Kirje kaksivuotiaalleni
Oli viileä huhtikuinen sunnuntaiaamu kun annoit ensimmäiset vinkit syntymäpäivästäsi. Päivän mittaan kuulostelin oloani ja mietin, voisiko synnytys olla käynnissä – kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa. Edellisenä iltana olimme isäsi kanssa olleet kahdestaan syömässä ihanassa ravintola Comassa ja ilta oli ollut ilmeisen rentouttava, sillä päätit todellakin tulla maailmaan juuri tuona sunnuntaina.
Saavuttuamme vihdoin Jorvin sairaalaan muutaman mutkan kautta (äitisi kävi nimittäin vielä noutamassa fb kirppisostokset ensin supistusten lomassa) kätilö pyysi lääkäriä paikalle, sillä hänellä oli olo, että olet hieman pienempi kuin vauvat normaalisti ovat noilla viikoilla. No, painoarvioksesi sait vähän yli 2kg (vaikka neuvolasta väitettiin kolmea kiloa viikkoja aikaisemmin), mutta synnytystä päätettiin jatkaa normaalisti, sillä sydänäänesi olivat vahvat supistustenkin aikana. Huolestuin tietysti puolestasi, mutta pystyin kuitenkin keskittymään tilanteeseen ja saattamaan sinut maailmaan.
Kello 20.35 parkaisit ensimmäisen kerran hyvin kimeästi kun saavuit maailmaan vain minuutin kestäneen ponnistusvaiheen päätteeksi – siskoasi jouduin vartin puskemaan, eli pieni kokosi taisi edesauttaa nopeaa saapumistasi. Isäsi ei päässyt tilanteeseen heti mukaan, vaan hän kirjoitteli viestiä kotiin kun huomasi sinun jo saapuneen – yllätit siis isäsi jo syntyessäsi. Synnytyssalin radiosta soi kuin tilauksesta Frank Sinatran The most beautiful girl in the world kun makasit paitani alla. Siinä sinä tuijotit meitä ja olit niin pieni, mutta heti kovin skarppina. Isäsi sanoi sinun näyttävän edesmenneeltä mummoltaan kun siinä paidan alla pötköttelit. Tiesin jo tuolloin, että sinusta tulee varsinainen pikkupippuri. Pieni sinä olitkin kun mittauksista selvisi sinun olevan vain 2170g 49cm, olit kuin nukke, jolla oli vaaleat kiharat.
Pääsit pienen lämmittelyn jälkeen mukanani osastolle ja otin sinut heti viereeni nukkumaan. Sairaalassa vietimme vain kaksi päivää kun sokereitasi seurattiin ja sinusta (sekä minusta) otettiin näytteitä ja pääsitpä sydämen sekä aivojen ultraääneenkin. Kaikki näytti kuitenkin normaalilta, joten pääsimme kotiin. Pieni kokosi johtui mitä suuremmalla todennäköisyydellä äidistäsi ja hyvin stressaavasta raskausajasta ja muutamasta hyvin rajusta vatsataudista loppuraskaudessa – syytä ei kuitenkaan varmasti tiedetä. Onneksi olit kuitenkin niin sisukas, että opit heti syömisen jalon taidon ja kasvoit jo ensipäivinä silmissä.
Nykyisin olet suunnilleen saman kokoinen kuin isosiskosi sinun iässäsi (täällä englannissa ei ole kaksivuotistarkastusta, joten en tiedä tarkalleen). Siskosikin heti tykästyi sinuun, olithan ostanut hänelle saapuessasi hienot Duplot kun hän saapui sinua katsomaan sairaalaan…
Täytät tänään kaksi, vaikka vasta eilenhän heräsin kahden tunnin välein syöttämään sinua. Olet täydellinen lisä perheeseemme ja ilostutat meitä jokainen päivä.
Uhmakohtauksesi tosin saavat korvamme lukkoon ja naapurimmekin ihmettelemään – on sinulla ainakin tahtoa
Olet myös kovin tarkkaavainen ja ujokin – vaikka ei kotona uskoisi!
Harvalle annat heti kauniin hymysi – arvioit tilannetta aina hetken
Sinulla on uskomattoman hauskoja juttuja ja leikit niin nätisti siskosi kanssa – silloin kun asiat sujuvat sinun mielesi mukaan
Rakastat vauvoja ja nukkeja – oikeaa vauvaa emme hommaa sinulle (sorry)
Komentelet isosiskoasi ja haluat useimmiten johtaa leikkiä – tiedät mitä haluat
Harjoittelet englantia kovasti ja suomeksi höpötät jo pitkiä juttuja – välillä tosin hölmöjäkin
Rakastat musiikkia – erityisesti Haloo Helsinkiä, Fröbelin Palikoita, Sannia sekä Hop Little Bunnies – laulua
Syöt enemmän kuin siskosi ja olet aina valmiina ruokapöydässä
Olet myös kovin tunteellinen – surullinen laulu tai loru saa huulesi väpättämään
Ihailet suuresti siskoasi – vaikka välillä nipisteletkin häntä kiukustuessasi
Ihanaa syntymäpäivää rakas pieni F (perheen kesken Riitu tai Mutsiguddissa) – tiesin jo ensitapaamisellamme, että sinulta ei sisua puutu!
x Äiti
