”Sä et näytä yhtään äidiltä”
– Sä et kyllä näytä yhtään äidiltä, eräs nainen kommentoi taannoin tavattuamme ensimmäistä kertaa. En alkuun noteerannut kommenttia sen kummemmin, mutta ryhdyin myöhemmin pohtimaan sitä, miltä kahden lapsen äidin sitten muka pitäisi näyttää. Oliko kommentoijan ajatuksena kenties se, että äitien pitäisi pukeutua tietyllä tavalla tai olla ehostamatta itseään? Vai oliko hänen mielestään äitien näytettävä aina väsyneiltä ja nuutuneilta?
Netissä ja blogeissa on käyty viime aikoina keskustelua äitien tyylistä ja esimerkiksi siitä, saako äiti näyttää seksikkäältä tai ehostaa itseään. Mielestäni tähän kysymykseen on olemassa vain yksi vastaus – tietenkin saa. Kukaan ei pakota äitiyden myötä muuttamaan tyyliäsi tai persoonaasi. Ei ole (onneksi) olemassa äidin käsikirjaa pukeutumiseen tai kiinnostuksenkohteisiin. Valehtelisin, jos väittäisin olevani täysin sama ihminen kuin ennen lapsia, mutta tietääkseni en puskenut esikoiseni mukana ulos kiinnostusta itseäni kohtaan. Olen toki muuttunut kärsivällisemmäksi, epäitsekkäämmäksi ja väsyneemmäksi kuin ennen lapsia, mutta olen edelleen se sama ihminen, joka on kiinnostunut kauniista vaatteista, uusista trendeistä, uudesta musiikista ja ystävien kanssa keskustelusta – myös toisinaan ilman lapsia, viinilasillisen äärellä. Tykkään myös meikata ja ostaa uusia vaatteita – aivan kuten ennen lapsiakin. En silti koe olevani yhtään huonompi äiti kun äidit, jotka eivät niin tee.
Äitiys on kuitenkin asia, jota valitettavasti niin moni kokee tarpeelliseksi ja jopa sallituksi arvostella. Arvostelun kohteeksi saattaa päätyä kuka tahansa äiti, minkä tahansa päätöksen takia, ei ainoastaan ulkoisten seikkojen vuoksi. Monesti arvostelijat näkevät omat ratkaisunsa ainoana oikeana ja eivät pysty ymmärtämään muiden äitien kasvatustapoja tai näkemyksiä. Joskus nämä arvostelijat eivät edes itse ole äitejä/vanhempia, mutta näkemyksiä hyvästä ja oikeasta kyllä löytyy. Tietenkin, mikäli lastaan laiminlyö tai muulla tavoin vahingoittaa, on puuttuminen ehdottomasti tarpeellista, mutta nukuttamisjärjestelyt, pullo- tai rintaruokinta tai vaikka äidin varhainen töihin paluu ei tee huonoa äitiä. Jokainen äiti haluaa varmasti parasta lapselleen ja päätösten takana voi olla monia syitä, joista ulkopuoliset eivät edes aina tiedä. Miksi kuitenkin vain äitien tyyliä ja päätöksiä voidaan arvostella surutta, mutta monesti isien vastaavista ei nosteta samanlaista haloota? Kuinka moni esimerkiksi kuvittelisi isän saavan samanlaisen kommentin kuin allekirjoittanut? Tämä äitiys ja vanhemmuus on muutenkin aikalailla 24/7 työtä, jossa ei ole työehtosopimusta, eikä lakisääteisiä kahvitaukoja, joten se on rankkaa ilman muiden asettamia paineitakin.
Vanhemmuudessa on eroja myös kulttuureiden välillä, mutta silti erilaiset toimintatavat eivät saisi arvottaa ketään vanhempana. Muistettaisiinko kaikki se asia, että arvosteluiden sijaan äidit ja vanhemmat voisivat tukea toisiaan, vaikka näkemykset eroaisivatkin joiltain osin – real queens fix each other’s crowns – eikö niin. Meitä on moneen junaan, äitiydessäkin. Toinen viettää vuosia kotiäitinä, joku toinen puolestaan palaa varhain töihin. Joku tykkää ripsienpidennyksistä ja hiustenpidennyksistä, toinen suosii luonnollista tyyliä. Jotkut vaihtavat vaatetyyliään äitiyden myötä – toiset eivät. Oli niin tai näin, tällaiset ratkaisut eivät ole hyvän äitiyden esteenä! Annetaan kaikkien kukkien kukkia, eikö niin?
Keväistä viikkoa Lontoosta, täällä kaikki kukat kukkivat jo! Viime viikolla meitä helli ihana helleaalto, joten olemme ulkoilleet erittäin paljon. Alkava viikko näyttäisi viileämmältä, mutta paksut takit on (toivottavasti) jo aika heivata komeroon.
x Henna