Kun puoliso yrittää

Pitkiä päiviä, ei kunnon lomia, stressiä, säästöä, epävarmuutta – näin voisi kuvata tyypillistä startup yrittäjän elämää. Tai onhan se varmasti paljon muutakin, mutta näin puolisona näkee yleensä vain sen toisen puolen, joka näyttäytyy kotona. Avioiduin palkkatyöläisen/opiskelijan kanssa ja nyt olen naimisissa startup-yrittäjän kanssa – miten tässä näin kävi?

Mieheni perusti yrityksensä esikoisemme syntymän aikoihin vuonna 2014. Siinä hormonihuuruissa ajatus sekä ajoitus tuntuivat melko hurjilta, mutta onneksi liikeidea oli kuitenkin hänen osaamisalueellaan ja kaiken lisäksi kyseinen ala oli ollut vuosia jatkuvassa nosteessa, joten jotenkin sitä vain luotti tulevaan. Hyppääminen täysin uuteen pelotti, mutta tuntui kuitenkin samaan aikaan luonnolliselta – olimmehan samoihin aikoihin tulleet myös vanhemmiksi ensimmäistä kertaa. Kaksi uutta perheenjäsentä syntyi tuona syksynä.

Jos minulla oli jotain luuloja yrittäjyydestä, niin viimeistään ensimmäisen vuoden aikana karsiutuivat kuitenkin ne viimeisetkin. Ymmärsin ja todella tajusin, että yrittäjyys ei tarkoita välitöntä rikastumista, firman rahat eivät ole sama kuin omat rahat ja yrittäjänä et voi lomailla kun huvittaa ja yrittäjän puolisona olet ajoittain kuin yksinhuoltaja – näin muutamia mainitakseni.

Lisäksi ;

– Kirjoitan vielä pari sähköpostia

– Mun pitäis huomenna lentää pariksi yöksi työmatkalle

– Monelta sulla olikaan huomenna se meno kun tuli just yks tärkeä tapaaminen siihen päivälle

– Päästiin mukaan yhteen ohjelmaan, joka alkais parin viikon päästä toisessa maassa

– En vielä tiedä yhtään ens viikon aikatauluista

– Loppuvuosi/loppukuukausi/loppuviikko tulevat olemaan tosi kiireisiä – sitten voin vähän huilata

Ovat meillä usein kuultuja lauseita. Samanlaiset lauseet ja lupaukset ovat tuttuja varmasti myös muille yrittäjien puolisoille ja samoista asioista väännetään varmasti myös muissa yrittäjäperheissä. Suunnitelmia ei voi tehdä kovin pitkälle aikavälille, sillä aikataulut saattavat mennä uusiksi jopa tuntien varoitusajalla. Yrittäjän on taottava kun rauta on kuumaa ja se tarkoittaa monesti pitkiä poissaoloja kotoa ja meidän tapauksessamme myös useita työmatkoja kuukaudessa.

Tässä tilanteessa ei ole auttanut kun koittaa katsoa asioita pidemmällä tähtäimellä ja se jos joku on ollut hemmetin hankalaa kaltaiselleni malttamattomalle ihmiselle. On kuitenkin vain luotettava ja uskottava siihen, että joskus voimme viettää pidemmän kesäloman yhdessä ja ehkä joskus mies voi irrottautua työstään pidemmäksi aikaa. Jos ei, niin näillä mennään ja uuteen on sopeuduttava. Ja sopeutuminen onkin epävarmuuden ohella läsnä päivittäin. Sitäkin olen saanut harjoitella, kantapään kautta.

Firma, tuo mieheni kolmas lapsi tai oikeastaan toinen vaimo on vaatinut perheeltämme paljon, mutta toisaalta sen ansiosta olemme myös saaneet paljon. Olemme saaneet kokeilla ulkomailla asumista ja olemme esimerkiksi joskus voineet viettää yhteisiä vapaapäiviä keskellä viikkoa ja mies on voinut lähteä töihin hieman myöhemmin joinain aamuina.

Tuo (välillä niin ärsyttävä) työ on myös tuonut elannon perheellemme ja olen siitä kiitollinen, vaikkakin on ollut todella hankalaa olla toisesta ihmisestä sekä taloudellisesti, että aikataulullisesti niin riippuvainen – varsinkin ulkomailla asuessamme. Mies on kaiken tämän lisäksiluitenkin kotona ollessaan osallistuva isä, huomioiva puoliso ja auttaa kotitöissä – siitäkin olen äärettömän kiitollinen (vaikka en ehkä aina muista sitä näyttää). Hän myös nauttii työstään, joten se näkyy kotona. Minä taas vähän väliä purnaan tuon toisen vaimon aiheuttamista muutoksista, mutta pääosin olemme päässeet hänen kanssaan yhteisymmärrykseen ja jatkossa meidän onkin jaettava mies vieläkin enemmän.

Tulevana syksynä perheemme suuntaa Suomeen ja toinen vaimo kuljettaa miestä pari viikkoa kuukaudesta Espoon ja Lontoon välillä – ainakin toistaiseksi. Tämä on osa niitä pitkän tähtäimen suunnitelmia nähkääs kun meikäläinenkin hyppää oravanpyörään ja tytöt päiväkotiin!

Hyvää ja toivottavasti rentouttavaa viikonloppua Lontoosta!

 

Ps. Blogi päivittyy jatkossakin, mutta hakee samalla uutta suuntaa olosuhteiden muutoksesta johtuen. Vielä on Lontoosta kirjoitettavaa ja paluumuutostakin varmasti. Kiva jos jaksat vielä pysyä matkassa :)

x Henna