Who, what, where?

Kuva lähipuistostamme

Tässä olen jo hetken tätä pohjaa tuijotellut miettien, että mistä sitä tämänkin tarinan aloittaisi. Aloitetaanpas sitten vaikka ihan perinteisesti esittäytymällä! Nimeni on Henna ja olen 29- vuotias (vielä noin 2kk apuaaa ikäkriisi) , olen kotoisin Espoosta ja siellä suurimman osan elämääni viettänyt, mitä nyt pienen parin vuoden pyrähdyksen tein Helsinkiin. Nykyisin kotiosoitteeni sijaitsee Kaakkois- Lontoossa.

Olen vaimo yhdelle ja äiti kahdelle. Tyttäremme ovat 1,5v ja 3v, joten vilinää ja vilskettä riittää tässä huushollissa! Lontooseen meidät toi mieheni työ, mutta toivon itsekin löytäväni oman urapolkuni täältä piakkoin. Tällä hetkellä olen vielä kotona lasten kanssa, mutta vuodenvaihteen tienoille on jotain työkuvioita kehitteillä. Olen viihtynyt kotona, mutta kolmen vuoden jälkeen kaipaankin jo muita kuvioita.

Kun vietän sitä kuuluisaa ”omaa-aikaa”, nautin liikunnasta aivan erityisen paljon. Liikunnan ilo oli kateissa joitain vuosia, mutta löysin sen uudelleen hiljattain ja hitsi sentään onneksi löysin! Paras fiilis ja pään nollaus on taattu kun saat hien pintaan musiikin pauhatessa kuulokkeissa! Rakastan myös hyvää ruokaa ja kokkailemmekin melko paljon kotona. Tosin nyt Lontooseen muutettuamme olemme testailleet ja hyväksi havainneet aika monta hyvää lähiravintolaa ja ulkona tuleekin syötyä melko usein kun se on täällä yllättävän helppoa ja melko halpaakin.

Lontoossa asuminen on ollut tähän asti ylä- ja alamäkeä! Aluksi tunsin olevani vaan lomalla, mutta aika pian arki ja sen tuomat rutiinit toivat kotoisan tunnelman. Monet asiat viehättävät uudessa kotimaassa, mutta on myös ollut useita ihmetyksen ja jopa ärsytyksen aiheuttajia. Näistä asioista avaudun myöhemmin tarkemmin, stay tuned! Esim. jätehuolto on viime aikoina saanut muutamat ärräpäät lentämään. Täkäläisistä asunnoista on moni varmasti kuullut kauhutarinoita. Useimmat saattavat sielunsa silmin kuvitella kokolattiamatoin vuoratun kylpyhuoneen, homeiset kukkatapetit ja vetoisat ikkunat kun kuulevat sanat Lontoo ja vuokra-asunto. Meillä onneksi kävi melkoinen tuuri kämpän sekä vuokranantajan kanssa, joten täytyy olla kiitollinen. Asuntomme sijaitsee kivalla lapsiystävällisellä alueella, ison puiston kupeessa. Julkinen liikenne toimii täältä hyvin ja vaikka olemmekin ehkä monen mielestä ”ihan perähikiällä”, pääsee meiltä Lontoon Cityyn jopa puolessa tunnissa. Tällä hetkellä ei voi kun kehua aluetta, josta löytyy toinen toistaan viehättävämpiä pieniä kahviloita sekä ravintoloita, kunhan jaksaa tehdä kauhean jalkarääkin mäen päälle työntäen yhteensä noin 27kg rattaiden ja seisomalaudan kera. Buns of steel tulee väkisinkin tällä tahdilla.

Portaikossa the kokolattiamatto

Mieheni reissaa työnsä puolesta paljon, joten vietän useita päiviä kuukaudessa yksin lasten kanssa. Tämä on ”pakottanut” minut olemaan sosiaalinen täällä missä tukiverkkoa ei ole. Onneksi Lontoosta löytyy Suomalainen Merimieskirkko, jossa järjestetään ohjelmaa lapsiperheille. ”Minisuomessa” on ollut mukava päästä juttelemaan muiden aikuisten kanssa ja lapset nauttivat hurjasti laulutuokiosta. Itse en ole vielä saanut Brittiläisiä tuttuja, mutta toivottavasti niitäkin pian. Vanhempi tyttömme aloittaa vuoden alussa täkäläisen leikkikoulun, joten hän ainakin toivottavasti saa toivomiaan leikkikavereita ja eiköhän tuo puhu sujuvaa lontoota pian. Tuo täkäläinen päivähoitosysteemi poikkeaa suuresti kotimaasta, joten sekin on aiheuttanut harmaita hiuksia ja hampaiden kiristystä, voisin tästäkin avautua tulevaisuudessa. Tosin yli 3- vuotiaita koulu- ja päivähoitosysteemi tukee hienosti, mutta siitä siis lisää myöhemmin.

Mikäli meidän arkemme kiinnostaa, hyppää mukaan tähän tasaisen epätasaisesti päivittyvään newbie- blogiin. Hop on, mutta mind the gap!

 

-Henna