Jännät paikat
Moi!
Oon jo pidemmän aikaa, varmaan vuosia, ajatellut, että voisin aloittaa blogin kirjoittamisen. Oon tosi visuaalinen tyyppi ja tykkään kirjoittaa, teen sitä myös työkseni viestintäassarin hommissa. Blogiskenestä on vaan tullut viime vuosien aikana niin ammattimainen, että ehkä oon jotenkin omassa päässä ajatellut, ettei tänne mahdu tällaista omaksi (ja ehkä muutaman muunkin) iloksi tuntojaan purkavaa bloggaajaa. MUTTA! Nyt kuitenkin rohkaistuin ja päätin, että screw it, syteen tai saveen, I’m gonna be a blogger y’all!
Sinänsä blogin aloituksen ajankohta on melko jännittävä, outo ja erikoinen. Ehkä se sai kuitenkin mut myös osaltaan perustamaan tämän blogin, sillä elämä pyörii tällä hetkellä kotona ja uuden harrastuksen aloitukseen on juuri sopiva aika. Elämme elämää korona-mörön varjossa ja arki on muuttunut paljon vain parissa kuukaudessa. Muistan, kun ennen uutta vuotta jo lueskelin juttuja koronasta, silloin kun se oli levinnyt vasta Kiinassa ja muistan ajatelleeni, että onpa kamalaa ja pelottavaa, mutta en ikimaailmassa olisi voinut kuvitella, että muutaman kuukauden päästä koko maailmassa, myös täällä koti-Suomessa, jota on aina pitänyt turvallisena lintukotona, on elämä mullistunut täysin. Tällä hetkellä on menossa viikko nro 6 etätöitä tehdessä – onneksi olen onnekkaassa asemassa, että pystyn tekemään töitä kotoa käsin. Ehkä joskus vuosien päästä, kun korona on toivottavasti vain kaukainen muisto, on mielenkiintoista palata näihin teksteihin.
Oon nuorempana kirjoittanut päiväkirjaa, tosin liian vähän – toivoisin, että sitä laatumateriaalia olisi enemmänkin. En ole kuitenkaan saanut aloitettua tai jatkettua päiväkirjan kirjoittamista samalla tavalla vanhempana tai näin aikuisiällä, mikä on vähän harmi. Koen, että mulla on melko huono muisti ja joskus olisi kiva vähän virkistää muistia ja palata siihen, miltä tietyt elämäntilanteet ovat silloin tuntuneet – aika kun kultaa muistoja minkä kerkeää ja pienet yksityiskohdat hämärtyvät. Toivotaan, että tästä blogista voisi tulla tietynlainen päiväkirja, vaikkakaan en tietystikään mitään syvimpiä tuntojani tänne ajatellut vuodattaa, teidän onneksi.
Yllä yritys napata auringonlasku, kun missasin maanantaisen sellaisen, jonka kaikki muut nappas kameralle.
Olin kirjoittanut tämän postauksen alun jo kuukausi sitten, mutta en jotenkin ollut kuitenkaan saanut aikaiseksi julkaista tätä tai jatkaa tätä projektia pidemmälle. Nyt on kuitenkin aika korkata tää blogi, iiks!
Loppuun tämänpäiväinen lausahdus mun horoskooppiäpistä (oon skorpioni), jonka voimalla rohkaistuin julkaisemaan tän ekan tekstin:
~ You are ready to experience whatever occurs naturally ~