Esikoisemme aloitti tällä viikolla päiväkotiuransa täällä Englannissa. Aloitus sujui hyvin ja itkuilta säästyttiin – ainoastaan pikkusisko itki siskonsa perään ensimmäisenä päivänä. Olipa muuten hauskaa vaihtelua liikkua vain yhden lapsen kanssa, joten otin kaiken ilon irti ja tiistaina suuntasimmekin merimieskirkolle pallerokerhoon sekä lounaalle Lontoon ystävien kanssa. Seuraavana tarhapäivänä voisin heittäytyä niinkin villiksi, että nukkuisin päiväunet kuopuksen kanssa – todella harvinaista herkkua luvassa meikäläiselle!

Eräs tärkeä syy, jonka vuoksi halusimme tyttäremme osallistuvan päiväkodin toimintaan kolmena päivänä viikossa, on ehdottomasti ystävyyssuhteiden luominen. Hän niin kovin kaipaa ikäistänsä leikkiseuraa ja Suomeen jääneet ystävät ovat olleet jatkuvasti mielessä. Toki myös englanninkielen oppiminen on hyvä lisäbonus tässä tilanteessa.

Aloitellessamme päiväkotiuraa täällä rupesin pohtimaan eroavaisuuksia Suomen sekä Englannin päivähoitosysteemin välillä. Suomen päivähoitosysteemistä itselläni on kokemusta entisen työni sekä opintojeni puolesta ja lisäksi avoimesta varhaiskasvatuksesta tyttäreni myötä. Englannin systeemiin olen tutustunut täällä asuessani lapseni kautta ja itse opiskellen systeemiä sekä sen kiemuroita. Mikään expertti en koe vielä Brittisysteemin osalta olevani, mutta eiköhän kokemus opeta!

1. Hinta

Suomessa kunnallisessa päivähoidossa päivähoitomaksut määräytyvät tulotason mukaan ja kenellekään ei pitäisi tulla ylitsepääsemättömän kalliita maksuja. Yksityiseenkin päivähoitoon saa Kelan tukea, joten maksu ei yksityisessäkään päiväkodissa nouse aivan tähtitieteellisiin summiin.

Englannissa päivähoito on kallista. Jokainen päivähoitopaikka määrittää omat hintansa, mutta täyspäiväinen päivähoito (40 tuntia viikossa) maksaa miltei joka paikassa pitkälti yli 1000£ kuukaudessa. Alle kolmevuotiaiden päivähoito on erittäin kallista, mutta lapsen kasvaessa hinta hieman tippuu. Hyvänä puolena on kuitenkin se, että englannissa yli 3-vuotiaat ovat oikeutettuja 15 tuntiin ilmaista varhaiskasvatusta. Ilmaista varhaiskasvatusta voi saada myös jopa 30 tuntia viikossa, mikäli tietyt kriteerit täyttyvät.

Jopa 2-vuotias lapsi voi olla oikeutettu tiettyyn tuntimäärään ilmaista hoitoa esimerkiksi siinä tapauksessa, mikäli tietyt tulorajat eivät ylity, lapsi on huostaanotettuna tai vanhempi saa sosiaalietuuksia. Hinnoittelu on siis todella erilaista molemmissa maissa.

2. Tasoerot eri paikkojen välillä

Suomessa päivähoito on joko kunnallista tai yksityistä. Molemmissa on (oman kokemukseni perusteella) puolensa ja eroavaisuuksia näiden kahden välillä on melko vähän. Molemmissa hoitosuuntauksissa tulee kuitenkin noudattaa lakia sekä asetuksia ja noudattaa varhaiskasvatussuunnitelman perusteita, joiden pohjalta kunkin hoitopaikan omat varhaiskasvatussuunnitelmat tehdään.

Englannissa ei ole lainkaan kunnallista päivähoitoa, vaan kaikki päivähoito on yksityistä. Kyseessä voi olla päiväkoti, lastenhoitaja tai perhepäivähoitaja, mutta kaikki toimivat omana yrityksenään.

