Kaukosuhteessa ystäviin- Kuinka välimatka on vaikuttanut ystävyyssuhteisiin
Ystävistä sekä sukulaisista erossaolo on ollut yksi vaikeimpia asioita ulkomailla asumisessa. Arvasin, että tulen ikävöimään kaikkia, mutta se miten paljon se on minuun vaikuttanut yllätti suuresti.
Minulla ei ole koskaan ollut suurta ystäväpiiriä, vaan enemmänkin muutama läheinen ystävä. Tässä tapauksessa lasken myös siskoni ystäväkseni, en ainoastaan isosiskokseni. Vähemmän on mielestäni tässä suhteessa todellakin enemmän. Olen tuntenut läheisimmät ystäväni jo hyvin nuoresta iästä asti ja he ovat kaikki jo miltei perheenjäseniä. Lisäksi olen ollut onnekas siinä suhteessa, että vielä aikuisiällä mukaan on tarttunut muutama ihminen lisää, jotka ovat tulleet myös kovin läheisiksi. Olen myös saanut miehen kautta lisää ihania ihmisiä elämääni. Ulkomailla asuessamme olen todella ymmärtänyt ystävien merkityksen. Ollessani kakista kaukana olen huomannut, kuinka yksinäistä välillä on ja miten paljon kaipaankaan ystävieni seuraa ja sitä kun voi yhdessä viettää aikaa.
Olen kuluneen syksyn aikana jäänyt paitsi useista illanvietoista, äititreffeistä sekä ystävän syntymäpäiväjuhlista. En päässyt auttamaan siskoa muuttokiireissä, en myöskään päässyt synnytyssairaalaan onnittelemaan ystävää kolmannen lapsen syntymästä ja en päässyt mukaan järjestämään yllätysjuhlia samaiselle ystävälle. En myöskään voinut halata ja tukea ystävää, joka kävi vaikeita asioita läpi. Olin kaukana kaikista heistä ja vain kuvien välityksellä pääsin edes vähän osaksi näitä hetkiä.
Sitä auttamatta ajatteleekin, voiko kaukana asuminen todellakin etäännyttää ystävät toisistaan. Monesti peläten miettiikin, että mitä jos ystävät eivät enää soittele tai laita viestiä kun aikaa kuluu? Mitä jos yhteyhdenpito harvenee kun asun kaukana ja en pääse kasvotusten tapaamaan kuin ehkä pari kertaa vuodessa. Kun toista ei näe, voiko elämässä olla vielä oikeasti läsnä?
Tässä kohden voin todeta teknologian pelastaneen paljon. Viestejä voi laittaa helposti ja pitkiäkin keskusteluja voi käydä virtuaalisesti. Videopuheluiden avulla voi nähdä toisen, vaikka olisikin tuhansien kilometrien päässä. Olen jopa tutustunut entistä paremmin kahteen aikuisiällä saatuun ystävään omassa Whatsapp keskustelu- ja vertaistukiryhmässämme. Väittäisin, että olemme viettäneet näiden ihanien naisten kanssa enemmän aikaa viestein keskustellen kuin fyysisesti kahvipöydässä istuen ja jutellen. Kuinka mahtavaa tämä onkaan! Olisin varmasti ilman Whatsappia myös ilman näitä ihania ihmisiä. Teknologia ei siis todellakaan pelkästään vieraannuta ihmisiä.
Olinkin varsin liikuttunut sekä yllättynyt kun menneenä lauantaina minut yllätettiin täysin. Mieheni oli kutsunut koolle minulle tärkeitä ihmisiä ja saapuessani Helsinkiläiseen baariin minut yllätettiin kuohuvalla sekä onnittelulauluin. Olimme käyneet kahdestaan alkuillasta syömässä ja luulin tapaavani kaksi ystäväämme lasillisella jossakin. Kahden ystävän sijaan paikalle oli saapunut useita minulle tärkeitä ihmisä ja yllätys oli todellakin onnistunut.
Tippa linssissä halasin kaikki paikalle saapuneet ja tunsin syvää kiitollisuutta tästä ihanasta eleestä. Kaikki tutut kasvot nähdessäni oli kuin ei olisi ollut hetkeäkään heistä erossa. Kaikkien kanssa oli helppo jatkaa keskustelua siitä mihin viimeksi oli jääty. Tällöin kai voidaan puhua todellisesta ystävyydestä. Kenenkään kanssa ei ollut ikäviä hiljaisuuksia tai vaikeutta aloittaa keskustelua. He todellakin ovat pysyneet lähellä, vaikka olemme olleet toisistamme kaukana.
Kiitos vielä kaikille osallisille tästä ihanasta eleestä. Hymyssä suin on helppo pakata nämä ihanat muistot talteen ja viedä mukana Lontooseen. Vitsit mitä timantteja olenkaan saanut elämääni. Nämä ihanat ihmiset uhrasivat aikaansa minun vuokseni ja olen tästä ikuisesti kiitollinen. Annetaan siis jatkossakin viestien sinkoilla ja puhelinlankojen laulaa, sillä tällä keinolla voimme todellakin pitää hengissä jotain todella arvokasta. Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!
Ps. Kuvia lauantailta on vain muutamia ja nekin ystävien räpsimiä.Tämä kertonee onnistuneesta illasta, sillä kuvia en edes juuri ehtinyt ajattelemaan ja tunnelma imaisi mukaansa heti ensi sekunneista.
–Henna