Meillä jokaisella on monia eri rooleja työhön ja vapaa-aikaan liittyen. Jokainen rooli määrittelee meitä siinä hetkessä ja roolit voivat poiketa hyvin vahvastikin toisistaan.

Muistan miten nuorempana tuntui tärkeältä sulautua massaan ja olla samanlainen, kuin kaikki muut ikätoverit.
Ulkoinen olemus ja käytös kopioitui vahvasti lähipiiriltä. Yhteenkuuluvuuden tunne rakentui hyvin vahvasti ulkoisen samaistumisen tunteeseen ja samanlaiseen muottiin asettuminen tuntui tärkeältä.
Identiteetin vahvistumisen myötä olen huomannut monessa tilanteessa, etten asetu varsinaisesti mihinkään lokeroon sellaisenaan. Persoonan monimuotoisuus tekee minusta minut. Tuntuu tärkeältä saada olla vapaasti sellainen, kuin sisimmässäni tunnen.
Joskus erilaiset lokerot toi suojaa, myöhemmin se tuntui kahlitsevalta ja siitä tuli tarve pyristellä ulos.
Nykyisin en edes pyri asettua minkäänlaiseen standardiin tai muottiin. Minulla on työhön liittyvä vaha asema ja sitä kautta tuleva rooli. Isyys ja parisuhde asettaa minulle omat roolinsa ja ystävänä ja naapurina käytöstäni leimaa niihin liittyvät roolit.
Ihailen ihmisiä jotka rohkeasti näyttävät moninaisuutensa. Minusta on kiehtovaa jos esimerkiksi suuren yrityksen toimitusjohtaja onkin vapaa-ajallaan ihan päinvastaisessa roolissa mihin työstatuksen perusteella hänet voisi stereotypisesti lokeroida.
Pyrin itsekin siihen, että annan persoonani näkyä niin työssä, kuin vapaa-ajallakin. Eri roolit luovat tietysti tietyt käyttäytymismallit ja esimerkiksi työyhteisö asettaa omat sääntönsä. Persoonallisuus saa kuitenkin vapaasti näkyä. Se tuntuu tärkeältä.
Ennen saatoin ajatella jonkin minulle ominaisen vapaa-ajan roolin syövän esimerkiksi työhön liittyvää uskottavuutta. Eihän se tietenkään ole niin. Yhtä hyvin moottoripyöräkerholainen voi vapaa-ajalla harrastaa balettia ja pörssiyhtiön talousjohtaja olla intohimoinen neulontapiirin vetäjä. Vai pystyykö?
Ainakin minä toivon itseltäni sellaista rohkeutta, että vaikka joskus kuuluisin moottoripyöräklubiin tai olisin toimitusjohtaja niin en antaisi niiden roolien vaikuttaa rajoittavasti tekemisiini saati persoonallisuuteeni.
Millaisia rooleja sinulla on? Pystytkö näyttämään eri puolia itsestäsi vapaasti työ- tai vapaa-ajan rooleista riippumatta.

Olin viime kesänä laivamatkalla tilanteessa jossa lapseni ei osannut rauhoittua nukkumaan ilman iltasatua. Satukirjaa ei ollut mukana,puhelimessa ei ollut verkkoa ja itse keksitty satu ei kelvannut.

(Miksi tämä kuva kääntyy väärinpäin joillakin mobiililaitteilla ja koneella)

Minulla on erittäin vilkas mielikuvitus ja sepitinkin lapselleni, että yhtäkkiä puhelimessani muka alkoikin netti toimimaan ja löysin netistä sadun nimeltä Lise-Loten laivamatka.
Kuinka ollakaan Lise-Lottekin oli matkalla Tukholmaan, hänkin oli kuusi vuotias ja hänelläkin oli kesäloma.
Itse keksitty satu upposi ja uni tuli.
Paluumatkalla lapsi kyseli löytyisikö puhelimesta joku toinen Lise-Lotte satu.
Lise-Lotte jäikin elämään meidän iltoihin aina silloin tällöin.

Yhtenä kevätkesän iltana huomasimme, että taas on ilmestynyt uusi Lise-Lotte kirja. Tällä kertaa kirja kertoi tarinaa siitä kuinka Lise-Lotte meni pyörällä mummolaan joka sijaitsi viiden sadan kilometrin päässä kotoa.
Lise-Lotte keksi näppäränä tyttönä, että vaikka on pitkä matka niin sen voi silti suorittaa pyöräretkenä jos menee osan matkasta junalla.
Niin oli lapselle saatu Lise-Loten esimerkin kautta myytyä pyöräretki mummun luokse pohjanmaalle.

Viime viikonloppuna toteutimme tämän pyöräretken. Oli todella mukava reissu. Yhteistä ajanviettoa lapsen kanssa, meidän omia juttuja touhuten.
Ihan tavallinen mummolareissu sai aivan uudenlaisen jännittävän vivahteen, kun se olikin seikkailu ”satukirjan” sivuilta.
Inspiroidun itse tarinoista. Tykkään kuunnella äänikirjoja, podcasteja ja nautin valtavasti elokuvista ja sarjoista. Viime vuosina ihan manuaalinen lukeminen on keskittynyt työmateriaaleihin ja lastenkirjoihin.
Keksin tulevan kesälomareissunkin kohteen tarinan kautta. Kuuntelin Karita Mattilan esittämää laulua Jurmon saaresta. Päätin jo talvella tuota laulun sanoitusta kuunnellessa, että olisi kiinnostavaa matkustaa kesällä pieneen saaristomeren karuun saareen.
Tulevana kesälomana aion toteuttaa retken saaristomerelle ja yöpyä Jurmon saaressa jonka metsän Kustaa Vaasa aikoinaan hirmukäskyllään poltatti taloineen päivineen.
Haluan nähdä kalastajakylän, jonka kivistä tehty koju tai luola tarjosi suojan muutamalle saarelaiselle, koko saaren tuhoutuessa tulipalossa viimeistä risua myöten.

Muistan jo lapsesta asti eläytyneeni vahvasti satuihin, tarinoihin ja musiikkiin. Olin mielikuvissani osa Viisikkoa, Salaisuus kirjojen sankareita ja Hopeanuolen seikkailuja. Hamsterini sai nimekseen Mössö satukirjan hiiriemon mukaan ja aikoinaan koirani Liinu sai nimensä nuoruudenystäväni perheen rähjäisestä selviytyjäkissasta kuulemieni lukuisten hauskojen tarinoiden perusteella.
Minua kiinnostaa myös ihmisten taustat ja elämäntarinat.  Moni läheisteni elämäntarina tai bussipysäkillä pikaisesti kuultu tilitys on jäänyt elävästi mieleeni. Kuulen niitä mielelläni lisää.
Inspiroidutko sinä tarinoista?