Tervetuloa kotiin
– Ah, you are going back home!
– Tervetuloa kotiin!
– Miltä tuntuu olla kotona?
Palasimme Suomeen noin viikko sitten, eli toisin sanoen palasimme kotiin – ainakin monen mielestä.
Esimerkiksi lontoolaisen taksikuskin, lentokentän Kotipizzan mainoksen ja ystävien mielestä tämä muuttomme oli kotiinpaluu, mutta minusta nuo toivotukset tuntuivat aluksi jostain syystä hassuilta.
Viimeisen vuoden kotimme on näet ollut muualla ja täällä kävimme ainoastaan pikaisilla pyrähdyksillä. Suomi on toki synnyinmaamme ja täällä on meille tuttua ja turvallista, mutta vuoden aikana sitä ehti jo tottua ajatukseen siitä, että koti on siellä hälyn, melun ja betonin keskellä – Lontoon sykkeessä. Vaikka asuntomme ei koskaan varsinaisesti tuntunut omalta, oli siellä lainakalusteiden keskellä silti kotimme.
Sanoisinkin, että koti on minulle ennemmin tunne kuin fyysisen asuinpaikka. Ja nyt kuitenkin kotimme on jälleen täällä, missä lapset voivat vapaasti kirmata kotipihalla ja missä sukulaiset asuvat vain lyhyen automatkan päässä.
Fyysisesti olemme siis kotona, mutta pää vielä yrittää päästä mukaan tähän kaikkeen. Lentokone kuljetti tänne noin viikko sitten, mutta tuntuu kuin siitä olisi jo ainakin kuukausi. Elämä ja arki muuttuivat niin nopeasti.
Muutimme uuteen asuntoon viime viikonloppuna ja tytöt aloittivat päivähoidon maanantaina. Tavarat oli hädintuskin kannatettu sisään kun mies lensi jo Lontooseen töihin. Täällä sitä on totuteltu uuteen arkeen, joka tosiaan lähti rytinällä käyntiin. Hyppäsimme suoraan syvään päähän – tällaista etäperhe-elämää tulee olemaan tästä lähtien pari viikkoa kuukaudesta.
Lasten päiväkoti on onneksi lähtenyt melko mukavasti käyntiin ja olen itsekin pystynyt opiskelemaan ja laittamaan kotia kuntoon. Ensi viikolla aloittelen myös työhommia, joten on tässä ollut kerrakseen.
Myimme suurimman osan huonekaluista ennen ulkomaille muuttoa ja nyt olemmekin etsineet uusia tilalle. Päätimme, että tällaisen mahdollisuuden edessä etsimme mahdollisimman paljon oikeasti kivoja huonekaluja, jotka myös kestävät aikaa sekä kulutusta. Olemme kiertäneet kirpputoreja ja kolunneet vanhempiemme varastoja ja muutamia helmiä onkin löytynyt, voisin kertoa niistä myöhemmin lisää! On ollut tavallaan vapauttavaa kun tavaraa ei ole hirveästi. Yllättävän vähälläkin pärjää!
Muuttokuormamme Lontoosta oli neljä matkalaukkua sekä kaksi postitettua laatikkoa, joten muuttokin oli melko helppo, kiitos vielä apureille. Tosin pesukonetta meillä ei vielä ole ja ruokapöytäkin saapuu myöhemmin – lapsiperheen kannalta melko oleelliset sanoisin!
Onneksi anoppini on hakenut pyykkejä pesuun ja oma kone saapunee ensi viikolla. Olohuonepiknikitkin ovat pian historiaa kun pöytä saapuu ennen viikonloppua.
Aika nopeasti solahdimme tähän suomalaiseen arkeen ja aika Lontoossa tuntuu enää vain kaukaiselta muistolta, vaikka siitä on vain muutama hassu viikko kun arki ja rutiinit olivat siellä.
Nyt kuitenkin jonkun aikaa elämme suomalaista elämää ja nautimme luonnosta, tukiverkon läheisyydestä, lasten vapaudesta liikkua omalla pihalla kavereiden kanssa sekä kohtuuhintaisesta päivähoidosta. Katsotaan miten monta vuotta tätä arkea vietetään ja kutsuuko maailma vielä vai jäämmekö tänne – tulevaisuus näyttää!
Kiva jos pysyt mukana seuraamassa, vaikka tahti on hieman ollut hidas kaiken tämän hälinän keskellä 🙂
x Henna
