Mahtuvathan äly ja kauneus samaan pakettiin?
Näin taannoin keskustelun, jossa erästä nuorta naista moitittiin hänen laittamastaan bikinikuvastaan. Kuvaan oli kommentoitu, että hänen kaltaisensa fiksun naisen ei uskoisi laittavan tällaisia valokuvia itsestään. Tämä sai kiukkukäyräni nousemaan pilviin.
Miten naisen ulkonäkö tai hänestä otetut valokuvat vaikuttavat missään määrin älykkyyteen? Miksi ihmeessä kauneus/sensuellit kuvat ja älykkyys eivät voisi tulla samassa paketissa? Onko edelleen tänä päivänä olemassa ihmisiä, jotka ajattelevat näin? Eikö ulkonäkö voisi olla tässä tapauksessa täysin toissijainen asia.
Eikö kaikilla ole oikeus laittaa itsestään mitä kuvia tahansa, se on jokaisen henkilökohtainen päätös, eikä muiden arvosteltavissa. Ajatellaanko yhä, että ollaksesi älyllisesti uskottava, et saa ehostaa itseäsi?
Meillä on kaksi tytärtä, jotka molemmat ovat kovin erilaisia. He ovat vielä kovin pieniä, mutta luonne-eroja on jo hyvin vahvasti näkyvissä. Toinen neiti on kovin rohkea, riehumisleikeistä pitävä luonnonlapsi, jolla on uskomaton mielikuvitus. Toinen on puolestaan taustalla tarkkailija, jolta kyllä löytyy pippuria, ja joka nauttii nukkeleikeistä enemmän kuin siskonsa.
Molemmat ovat selkeästi tahtonaisia. Molemmat tytöt pitävät jalkapallon pelaamisesta ja ehkä tuleva harrastus löytyykin viheriöltä, mutta aivan hyvin heitä voisi kiinnostaa tanssiharrastuskin, sillä molemmat nauttivat musiikista äärettömän paljon. Oli tuleva harrastus mikä hyvänsä, toivoisin, että he kokevat olevansa kykeneviä mihin vain haluavatkaan – sukupuolesta riippumatta.
Olen aina ärsyyntynyt kun jossakin puhutaan esimerkiksi ”tyttöjen leikeistä” tai ”poikien harrastuksesta”. Sekin on saanut ärsytyskäyrän nousemaan, jos olen kuullut puhuttavan siitä, kuinka ”tytöt ovat niin rauhallisia” tai ”pojat nyt on aina vähän tuollaisia villejä”. Tällainen leimaaminen ja erottelu on aina ärsyttänyt minua. Jo kouluaikana minusta tuntui, että tyttöjen oletettiin olevan kilttejä ja hiljaisia, kun taas pojilta sallittiin paljon enemmän huonoa käytöstä. Itse olin pienenä juuri se stereotyyppinen ”kiltti tyttö”, joka oli tunnollinen ja hoiti asiat juuri niin kuin toivottiin ja oletettiin. Vitsi kun toivon, että joku olisi tullut tuuppaamaan ja sanonut, ettei se haittaa jos olisitkin joskus vähän villi. Ehkä tällöin itsetuntoani ei olisi tarvinnut alkaa rakentaa uudelleen näin aikuisiällä. Ehkä sisäinen suorittajani olisi jo aikaisemmin ottanut pienen lepohetken.
Toivon, että löytäisin itseltäni sensitiivisyyttä siinä suhteessa, että ymmärtäisin lasteni persoonia ja osaisin tukea heitä yksilöllisesti. Erityisesti toivoisin, että he voisivat kasvaa maailmassa, jossa naisen ja miehen palkkapussilla olisi sama koko, maailmassa, jossa nainen saa olla juuri sellainen kun on ja maailmassa ilman ulkonäköpaineita.
Kuinka tärkeää se onkaan, että jo pienenä saisi kuulla kehuja persoonastaan ja luonteenpiirteistään – ulkoisten olemusten sijaan. Nämä tahtonaiset ovat onneksi sitä uutta sukupolvea, jotka voivat muuttaa maailmaa paremmaksi paikaksi. Ehkä he kirjoittavat vuosien päästä samasta aiheesta ja voivat vain ihmetellä mennyttä aikaa ja ihmeellisiä kommentteja.
Haluan, että lapseni ymmärtävät, että ulkonäkö ja älykkyys eivät ole toisensa pois sulkevia ominaisuuksia. Haluan myös ehdottomasti, että he ymmärtävät sisäisen kauneuden olevan ulkoista tärkeämpää.
Hyvää kansainvälistä naistenpäivää näin etukäteen!
x Henna