4 hämmentävintä eroa suomalaisen ja brittiläisen vanhemmuuden välillä

Vanhemmuudella on joka puolella maailmaa omia haasteitaan, mutta osittain myös kamppaillaan samojen haasteiden kanssa. Valvotut yöt, korvatulehdukset ja aikaiset aamut ovat varmasti jokaiselle vanhemmalle tuttuja jossain vaiheessa elämää – asuinmaasta riippumatta.

Lapsiin suhtautumisesta Englannissa kirjoittelin blogin alkutaipaleella ja edelleenkin olen samaa mieltä. Lapset ovat täällä tervetulleita moneen paikkaan ja itkevää taaperoa ei ole moitittu bussissa – ainakaan omalla kohdallani.

Olen onnekseni saanut kokea vanhempana oloa sekä Suomessa, että Englannissa. Aikaisia ovat olleet aamut täälläkin ja räkäisiä neniä on niistetty saarivaltiossakin, mutta muutama asia vanhemmuudessa on täällä erilaista kun synnyinmaassani ja muutamiin asioihin on ollut totuttelemista.

Neljä kohdallani eniten totuttelua vaatinutta asiaa täkäläisessä vanhemmuudessa on koottuna alhaalla, here you go!

 

• Ulos nukuttaminen

Tästä on taannoin käyty paljon keskustelua ja taisipa eräs ulkosuomalainen isä Ranskassa joutua jopa poliisin juttusille jätettyään vauvansa uinumaan kahvilan ulkopuolelle muutaman hassun minuutin ajaksi. Siinä missä Suomessa asuessamme jätin ulkoilun aikana nukahtaneet lapset ulos uinumaan ulko-ovemme eteen, saisin täällä todennäköisesti vähintäänkin sosiaaliviranomaiset paikalle tehdessäni saman täällä Lontoossa. Ulos nukuttaminen ilman valvontaa on täysin vieras toimintatapa täällä – kuten todennäköisesti kaikkialla muuallakin, paitsi pohjoismaissa.

Tapahtuipa allekirjoittaneellekin muutama kuukausi takaperin niin, että hakiessani esikoistani päiväkodista sain käskyn herättää nukkuvan taaperon. Ei ollut kuulemma lainkaan hyvä ajatus jättää uinuvaa 1,5- vuotiasta aidatulle, valvontakameralla valvotulle päiväkodin etupihalle nukkumaan siksi aikaa, että kävisin pikaisesti kuittaamassa esikoisen haetuksi. Tässä siis olisi mennyt korkeintaan minuutti, mutta päiväkodin työntekijä näki aikeeni ikkunasta ja tuli huikkaamaan, että voi kyllä auttaa esikoistamme pukeutumaan,

mutta kuittauksen ajaksi minun tulisi ottaa taapero sisään. Enpä ole tästä lähtien tehnyt samaa uudestaan ja onneksi päiväunet on usein jo nukuttu haettaessa.

• Ravintolakulttuuri

Voisitko kuvitella suomalaiseen lähiökuppilaan äitiporukan lapsineen lounaalle – sinne kaljaa hörppivien aikuisten joukkoon? Tai voisitko kuvitella vanhempien juovan lounasaikaan lasillisen viiniä lapsen istuessa vieressä syöttötuolissaan? Molemmat edellä mainitut ovat varsin yleistä täällä. Okei, myönnettäköön, että pubikulttuuri on Suomessa täysin erilaista – eikä verrattavissa. Siinä missä suomalainen lähiökuppila tuo mieleen hämyisen, vanhalta tupakalta haisevan kapakan jossain kaupungin laitamilla, täällä Briteissä useimmat pubit ovat olohuoneita, joihin tullaan viihtymään, syömään ja viettämään aikaa – päiväsaikaan myös koko perheen voimin.

Täällä lapset kasvavat täkäläiseen pubikulttuuriin mukaan jo vauvasta lähtien ja pubit ovat todellakin Iso-Britanniassa muutakin kuin keskikaljajuottoloita, todella tärkeä osa kulttuuria. Alkoholiasia on kovin tulenarka aihe ja siihen enempää puuttumatta, totean ainoastaan, että täällä on melko yleistä juoda lasillinen tai tuopillinen lounaalla tai jopa työpalaverissa. Suomessa tällaista ei varmasti kovin usein tapahdu. Lisäksi ollessani ensimmäistä kertaa lounaalla paikallisessa pubissa lasten kanssa, pistin merkille, kuinka viereisen pöydän äitiseurueella oli miltei jokaisella mammalla viinilasillinen ruokajuomana. Alkuun näky oli outo, mutta nyt olen jo tottunut.

• Sokerin syöttäminen lapsille

Voisitko kuvitella Suomessa päiväkotiin välipalalle kaakaojuomaa joka päivä? Entäpä apteekkiin kassalle tikkareita, siihen söpöjen Frozen-laastareiden viereen? Miltä kuulostaisi karkkien syöminen päiväkodissa – ilman vanhempien lupaa?

Suomalainen vanhempi tuskin joutuu ihmettelemään tällaisia asioita, mutta täällä pienten lasten sokerin ja herkkujen syöminen on kovin yleistä ja asiaan ei suhtauduta samalla tavalla kuin Suomessa. On ollut melkoista totuttelua kun esikoisen päiväkodissa on joka päivä sokerinen välipala sekä jälkiruoka… maassa maan tavalla, kait. Ruoka heillä on sentään melko terveellistä ja ei mene onneksi linjalla ”perunalastut ja kolmioleipä”. Eilen oli ollut ”Easter egg – hunt” ja saaliin oli tietty saanut syödä heti, keksien kera. Ihana perinne ja meille ihan ok, mutta jollekin, jonka lapsella on sokerin suhteen nollatoleranssi olisi voinut olla haasteita!

• Pukeutuminen

Avauduin aiheesta jo kuukausia sitten ja edelleen aihe saa osaltani ihmetystä. Pienten ulkopukeutuminen eroaa hyvin paljon pohjoismaisten lasten vastaavasta. Kun ”Beast from the east” riepotteli Lontoota kuukausi takaperin, ulkoilimme lasten kanssa lähes normaaliin tapaan. Paljon ei lapsia tuolloin näkynyt tuolloin, mutta haalarit ja toppavaatteet päällä oli suomalaisen lapsen helppo nauttia lumesta. Ne muutamat lapset, jotka olivat ulos lähteneet, olivat hyvin vähissä vaatteissa. Kaiken kukkuraksi lumisten päivien loputtua puiston hiekkakentältä löytyi muutama lapsi leikkimästä paljain jaloin, eivät sentään lumihangessa heittäneet kenkiään pois.

Kurahousut ovat täysin vieraita täkäläisille ja myönnettäköön, että pian varmaan myös meidän lapsillemme. Tässä kohden myönnän paikallistuneeni sen verran, että kaatosateella ja pahimmilla kurakeleillä puistoilut ovat jääneet väliin ja samalla myös ovat jääneet kurahousut komeroon. Sadetakit sekä kumisaappaat sentään vielä löytävät tyttöjen päälle sateen sattuessa.

Hyvää pääsiäistä kaikille täältä Lontoon sateista! Muistutuksena, että ANINA&NEO – arvonta päättyy muutaman tunnin kuluttua, eli suomen aikaa klo. 20.00! Vielä siis ehdit osallistua tossujen arvontaan :) Voittaja paljastetaan huomenna!

x Henna