Tämä siis eroaa kovin Suomen systeemistä. Päivähoitoa kuitenkin valvotaan täälläkin äärimmäisen tarkasti – mikä on todella hyvä asia. Hoitopaikkojen tulee seurata tarkasti valtakunnallista suunnitelmaa ja sen tavoitteita. Työntekijöillä on ehdottomasti oltava tietty pätevyys ja perhepäivähoitajaksikin ryhtyvän tulee täyttää tietyt kriteerit ja ensiapukurssi on ehdoton edellytys päivähoidon työntekijöille.

Hoitopaikkoja kuitenkin rankataan tiettyjen tulosten perusteella, mikä laittaa hoitopaikat eri arvoiseen asemaan. Suomessa kuitenkin kaikki päivähoito on pääsäätöisesti tasa-arvoista ja päivähoitopaikkoja ei arvostella tietyn asteikon perusteella sekä laiteta paremmuusjärjestykseen. Kilpailu eri hoitopaikkojen välillä täällä Englannissa on kovaa ja tiettyihin päiväkoteihin voi olla jopa vuosien jonotuslista.

Meillä kävi hyvä tuuri kun saimme tyttärellemme melko läheltä kotia, hyvän arvostelun saaneesta päiväkodista paikan. Tätä ennen olimme kyselleet muutamasta muustakin, joista tarjottiin eioota.

Yksityisyys tekee myös markkinarakoa päivähoitobisnekselle täällä. Useimmilla paikoilla on jokin painotus, jolla houkutellaan asiakkaita. Tyttäremme esimerkiksi aloitti Montessoripäiväkodissa, joka on melko suosittu pedagogiikka täällä Englannissa. Täkäläisten kuninkaallistenkin pikkuväki taitaa käydä Montessoripäiväkodissa.

Luin myös artikkelin, jossa kerrottiin pääosin ulkona toimivasta päiväkodista Lontoossa, joka on saavuttanut suuren suosion täällä. Suomessa tämän suuntauksen päiväkoteja on ollut jo useita vuosia, mutta täällä kyseessä on varsin uusi juttu. Päiväkoti taitaa toimia jossakin Lontoon puistoista, varsin mielenkiintoinen konsepti.

3. Ulkoilu

Ulkona toimiva päiväkoti Lontoosta siis löytyy, mutta muuten päiväkodeissa ulkoilua harrastetaan käsittääkseni muutoin varsin harvakseltaan (paikkakohtaista eroa tässäkin).

 Suomessa päiväkodissa ulkoillaan, vaikka lunta sataisi vaakatasossa tai kaatosade riepottelisi. Kovimmat paukkupakkaset saattavat olla esteenä ulkoilulle, mutta tällaiseen törmää varsin harvoin. Varustelukysymys ainoastaan tuo ulkoilu suomalaisessa päivähoidossa!

Täällä puolestaan ulkoillaan kuulemani mukaan melko vähän (ainakin Suomeen verrattuna). Varsinkin sadesäällä ulkoilu jää usein väliin. Tyttäremme päiväkodista löytyy kiva puutarha, jossa he ulkoilevat (sään salliessa). Pihalla on kuitenkin myös katos, jossa saatetaan ulkoilla sateella, mutta sadevaatteet ovat täysin vieras käsite, ainakaan meillä näitä ei edes otettu päiväkotiin kun tarjosin. Pientä totuttelua siis meidän tyttärellemme, joka on kokenut ulkoilija säällä kuin säällä.

Itse näin vanhana päivähoidon työntekijänä kauhistelen ajatusta 8 tunnin työpäivästä sisätiloissa ison lapsiryhmän kanssa, huh huh, respect vaan kaikille työntekijöille!

Muutamia merkittäviä eroavaisuuksia olen siis havainnut tähän asti, mutta eiköhän lisää ole luvassa kunhan pääsemme vielä enemmän systeemiin sisään…

Mukavaa keskiviikkoa kaikille!

-Henna