300 puntaa lastenjuhliin vai inhimillisempi vaihtoehto
Kuopuksemme, neiti F viettää ensi viikolla kaksivuotissyntymäpäiväänsä. Syntymäpäiviä juhlitaan ihan oman perheen kesken, sillä asumme täällä Englannissa – kaukana sukulaisista ja ystävistä. Kaverisynttäreitä tuon ikäinen tuskin tarvitsee, mutta syksyllä esikoisellamme olisi neljävuotisjuhlat, jolloin yleensä järjestetään jo ne kaverikekkerit. Tuleva kaksivuotias on toivonut pupukakkua sekä pizzaa, joten kovin suuria odotuksia ei juhlan suhteen onneksi ole. Siskonsa tosin sai aikaan jo pienoiset suorituspaineet syksyksi, sillä hän tahtoo kuulemma ponikakun ja paljon kavereita juhliin. Ryhdyinkin tästä inspiroituneena miettimään nykypäivän lasten syntymäpäiväjuhlia ja niihin panostamista.
Instagram ja Pinterest pursuavat toinen toistaan hienompia kuvia lastenjuhlien fantasiakakuista sekä juhlakattauksista. Koristeet ovat yleensä viimeisen päälle ja kuvissa vilkkuvat lightboxit tai kirjaintaulut onnittelutekstein taustalla. Tavallinen pulliainen saattaa saada pieniä suorituspaineita, mikäli haluaa tavoitella samanlaista lopputulosta. Ei siinä mitään, minäkin tykkään juhlien järjestämisestä, mutta ns. Instagramjuhlia ei meidän tytöillemme valitettavasti tule, sillä leipomistaitoni ovat rajalliset ja en ajatellut sysätä suurta summaa lastenjuhliin – eikä meillä edes ole lightboxia tai kirjaintaulua, joten taidan olla tosi epätrendikäs tämän suhteen. Taaperollemme saa luvan riittää kakku kynttilöineen (sillä pupukoristeella), muutamia herkkuja sekä kiva tunnelma. Mitä puolestaan näihin kaverisynttäreihin tulee, ovat ne jo ihan oma lukunsa.
Suomessa pinnalla taitavat olla ”Hoplop – synttärit” tai muut vastaavat – ainakin vielä muutamia vuosia sitten oli kun työskentelin päiväkodissa. Eli juhlat pidetään leikkihallissa, jossa kiipeily – sekä pomppimismahdollisuudet ja muut vastaavat. Näihin juhliin upotetaan suuria summia ja lopuksi vieraille annetaan vielä yllätyspussukat. Kaukana taitavat olla ne ajat kun syntymäpäivillä oli äidin leipoma täytekakku, poppareita, kaikki kaverit ja aasinhäntää. Muistoni kaverisynttäreistä ovat tosin jostain ysäriltä, että myönnän olevani todella pihalla kaverisynttäreiden must-jutuista.
No, myös täällä Britteinsaarilla osataan kuulemma tehdä lastenjuhlista varsinaisia spektaakkeleita. Kuulin eilen, kuinka kaverisynttäreitä varten varataan yhä useammin jokin tila tarjoiluineen, johon saa helposti uppoamaan 300£. Tilat varataan kaiken lisäksi hyvissä ajoin ja juhliin todella panostetaan palkkaamalla taikuri tai muu viihdyttäjä, myös pomppulinna löytyy monesti näistä bileistä. Kertoipa eräs äiti sellaisenkin jutun, että jos juhliin osallistumisen on perunut, ovat sankarin vanhemmat perineet maksua menetetyistä kuluista – älytöntä! Naapurustostamme löytyy lastenkahvila, joka on kunnostautunut myös lastenjuhlien järjestämisessä. Uteliaisuuttani kurkkasin hintoja syksyä ajatellen ja 350£ tilavuokrasta tarjoiluineen ei houkuttele. En myöskään innostu suuresta lapsimäärästä kolmiossamme, joten pitänee harkita esimerkiksi puistossa järjestettäviä kekkereitä. Tällaisestakin vaihtoehdosta nimittäin kuulin eilen ja aloin jo mielessäni maalailemaan kuvaa lapsista juoksemassa kentällä pallon perässä, saippuakuplien leijaillessa ja piknikpöydän notkuessa naposteltavia. Lontoossa ja jopa ihan naapurissamme nimittäin on ihania puistoja piknikpöytine ja nurmikenttineen, joten olen ehkä taipumassa siihen suuntaan. Tosin syyskuuhun on vielä aikaa ja mielikin saattaa muuttua – myös sen ponikakun suhteen!
Mukavaa keskiviikkoa Lontoosta!
x Henna