Mikä ihmeen demokraattinen päiväkoti?

Törmäsin taannoin alueemme äitien Facebook-ryhmässä kutsuun, jossa pyydettiin liittymään uuteen Facebook-ryhmään, jos englantilaisen päivähoidon mullistus kiinnostaa. Näin kahden pienen päivähoitoikäisen lapsen äitinä ja entisenä varhaiskasvattajana aihe tietysti kiinnosti – olenhan kertonut, kuinka esikoisemme päivähoitoura on alkanut ja kuinka kallista päivähoidon järjestäminen täällä Englannissa on! Liityin ryhmään ja ryhdyin lukemaan innostuneiden ihmisten kommentteja.

Hetken selailtuani selvisi, että järjestäjien ideana olisi saada alueellemme vanhempien pyörittämä ns. demokraattinen päiväkoti, jossa seurattaisiin pääasiassa A.S Neillin Summerhill-koulun oppeja lasten kasvatuksesta.

No, mikä on tällainen demokraattinen koulu ja kuka oli A.S Neill? Näihin kysymyksiin lähdin itsekin etsimään vastauksia ryhmään päädyttyäni.

Demokraattinen koulu on koulu, jossa oppilaille on haluttu turvata mahdollisuus osallistua merkittävästi koulua koskevaan päätöksentekoon henkilökunnan kanssa tasavertaisina äänestäjinä ja päätöksentekijöinä. Näillä sanoilla demokraattista koulua kuvattiin Wikipediassa.

Jaahas, eli tällaisesta ns. vapaasta koulusta olikin kyse ja samalla muistin kuulleeni idean isästä A.S Neillista aikaisemminkin. Hän oli vuonna 1800-luvun Skotlannissa vaikuttanut kasvattaja ja kirjailija, joka perusti Summerhill- koulun. Koulun, jossa keskiössä on lapsen päätösvalta omissa asioissaan. Ideaa voisi kuvata myös nimellä ”vapaa kasvatus”, joka on varmasti monelle tuttu ja varmasti myös hyvin ladattu termi.

Aloin etsimään lisää tietoja kyseisen kasvatussuuntauksen päiväkodeista ja löysin artikkelin Saksassa toimivasta saman ideologian päiväkodista. Tässä kyseisessä päiväkodissa on jokaisessa huoneessa esillä lapsen oikeudet, joita päiväkodissa noudatetaan;

I have the right to sleep;

I decide when I sleep;

I decide what and how much I eat;

I decide what I play with;

I decide where I sit;

I am allowed to voice my opinion any time and I decide who I want to cuddle with.

Lisäksi artikkelissa mainitaan, kuinka lapsi saa valita kuka vaihtaa vaipan ja kerrotaan myös siitä, kuinka lapset saavat äänestää, mitä haluavat syödä esimerkiksi aamupalalla. Melko hurjalta vaikuttivat mielestäni nämä oikeudet ja koko demokraattisen päiväkodin konsepti.

En näe lasteni tulevaisuutta tämän tyylisessä opinahjossa. Monia hyviä ideoita ideologiassa on, kuten vapaan leikin arvostaminen ja lapsen huomiointi yksilönä, mutta enemmän näen suuntauksessa ongelmakohtia. Esimerkiksi minua hirvittäisi ajatus siitä, että lapsi saisi valita nukkuuko vai ei tai se kuinka lapsi saisi valita mitä syö. Ehkä olen liian kapeakatseinen ja ahdasmielinen, mutta väistämättä tulee ajatelleeksi, hämmentyykö pieni lapsi ilman selkeitä rajoja sekä rutiineja? Voiko tällaisessa ympäristössä kasvava lapsi oppia elämää varten tarvittavia taitoja?

Työskennellessäni lastentarhanopettajana päiväkodissa huomasin, kuinka varsinkin erityislasten kohdilla rutiinit olivat erittäin tärkeässä roolissa. Myös äitinä huomaan, että päivät ilman rytmiä ajautuvat helposti kaaokseen, joka kiristää kaikkien hermoja. Tarjoaako siis tällainen demokraattinen päiväkoti vain kaaosta ja sekasortoa vai onko tällaisessa oppimisympäristössä oikeasti hyvä olla ja kukoistavatko lapset? Tekeekö perinteinen laitosmainen päiväkoti kaikista ahdistuneita suorittajia? Onko vapaana kasvava lapsi onnellisempi aikuinen?

Näitä asioita olen pohtinut paljon ja toivon, että alueemme asiasta kiinnostuneet vanhemmat saisivat juttunsa toimivaan. Itse en pysty osallistumaan idean kehittämiseen, sillä idea demokraattisesta päiväkodista on liian kaukana omista näkemyksistäni. Hienoa kuitenkin, että ihmiset kyseenalaistavat systeemiä ja kokeilevat rohkeasti uutta. Tekijöitä tarvitaan, eikä vain puhujia. Enkä halua olla ihminen, joka lyttää täysin jonkin asian, vaikka olisinkin siitä täysin eri mieltä. Mielestäni erilaisuutta tulee ymmärtää ja meidän tulee ymmärtää, että kaikki ei sovi kaikille.

Toivottavasti tästä maasta löytyy lisää rohkeita ihmisiä, jotka tahtovat mullistaa tämän hurjan kalliin lapsia osin eriarvoistavankin systeemin. Leikki todellakin on lasten työtä ja pienet mielet oppivat tekemällä ja kokemalla, eivätkä pulpetin ääressä aakkosia tankaten, niinhän se on moneen otteeseen todistettu. Täkäläinen päivähoito todellakin kaipaa mielestäni kipeästi uudistusta, mutta puhtaasti demokraattinen päiväkotimalli on mielestäni hiukan liiankin vapaa.

x Henna