Havupuiden sekä sammaleen tuoksu, sadepisaroiden ropina, tuulen kohina ja katkeilevat oksat jalkojen alla. Mikään ei voita suomalaista metsää ja sen tuomaa rauhoittavaa oloa. Voisin istua tunteja kalliolla tai kannonnokassa kuuntelemassa luontoa sekä nauttimassa sen tuoksuista. Asuessamme Suomessa paras rauhoittumispaikka hektisen päivän jälkeen oli lähimetsämme – joka onnekseni alkoi miltei ulko-oveltamme. Monesti miehen palatessa töistä suuntasin metsään ja sen poluille tyhjentämään päätäni ja vapautumaan stressistä. Saatoin kävellä keskellä metsää jopa tunnin, välillä pysähdellen nauttimaan ympäristöstäni. Suurimpia ikävöinnin aiheita (ihmisten lisäksi) Suomesta ovatkin kaunis luonto ja erityisesti metsät. Rakkaimmat metsät löytyvät kesäpaikoiltamme Etelä -Karjalasta, mutta myös tuolla Espoon keskuspuiston alueen metsällä on suuri merkitys itselleni, sillä viime kesänä siellä tuli vietettyä erityisen paljon aikaa yksinäni. Lapsuutenikin rakkaimpia muistoja ovat isoäitini, eli mamman kanssa tehdyt sienestysretket, eli metsä on ollut osa elämääni oikeastaan aina.

Muutettuamme tänne Lontooseen olen koittanut päästä nollaamaan ajatuksiani ulkoilmaan mahdollisimman usein. Viihdyn täällä suurkaupungissa hyvin, mutta puistojen tarjoamat ulkoilureitit ovat toimineet vain osaksi metsän korvikkeena. Toki kauniita luontoalueita ja metsiäkin löytyy täältä Britteinsaarilta, mutta asuessamme täällä esikaupunkialueella autottomina – on arkipäivinä tyydyttävä puistoihin. Puistot alueellamme ovat erittäin kauniita ja viihtyisiä, mutta metsän tarjoamaa rauhaa ne eivät mielestäni korvaa – aina tulee joku vastaan ja aina kuuluu jotain hälinää taustalta. Myöskään ilmansaasteilta ei voi täällä välttyä samoin kuin esimerkiksi suomalaisessa metsässä – ainakin maaseudulla sijaitsevassa. Metsän ja luonnon terveysvaikutuksista ylipäänsä on puhuttu viime aikoina paljon – ja ei ihme, ihminenhän kytkeytyy luontoon monin tavoin. Tutkimusten mukaan jopa vartin oleskelu metsässä laskee verenpainetta sekä stressitasoa – todellinen terveyspaikka siis. Suomalaisilla on metsää ja luontoa lähietäisyydellä miltei kaikkialla, joten mielestäni tämä tulisikin ehdottomasti huomioida ja asiasta pitäisi puhua enemmän.

Eilen hämäränä tihkusateisena päivänä oli ihanaa kävellä lähes tyhjässä puistossa. Paikalliset eivät juuri olleet intoutuneet ulkoilemaan, mutta meille ulkoiluilma oli täydellinen. Ilma oli lämmin sekä raikas, linnut lauloivat, ja sade ripotteli kevyesti. Erityisesti lapsemme nauttivat lätäköissä loiskuttelusta ja juoksentelusta. Tästä syystä harmittaakin ajoittain vietävästi, ettei esikoisen päiväkodissa ulkoilua pahemmin harrasteta, vaikka puistoalueita löytyy aivan päiväkodin naapurista. Suomessa kasvava lapsi tottuu luontoon sekä metsään yleensä jo hyvin varhain. Päiväkotien viikko-ohjelmiin kuuluu miltei aina luonto-/metsäretkiä ja se on mielestäni aivan uskomaton etuoikeus. Miltei kaikki lapset rauhoittuvat metsässä sekä viihtyvät ylipäänsä luonnossa ja löytävät mitä uskomattomampia leikkipaikkoja, eikä leluja tarvita viihdyttämään. Metsäretkeä ei eilinen puistokävelymme voittanut, mutta ulkoilman hyötyjä tuli varmasti ammennettua.

Metsän rauhasta en siis pääse täällä asuessamme nauttimaan, mutta jooga ja siihen yhdistetyt rentoutukset ovat tällä hetkellä parasta lääkettä stressaantuneelle mielelle. Parhaat hyödyt ovat tulleet, mikäli olen joogannut raittiissa huoneilmassa, mahdollisimman hiljaisessa sekä hämärässä tilassa. Kotona tämä on onnistunut lasten käytyä nukkumaan, mutta ohjatuilla joogatunneilla tunnelma on ollut miltei täydellinen rauhoittumiseen. Mikään ei voita sitä rentoutunutta, seesteistä tunnelmaa, joka joogan jälkeen valtaa kehon sekä mielen. Seuraavalla suomenvierailulla pitänee yhdistää nämä kaksi lempiasiaani; metsä sekä jooga. Täytyy vain toivoa, etteivät hyttyset eivät syö elävältä!

Sateista maanantaita Lontoosta, menkää ihmiset ulos!

x Henna