tehdä tutkinnon suorittamisvuotta seuraavan kymmenen vuoden aikana. Vähennys on 30 % lainan määrästä, joka ylittää 2 500 euroa.

Opintolainahyvityksen ja -vähennyksen tarkoitus on valtion tapa auttaa opiskelijoita lainan takaisinmaksussa, ja samalla olla kannustin ajallaan valmistumiseen.

Siis tajuatteko, kuinka siistiä Suomessa on olla opiskelija?!

My master plan

Olen aloittanut opintoni 1.8.2013. Jos ehdin saamaan kauppatieteiden maisterin kasaan 31.7.2020 mennessä, olen oikeutettu opintolainavähennykseen. 

Tämähän tarkoittaa sitä, että minun oikeastaan kannattaisi nostaa vielä tänä opintovuonna lainat, aina 18 000 euroon asti, mikä on vähennyksen katto.

Silloin saisin valmistuttuani “ilmaisen verovähennyksen” (18 000 – 2 500) x 30% = 4650 euron edestä.

Mutta, jotta tässä hommassa olisi taloudellisesti järkeä, minun kannattaa oppia virheistäni ja olla käyttämättä uutta lainaa turhuuksiin. Tällä kertaa minun kannattaa siis pistää nostettu lainaosuus sivuun, ja kun lainan takaisinmaksu koittaa, maksaa rahat takaisin ja lunastaa tämä yli neljän tonnin verovähennys. Badum pum tish!

Nyt pitää vain miettiä, minne “sivuun” nämä rahat kannattaa laittaa. Voisin harkita sijoittavani rahat muutamaksi vuodeksi. Toisaalta muutaman vuoden sijoitushoristontti pörssissä on erittäin lyhyt, eikä osakkeet ole suoranaisesti halpoja juuri nyt. Myös omaa riskinsietokykyä pitää tunnustella, varsinkin kun on kyse lainarahasta.

Palaan siis asiaan, kun olen keksinyt rahalle sopivan kohteen. Jos sinulla on joku sijoitusinstrumentti mielessä, vinkkaa siitä!

Ja kiitos tästä kysymyksestä, sillä muuten en välttämättä olisi asiaan perehtynytkään!

Okei, nyt on aika lähteä kouluun. Hyvää ekaa koulupäivää mulle, ja kaikille mimmeille jotka aloittavat opinnot tänään! Rennosti vaan, hyvin se menee. 🙂 

tyo-ja-raha raha opiskelu

Se joka ei riskeeraa, ei juo samppanjaa

Samppanja.jpg

kuvalähde

Okei mimmit, miksi rahaa sijoitetaan?

Vaihtoehtohan olisi rällätä kaikki fyrkat tässä ja nyt, mutta sen sijaan laitamme ne pörssiin siinä toivossa, että ne tekisivät meille joskus vielä enemmän rahaa ja mahdollistaisivat suuremman rälläyksen tulevaisuudessa (jos siihen nyt haluaa rahaa käyttää).

Rahaa siis sijoitetaan, koska sen toivotaan tuottavan lisää rahaa tulevaisuudessa. Tämä jossain tulevaisuudessa syntyvä raha on sijoituksen tuotto-odotus.

Tuotto-odotuksen kääntöpuoli on riski. Nämä kaksi kulkevat käsi kädessä: mitä suurempi riski, sitä suurempi tuotto-odotus ja päinvastoin.

Kova totuus on se, että sijoittamiseen liittyy aina riski.

Mutta mitä riski sitten merkitsee?

Riski on tuoton odottamaton arvonvaihtelu, aka volatiliteetti. Riski mitataan tuottotason vaihtelulla. Mitä enemmän käyrä, eli yrityksen markkina-arvo, heiluu ylös ja alas, sitä riskaabelimpi sijoitus on kyseessä.

Riski voi olla hyvä ystävä, mutta vain jos siihen osaa suhtautua oikein.

Kun lähtee sijoittamaan, on hyvä tunnustella omaa riskinsietokykyään. Pörssiin sijoittavalla kannattaa olla jäät valmiina pakkasessa hattuun kaadettavaksi.

Parasta olisi, jos suhtautuisit sijoituksiisi about yhtä suurella intohimolla kuin tiskikoneen tyhjentämiseen. Teet sen, koska tiedät että se helpottaa elämääsi tulevaisuudessa. Et kuitenkaan menetä yöuniasi miettien missä järjestyksessä tyhjentäisit astiat seuraavana päivänä.

