Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää – ainakin jälkipolvemme
Noin viikko sitten julkaistu IPCC:n ilmastoraportti oli pelottavaa luettavaa. Raportin jälkeen asiaa on puitu laajalti ja blogeissakin on herätty keskustelemaan aiheesta. On mietitty keinoja ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi sekä pohdittu yhden ihmisen roolia suuressa mittakaavassa. Lähes kaikilla näyttää olevan mielipide asiaan liittyen ja onneksi suurin osa asiasta kirjoittaneista on huolissaan ilmaston tilasta.
Tuon raportin tulisikin herättää meitä ajattelemaan tekojamme ja niiden seurauksia, sillä me elämme kaikki tällä samalla pallolla. Nykypäivänä yksittäiseen ihmiseen voi vaikuttaa helposti sosiaalisen median sekä blogien kautta ja mielestäni jatkuvan kulutuksen lietsonta tulisikin tehdä epätrendikkääksi ja vaikuttajien tulisikin lobata enemmän vastuullista elämäntapaa jatkuvan kulutushysterian sijaan.
Rehellisesti sanottuna en ollut itsekään mikään ekologisen ihmisen malliesimerkki vuosiin. Kierrätys ei kuulunut arkeeni, kulutin paljon turhuuksiin ja en juurikaan miettinyt tekoni seurauksia sen suuremmin. Saatoin nakella kaikki jätteet samaan roskapussiin sen kummemmin asiaa miettimättä ja ostin kivalta näyttävän paidan jos sellainen sattui tulemaan vastaan ja rahatilanne salli. Elin hetkessä sekä itsekkäästi ajatellen ja nyt hävettää. Äidiksi tultuani heräsin ensimmäistä kertaa ajattelemaan tekojeni sekä valintojeni vaikutuksia. Millaisen maailman haluan jättää lapsilleni? Niin kliseiseltä kun se kuulostaakin. Toisaalta parempi herätä myöhään kuin ei milloinkaan.
Kuva: Pixabay
Lapsuuteni kesät kuluivat pitkälti mökillä uiden omalla hiekkarannallamme ihanassa kirkkaassa järvivedessä. Sinilevää ei ollut ja polskiminen oli huoletonta. Viimeiset kaksi kesää tuo rakas hiekkaranta on kuitenkin ollut hellepäivinä sinilevän peitossa ja uiminen on jäänyt – ketä tästä on syyttäminen?
Voin katsoa peiliin ja kehottaa muita tekemään samoin. Totta kai teoillamme on vaikutus pidemmällä tähtäimellä ja pienistä puroista syntyy suuria jokia. Rakkaan mökkijärveni rehevöitymistä on edistänyt ilmastonmuutos, mutta mitkä asiat ovat edistäneet ilmaston lämpenemistä ja näin ollen myös rehevöitymistä lyhyessä ajassa?
Isäni kirjoitti asiasta hyvän mielipidekirjoituksen, joka kirvoitti paljon keskustelua paikallislehdessä. Rehevöityminen kuitattiin kuitenkin useilta tahoilta olkia kohauttamalla ilmastonmuutoksen aiheuttamaksi, mutta omista teoista ei otettu vastuuta. Jokaisen teot ja tekemättä jättämiset vaikuttavat ilmastonmuutokseen ja näistä teoista tulisikin ottaa henkilökohtaisesti vastuuta ja lakeja säätää ylemmältä taholta.
Englannissa asuessamme olin järkyttynyt roskan määrästä ja muovipakkausten käytöstä. Hellepäivinä Lontoon ilma oli sakeana saasteista ja ilmassa leijui pakokaasun haju sekoitettuna roskien lemuun. Miljoonakaupungissa on koitettu monin keinoin vähentää jätteitä sekä saada ihmiset kierrättämään. Tavaran ja roskien jättäminen kadulle on rangaistuksen uhalla kielletty, mutta sitä tapahtuu silti jatkuvasti.
Lontoon kotimme taloyhtiön pihalta löytyivät kierrätyslaatikot kaikelle mahdolliselle, mutta silti joka ikinen päivä biojätelaatikosta löytyi muovipusseja ja metallinkeräysastia tursusi sekajätettä. Edes erään naapurin herran laittamat suuret kyltit ja ”recycling for dummies” – julisteetkaan eivät auttaneet. Joitain ihmisiä ei vain näyttänyt kiinnostavan.
Jos äidiksi tuleminen herätti itseäni ajattelemaan ympäristöä enemmän, niin tähän vaikutti kohdallani suuresti myös Lontoossa asuminen. Suurkaupungissa asuessa kaikki tämä ahdistus ja huoli ympäristöstä kasvoi.
Jos suurin osa lontoolaisista vähentäisi yksityisautoilua ja kierrättäisi jätteensä, kuinka paljon muutosta näilläkin teoilla saataisiin aikaan?
Jotkut näkevät ilmastonmuutoksesta ja ympäristöstä puhumisen sekä tilanteesta huolestumisen vain ns. ”trendikkäänä sädekehän kiillotuksena”
Ensinnäkin termi ”sädekehän kiillotus” on mielestäni todella vastenmielinen ja toiseksi; Mitä sitten jos näistä asoista puhuminen on trendikästä, eikö se ole vain hyvä asia?
Mahtavaa mikäli jatkuva kulutus nähdään epätrendikkäänä ja puhutaan enemmän kestävistä valinnoista.
Oman perheeni kohdalla yhteenlaskettu hiilijalanjälkemme on tällä hetkellä valitettavasti hieman keskimääräistä suurempi, johtuen ainoastaan mieheni työmatkoista. Tästä syystä voimmekin mielestäni muilla valinnoilla vaikuttaa ympäristöön.
Meillä esimerkiksi kierrätetään paljon vaatteita, huonekalut hankitaan pääosin käytettynä, kierrätämme jätteemme sekä syömme vähemmän punaista lihaa kun aikaisemmin – näin muutamia asoita mainitakseni.
Joku saattaa nähdä tämän pienenä kärpäsen kakkana valtameressä, mutta ainakin teemme osamme. Tietenkin saamme tällä hyvän mielen itsellemme, mutta emme tee tätä vain hyvän omantunnon vuoksi vaan kannamme kortemme kekoon yhteisen asian puolesta.
Koska aina voi parantaa, olen asettanut itselleni muutamia henkilökohtaisia tavoitteita pienentääkseni hiilijalanjälkeäni. Pienin askelin kohti pienempää hiilijalanjälkeä ja näin ollen parempaa tulevaisuutta.
Pienet askeeleeni lähevät siitä, että pyrin kierrättämään kaikki jätteet mahdollisimman tarkoin. Sekajätepussi tulee olemaan pienin roskapussimme ja pyrin myös lisäämään kasvisruoan osuutta perheemme ruokalistassa.
Isot askeleet ja harppaukset sekä ratkaisut tilanteeseen puolestaan tulisi tapahtua niiltä suurilta tahoilta.
Muutettuamme takaisin Suomeen esikoiseni tokaisi tokaisi osuvasti eräänä päivänä:
– Ihanaa kun Suomessa on niin puhdasta. Englannissa on aina niin likaista kaduilla!
Yritin selittää parhaalla mahdollisella tavalla neljävuotiaalleni, että ympäristöstä tulisikin pitää kovasti huolta, jotta se säilyisi puhtaana. Toisaalta en halua ahdistaa pientä lasta suurilla huolilla, mutta ehdottomasti haluan hänen kokevan, että pienillä mikrotasonkin teoilla on suuria merkityksiä.
x Henna