Away game – perheen rooli ulkomaankomennuksella
”Eikö sua yhtään pelota lähteä?”
”Olettepa rohkeita”
”Miten sun vaimo suostuu lähtemään?”
Mm. tällaisiin kommentteihin saimme vastailla ennen Lontooseen muuttoa. Mieheni on yrittäjä, joten emme tulleet tänne kenenkään toisen lähettämänä, vaan hurjina seikkailunhaluisina ihan itsemme lähettäminä. Reissumme tänne eroaa hieman perinteisestä työkomennuksesta siinä, että olemme joutuneet itse hoitamaan kaikki asiat – aina asunnon hankkimisesta lääkärille rekisteröitymiseen ja lasten päivähoitoon liittyen. Isomman organisaation lähettämänä tällaiset yleensä hoidetaan puolestasi, mutta hulluja seikkailijoita kun olemme koko konkkaronkka, emme antaneet tällaisten pikkuseikkojen vaikuttaa muuttoomme. Toki olisimme ehkä säästyneet usealta stressinaiheelta ja huolelta, mikäli joku olisi esimerkiksi käynyt puolestamme asuntonäytöissä (myös niissä karmeissa homeelta haisevissa loukoissa) ja selvittänyt hyvät asuinalueet, mutta näistäkin kiemuroista viisastuimme hurjasti ja kerrytimme sitä kuuluisaa kokemusta.
Viimeistä kertaa kahdestaan ulkona syömässä ennen muuttoa
”Olettepa rohkeita”- lausahduksen kuulimme useampaan otteeseen. Hetken jouduin miettimään, mitä rohkeus tässä tapauksessa tarkoittaa. Lopulta päättelin, että rohkeutemme on tässä tapauksessa riskinottoa ja joukkueemme, eli tässä tapauksessa perheemme likoon laittamista. Olemme nimittäin laittaneet paljon peliin, mutta rohkenemme pelata häviönkin uhalla. Perheemme on kuitenkin tiimi ja pelaamme tätä peliä joukkueena. Helena Liikanen-Renger kirjoitti taannoin Helsingin Sanomissa parisuhteesta ja rakkaudesta viitaten samalla tekemäänsä ranskalaisen rakkausvalmentajan haastatteluun, jossa hän puhui haavoittuvuuden sekä haurauden tärkeydestä parisuhteessa. Liikanen-Regner otti yhdeksi esimerkiksi ulkosuomalaiset pariskunnat. Hänen kuvailunsa tuntui osuvan ainakin omalla kohdalla melko syvälle. Olemme todellakin täällä tuhansien kilometrien päässä kotoa, ilman tukiverkkoa ja meidän on oltava rohkeita olemaan haavoittuvaisia ja samalla hauraitakin toistemme edessä, sillä vain me kaksi tunnemme meidän joukkueemme ja tämän pelin. Me olemme perheenä toistemme ainut tukiverkko tällä hetkellä, ja meillä tulee jatkossa aina olemaan tämä kokemus yhdessä, kävi mitä tahansa. Tulemme aina muistamaan, miksi se eräs naapurin herra oli kiukkuinen, missä toinen tyttäremme totesi kuuluvalla äänellä ”DELICIOUS!” ja kuinka juuri sillä yhdellä tietyllä kadunpätkällä hävisi pienemmän toinen lapanen ja kuinka paljon se silloin ärsytti. Toki tuttu parisuhde on muuttunut täällä uuden äärellä, aivan kuten Liikanen-Regner totesi yleensä ulkomaille yhdessä muuttaessa tapahtuvan, mutta ainoastaan vahvistaen sanoisin omalla kohdallamme (tällä lyhyellä kokemuksella).
Perheenä me olemme joukkue pelaamassa yhdessä tätä ulkomailla asumisen peliä, mutta välillä toimimme myös huoltojoukkona toisillemme. Mieheni reissaa paljon työnsä vuoksi ja yrittäjänä hänen on tehtävä työnsä, sekä pahimmassa tapauksessa jopa reissattava, vaikka kuumemittari näyttäisi korkeita lukemia tai vatsatauti iskisi keskellä yötä (jep, nämä molemmat koettu). Me muut perheenjäsenet emme tehdä töitä hänen puolestaan näinä hetkinä, mutta voimme tarjota halauksia, tehdä pitsaa yllätykseksi, piirtää hienoja piirustuksia ja saada toisemme nauramaan vatsat kippurassa. Huumori ja yhdessä nauraminen näyttelevätkin suurta roolia arjessamme. Huumorin lisäksi liikunta ja yhdessä touhuaminen (harvoina) yhteisinä vapaapäivinä auttaa jaksamaan arjessa ja erityisesti täällä kaukana koto-Suomesta. Tässä uudessa arjessa tarvitseekin näitä huoltotaukoja erityisen usein, sillä ollessamme toistemme ainut tukiverkko, sitä helposti purkaa stressiä kotona siihen toiseen puolikkaaseen.
Tästä viisastuneena olemmekin erityisen tarkkoja, että kalenterista löytyy aikaa myös molempien omille huoltotauoille. Kahdenkeskeinen aika on täällä hieman vaikeasti järjestettävissä, sillä mummit ja kummit asuvat kaikki tuhansien kilometrien päässä. Seuraava missio onkin järjestää lastenhoitoapua muuta kautta. Onneksi lapsuudenystäväni kontaktin kautta on tarjolla eräs oikein hyvältä kuulostava vaihtoehto, joka on ehdottomasti testattava pian.
Tytöt pääsivät tutustumaan upeaan Innovation House Finlandiin isänsä kanssa
Olemme vasta aivan keltanokkia ulkomailla asumisessa perheenä, mutta en vielä ainakaan kadu lähtöämme. En olisi voinut antaa itselleni anteeksi, jos olisin kieltäytynyt lähtemästä ja jättänyt tämän kiven kääntämättä. En olisi myöskään antanut itselleni koskaan anteeksi, mikäli mieheni olisi jättänyt tämän mahdollisuuden käyttämättä minun tai lastemme takia. Tosin kokemus tällaisesta ”komennuksesta” olisi varmasti täysin erilainen, jos sen kokisi yksin tai vaikka kaksin. Perheenä muutettaessa kun tulee pohtia niin monia tärkeitä seikkoja sen sijaan, että muuttaisi ilman lapsia.
Olemme ottaneet tavaksi tehdä jotain erityistä viikonloppuisin
Huonotkin kokemukset tulevat olemaan kokemuksia ja hyvät poikivat varmasti jotain kultaakin arvokkaampaa. Lähdimme tänne kaikki yhdessä, keräämään meille kaikille neljälle dataa muistitikuillemme ja tekemään monia maaleja, kaatumisenkin uhalla. Perheen rooli on ehdottomasti olla kivijalka, joka pitää jalat maassa ja antaa turvaa arkeen täällä kaukana kotimaasta.
Piirustus iskälle (kuvassa kuulemma tanssivat)
-Henna