Ja vaikka sitten aamulla olisikin kiire töihin, et rupea paiskomaan lautasia seiniin toivoen, että se nopeuttaisi prosessia.

Iisisti vaan.

Muista tarpeeksi pitkä sijoitushorisontti

Pörssistä on nimittäin hyvä tietää tämä: tuotot syntyvät ajan myötä. Sijoittaminen on maraton, ei sprintti (pahoittelut tästä järkyttävästä latteudesta).

Pörssi on keskimäärin noussut vuosittain 8 % viimeiset 200 vuotta. Kun inflaation, eli rahan ostovoiman heikkenemisen, ottaa huomioon, tuotto on ollut 6 %.

Viimeiseen 200 vuoteen on mahtunut kasoittain pörssiromahduksia, finanssikriisejä ja kuplia. Jokaisen kriisin jälkeen pörssikurssit ovat palautuneet ja vielä nousseet yli sen, mitä ne olivat ennen romahdusta.

Vaikka kuukausi- tai vuositasolla heilahtelut olisivat suuria, korkeariskisemmän sijoituksen tulisi riittävän pitkällä aikavälillä tuottaa suurempia tuottoja kuin matalariskisemmän sijoituksen.

Tämän takia sinun ei tulisi antaa sensaatiomaisten pörssiromahdusuutisten vaikuttaa elämääsi liikaa. Pörssiin sijoittaessa luotat siihen, että vaikka lähitulevaisuus näyttäisi myrskyisältä, asiat tulevat olemaan entistä paremmin kauempana tulevaisuudessa.

Näin ollen, muista tarpeeksi pitkä sijoitushorisontti. Koska emme varmuudella voida sanoa, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, pidä huoli siitä, että sijoitussalkkusi (Chanelisi?!) on hyvin hajautettu.

Hallitse riskiä hajauttamalla

Kun sijoitat hajautetusti, et laita kaikkia munia samaan koriin (pahoittelut jälleen…). Et siis omista ainoastaan yhtä yritystä tai toimialaa, vaan useita. 

Olet tähän asti lukiessasi saattanut esimerkiksi pohtia, että mitä jos korkeariskinen yritys menee konkurssiin ja menetät koko sijoituksesi. Missä on odottamasi tuotto sitten on? Tässä päästäänkin juuri hajauttamisen ytimeen. Kun hajautat tehokkaasti suojaat itsesi yksittäisen yrityksen huonon menestymisen varalta.

Helppo tapa hajauttaa sijoituksesi on rahastosijoittaminen. Siksi rahastosijoittamista pidetäänkin matalariskisempänä kuin suorien osakkeiden omistaminen.

Aktiivisissa rahastoissa joku toinen, asioista toivottavasti paremmin perillä oleva, on jo tehnyt valinnat yritysten suhteen ja pyrkinyt hajauttamaan riskiä. Passiivisissa indeksirahastoissa rahaston tuotto pyrkii pörssin keksimääräiseen tuottoon. Indeksirahastoista puhun enemmän tässä postauksessa. 

Riskiä voi hajauttaa myös ajallisesti. Ajallinen hajauttaminen toteutuu esimerkiksi kuukausisäästämisellä. Kun ostat rahasto-osuuksia kuukausittain, jonain kuuna rahasto on kalliimpi ja jonain taas halvempi. Tämä tarkoittaa sitä, että et aina satu ostamaan rahastoa kun se on halvimmillaan, mutta toisaalta et myöskään kun se on kalliimmillaan.

Tämä toimii siitä syystä, että tietyllä ajanhetkellä ei ole koskaan mahdollista varmuudella tietää missä vaiheessa sitä käppyrää mennään. Sitä voidaan tarkastella vasta jälkikäteen, mutta silloin on jo liian myöhäistä ostaa tai myydä. 

Siinä se! Yritin kovasti olla lopettamatta tätä postausta jollain laimealla sanonnalla siitä, miten vain ottamalla riskin voit saavuttaa kaikki unelmasi.

Mutta sitten muistinkin tämän timanttisen, jonka ystäväni on kertonut isänsä sanoneen: 

Se joka ei riskeeraa, ei juo samppanjaa. Cheers!

tyo-ja-raha raha