Työnnä rattaat tuubiin- Millaista on liikkua Lontoon julkisessa liikenteessä lastenrattaiden kanssa
Emme omista autoa, joten liikumme julkisilla liikennevälineillä aina kun pitää lähteä johonkin asuinaluettamme kauemmaksi. Onneksi asumme oikein hyvien kulkuyhteyksien päässä Lontoon keskustasta, joten pääsemme helposti liikkumaan ympäri kaupunkia. Meille lähimmältä asemalta pääsee Lontoon Overgroundin sekä National Rail-junien kyytiin. Junilla liikkumisen olen kuitenkin todennut itselleni miellyttävimmäksi tavaksi matkustaa lasten kanssa, mutta myös bussiyhteydet ovat erittäin hyvät täältä ja toki bussinkin kyytiin on melko näppärä hypätä. Ajattelin hieman koota oheen kokemuksiani eri liikennevälineillä liikkumisesta lasten kanssa ja erityisesti lastenrattaiden kanssa liikkumisesta täällä metropolin sykkeessä.
Käsittelen tässä postauksessa kulkuvälineitä, joista itselläni on kokemusta lasten kanssa liikkuessani. Näiden lisäksi Lontoossa palvelee myös DLR (The Docklands Light Railway), sekä Emirates Air Line (Thamesin ylittävä köysirata).
Lontoossa joudut ostamaan matkalipun, vaikka matkustaisitkin rattaiden kanssa, tämä siis poikkeaa Suomen (ainakin pääkaupunkiseudun) mallista. Juniin sekä metroon mennessä et taida edes päästä laiturialueelle leimaamatta lippuasi. Alle 11-vuotiaat lapset kuitenkin matkustavat veloituksetta.
BUSSIT
Nämä yhtenä Lontoon symbolinakin tunnetut punaiset double-decker – bussit ovat paitsi hauskan näköisiä, myös näppäriä kulkuvälineitä. Kaksikerroksisten bussien lisäksi liikenteessä on myös pienempiä linja-autoja, mutta samalla tutulla punaisella värillä väritettynä. Lastenrattailla liikkuessasi kannattaa nousta kyytiin keskiovesta (pienemmissä busseissa joudut käyttämään etuovea). Muista aina leimata lippusi noustessasi kyytiin. Leimauslaitteita on yleensä myös keskellä bussia, mutta mikäli leimauslaitetta ei olisi ulottuvillasi, täytyy sinun ehdottomasti liikkua etuosaan leimaamaan lippusi. Bussikuskit ovat nimittäin yleensä todella tarkkoja, että pummilla ei matkusteta ja huomauttavat herkästi (joskus jopa kärkkäästi), mikäli et leimaa lippuasi noustessasi kyytiin. Lastenrattaiden kanssa matkustavan on aina tehtävä tilaa pyörätuolilla liikkuvalle julkisissa liikennevälineissä. Tämä on erityisen tärkeää muistaa bussilla liikkuessa. Busseissa on hyvät kuulutukset pysäkeistä ja näytöillä lisäksi lukee selkeästi pysäkin nimi.
Hieman nuoria bussikuskeja täällä ;)
OVERGROUND JA JUNAT
Overground-junat ovat melko tilavia ja ruuhkaisinakin aikoina rattailla mahtuu melko hyvin liikkumaan. Näissä oranssin sävyisissä junissa on hyvin merkattu rattaille sekä pyörätuoleille tarkoitetut paikat. Junissa kuulutetaan selkeästi asemat ja näytöiltä on helppo lukea seuraava pysäkki. Näissä junissa tulee kuitenkin huomioida, että kaikilla asemilla ei pääse jokaisesta vaunusta ulos. Yleensä overground-junien viimeisimmistä vaunuista ei pääse ulos jokaisella asemalla. Tämä tuli opittua kantapään kautta, kun liikuin lasten kanssa ensimmäistä kertaa kyseisellä junalla. Olimme matkalla Pallerokerhoon Merimieskirkolle ensimmäistä kertaa ja olin selvittänyt pysäkin, jolla piti jäädä pois. Olimme kuitenkin junan viimeisessä vaunussa ja tuli pieni paniikki kun pysäkillä ollessamme ovi ei auennutkaan. Menimme sitten seuraavalle asemalle, josta otimme junan toiseen suuntaan. Aina voi oppia uutta näemmä!
Onneksi junissa kuitenkin kuulutetaan tästä selvästi ja samalla ilmoitetaan vaunusi numero, taisin itse olla hieman tokkurassa ensimmäisellä kerralla kun meni aivan ohi korvien tuo kuulutus.
Tavallisten National Rail-junien kyytiin pääset myös lastenrattaiden ja vaunujen kanssa. Näissä junissa on monesti korkeahko kynnys, joten apukädet ovat tarpeen kyytiin noustessa, sekä poistuttaessa. Näissäkin junissa on selkeät kuulutukset ja ohjeistukset asemista.
UNDERGROUND
Lontoon kuuluisa metrolinjasto on hyvin kattava. Tällä kulkuvälineellä pääset ympäri kaupunkia helposti ja vaihdotkin on yleensä tehty helpoksi, mikäli kuljet ilman vankkureita. Lastenrattaiden- ja vaunujen kanssa liikkuvan tulee huomioida muutama seikka. Metrovaunut ovat melko kapeita ja ahtaankin tuntuisia, joten ruuhka-aikana voi olla haastavaa mahtua kyytiin. Laiturialueelta pääsee maanalaisen kyytiin yleensä nostamatta rattaita, mutta itse laiturialueelle ja sieltä pois pääseminen rattaiden ja vaunujen kanssa ei olekaan niin yksinkertaista.
Kaikilla asemilla ei näet ole lainkaan hissiä, joten syvällä maan alla sijaitseville laitureille on vaikea päästä. Rullaportaisiin ei saisi ottaa rattaita ja on kieltämättä vaikea kantaa rattaita tai vaunuja tavallisia rappusia (varsinkin jos lapsia on mukana useampi kuin yksi). Metrokartastossa on onneksi merkitty ne asemat, joilta hissi löytyy (pyörätuolin kuvalla), joten suosittelen ehdottomasti tarkistamaan asian etukäteen, mikäli on rattaiden tai vaunujen kanssa liikkeellä. Erään kerran satuin jäämään pysäkillä, jossa ei ollutkaan hissiä, joten hikikarpalot kieltämättä nousivat otsalleni tuskaillessani rappusissa 3-vuotiaan ja 1-vuotiaan rattaissa istuvan kanssa. Onneksi paikalle sattui avuliaita ihmisiä, jotka tulivat kantamaan rattaita kanssani ja eräs vanhempi nainen auttoi kädestä pitäen 3-vuotiasta ylös jyrkissä rappusissa.
Yleisesti ottaen koen Lontoon julkisen liikenteen erittäin helpoksi lastenrattaiden kanssa liikkuessa.
Etukäteen kannattaa ainoastaan selvittää asemien esteettömyys, mutta mikä tärkeintä: mind the gap between the train and the platform ;)
Www.tfl.gov.uk Tarjoaa oivan reittioppaan sekä lisätietoa matkaamisesta Lontoon julkisissa.
-Henna