Lomalta Lontooseen – ainakin hetkeksi

Blogi on viettänyt hiljaiseloa suomilomamme ajan – ja vitsit miten on ollut hyvä loma. Paljon olemme tehneet, monia ihmisiä nähneet ja tunteet ovat menneet varsinaista vuoristorataa. Bussissa huomasin alkuun juttelevani ventovieraalle, mutta toisaalta huomasin muutaman viikon jälkeen hyssytteleväni lapsia julkisissa liikennevälineissä, joten paluu suomalaisiin tapoihin on ollut myös nopeaa.
 
Mansikoita sekä herneitä on tällä matkalla ahmittu ja leipäjuustoa on mennyt ehkä kilo. Lapset ovat juosseet paljain jaloin ja leikkineet uusien sekä vanhojen ystäviensä kanssa sydämiensä kyllyydestä ja uineet järvessä, meressä sekä uima-altaassa.
 
Suomen kesä on totisesti näyttänyt parhaita puoliaan tällä reissulla ja olemme nauttineet täysin siemauksin. Kiertolaoskaravaanimme on yöpynyt viidessä eri paikassa ja kyläillyt ehkä kymmenessä. Vietimme ensin juhannusta Raaseporissa, josta huristelimme Savitaipaleelle, josta viikon jälkeen jälleen pääkaupunkiseudulle. On ollut niin ihanaa nähdä kaikkia sukulaisia sekä ystäviä ja olemme hurjan kiitollisia kaikesta vieraanvaraisuudesta. 
 
Lasten suurinta huvia on kaiken muun touhun lisäksi ollut ruokakauppojen pienet ostoskärryt, jotka on tietysti saatava jokaisella kauppareissulla työnnettäviksi – ne pienet ilot! Itse olen puolestani fiilistellyt kesän ja herkkujen lisäksi lapsiarjen helppoutta. Lapsemme ovat vuodessa kasvaneet niin paljon, että voimme helposti päästää heidät keskenään touhuamaan takapihalle – viime kesänä emme vielä voineet. Lontoossa meillä ei ole takapihaa, joten tämä on ollut todellista herkkua. On myös ollut ihanaa kun naapurustossa on ollut muita pieniä ja leikkikavereita on ollut kun vain taloyhtiön pihalle on mennyt – Lontoossa pitää aina kulkea puistoon asti.
 




Loma on siis ollut todella ihana ja antanut aihetta mietiskelyyn. On ollut aikaa miettiä tulevaa ja punnita asioita ja katsoa asoita myös käytännön kannalta. Koko viime kevät oli varsinaista vuoristorataa ja asioiden punnitsemista ja tämä kesä on selkeyttänyt ajatuksia vieläkin enemmän. Vuosi ulkomailla on pian takana ja voin todeta, että elämämme Lontoossa on ollut jännittävää, mielenkiintoista ja ennen kaikkea opettavaista. Aloitimme viime syksynä kaiken tyhjästä, etsien esimerkiksi itse asuntomme, päiväkodin ja hoitamalla kaikki viralliset asiat (kuten lääkäriin rekisteröinnit, pankkitilit ja puhelinliittymät jne) ja olen ylpeä siitä, että vastoinkäymisistä huolimatta teimme kaiken sen itse – ilman ulkopuolista apua!
 
Kotiäitinä vieraassa ympäristössä on ollut valehtelemattta rankkaa ja ajoittain yksinäistäkin. Ystäviä on ollut vaikea saada, mutta onneksi muutamia uusia tuttavuuksia on kuitenkin löytynyt. Töihin/ opiskelemaan on kuitenkin kova hinku, mutta lastenhoito on Briteissä kaikkea muuta kuin kohtuuhintaista ja pelkällä jooga-ohjauksella ei valitettavasti elätä itseään ja varhaiskasvatuksen työntekijöiden palkat eivät päätä huimaa englannissakaan. Asumiskulutkin ovat päätähuimaavia, joten tässä on pyöritetty numeroita ja tehty laskelmia.
 

Olemme siis jännän äärellä. Meillä kuitenkin miehen työ pitää hänet pääosin Briteissä – ainakin toistaiseksi, joten melkoista palapeliä tulee tulevaisuuskin olemaan. Järkiratkaisuja on tehtävä, sydäntä kuunnellen, katsotaan mihin tie kuljettaa.

Huomenna vielä pitäisi kuitenkin hypätä lentokoneeseen kohti Lontoota. Lennän tällä kertaa yksin kahden lapsen kanssa (mies meni edeltä), joten toivottakaa onnea. Jos joku muu sattuu samalle lennolle huomenna, pahoittelut etukäteen mahdollisesta pahennuksesta, jota seurueemme aiheuttaa. Reilu parin tunnin lento on ehkä muille lyhyt rutistus, mutta kaltaiselleni jännittäjälle kaikkea muuta kuin pieni siirtymä. 

Anyway, kiitos ihana Suomi, see you again soon!

Pahoittelut rönsyilevästä tekstistä ja sekalaisita kuvituksesta, mutta nyt oli tarve sylkäistä kaikki kerralla ulos :D

 
x Henna