Kuopus päätti pukea haalarit päälle kun ulkona oli +11

Ennen muuttoamme tänne Englantiin esikoisemme osasi laskea kymmeneen englanniksi, sekä tunnisti myös värejä englanninkielellä. Myönnettäköön, että osasyy tähän taisi olla tabletilla pelatut pelit sekä muutamat englanninkieliset videot, joita hän satunnaisesti katseli. Jotain hyötyä siitä ruutuajastakin ollut siis? Mutta muuten hän muutti tänne lähes ummikkona. Uskaltaisin kuitenkin väittää, että kielitaito karttuu täällä asuessamme kuin huomaamatta.

Työskennellessäni aikanaan päiväkodissa huomasin, kuinka vieras kieli tarttui lapsille älyttömän nopeasti. Lapset kun imevät itseensä uutta tietoa kuin pesusieni vettä konsanaan. Painotimme aina vieraskielisessä ympäristössä olevien lasten perheille oman äidinkielen tärkeyttä ja sitä, että vanhempi puhuisi omaa äidinkieltään lapselle. Koitankin pitää tästä periaatteesta itse kiinni asuessamme täällä. Meillä kotona me vanhemmat puhumme lapsillemme tietysti suomea, sillä olemme molemmat suomea äidinkielenämme puhuvia. En koe, että se olisi lasten kannalta kovin hyödyllistä, että lukisimme esimerkiksi iltasatuja englanniksi, vaikka puhummekin kieltä sujuvasti. Emme kumpikaan ole ns. natiiveja, joten se ei tuntuisi oikealta. Tilanne on varmasti paljon kinkkisempi ja täysin erilainen sellaisessa perheessä, jossa on käytössä useampia kotikieliä. Ja voihan toki olla, että tulevaisuudessa meidänkin tytöt leikkivät välillä keskenään englanniksi.

Täällä asuessamme olen huomannut esikoisen kovan yrityksen puhua paikallista kieltä eri tilanteissa. Oli jokseenkin hellyttävää kun kolmevuotias aloitti taannoin keskustelun suunnilleen samanikäisen pojan kanssa lääkärin odotusaulassa. Tyttö osoitti helmitaulua ja lateli

-This is green, this is yellow…

Vastapuoli ymmärsi heti jujun ja lähti ”keskusteluun” mukaan myös nimeämällä värejä helmitaulusta. Voi sitä iloa pienen tytön kasvoilla kun toinen lapsi ymmärsi häntä. Myöhemmin kyseinen poika tosin huvitti meitä muita paikalla olleita huutamalla kovaan ääneen, kuinka hänen täytyi tulla tänne lääkäriin, kun oli hieman pippeli kipeänä. Tätä heittoa tyttäremme ei vielä sentään tajunnut, hän vain kummasteli, miksi muut aikuiset hymyilivät huvittuneina ja minkä vuoksi pojan äiti hieman punastellen toppuutteli poikaansa olemaan hiljempaa. Lasten tilannetaju on mahtava!

Toisen kerran tyttäremme pääsi osoittamaan rohkeuttaan kun olimme matkalla puistosta kotiin ja vastaan käveli noin neljävuotias tyttö äitinsä kanssa. He myös pysähtyivät temppuilemaan pyörätelineille ja kolmevuotiaamme aloitti hänen kanssaan keskustelun käyttämällä täkäläisten lastenohjelmien nimiä jäänsärkijänä. Toinen lapsi vastasi nyökkäillen:

-Yes, Peppa Pig, yes I know Mr. Tumble!

Lapset ovat ihanan välittömiä ja kyllä siinä tilanteessa olin hurjan ylpeä pienestä rohkeasta tyttärestäni, joka myöhemmin kertoi tapaamamme tytön olevan hänen uusi ystävänsä. Voi pientä!

Olen myös pannut viime aikoina merkille, kuinka hän puhuu välillä puoliksi siansaksaa leikkiessään. Hän lisää väliin tietämiään englanninkielisiä sanoja ja väliin itse keksimiään sanoja, jotenkin näin:

-Sködesköde döö duu yes no no, mummy.

Vitsit tuota lasten mielikuvitusta!

Kuopuksemme puolestaan (iältään nyt 1v 7kk) ei vielä puhu edes suomea pitkiä pätkiä, mutta päivä päivältä kuitenkin enemmän. Uusia sanoja tuntuu tulevan repertuaariin lähes viikoittain ja hän on juuri siinä ihanassa toisteluiässä. Hänen kohdallaan onkin jännittävä seurata, kuinka vieras kieli vaikuttaa kielen kehitykseen. Hän tosin tulee olemaan vielä ainakin tovin kotihoidossa, joten englanninkieli ei kovin voimakkaasti ole läsnä hänen arjessaan. Hän tosin jo on oppinut, mitä tarkoittaa baby ja Teletappien Pai on hänelle Po. Saas nähdä mitä seuraavaksi tulee sanavarastoon ja millä kielellä. Esikoisen kohdalla uskoisin, että tammikuussa alkava päiväkoti kiihdyttää kielen oppimista. Tietysti jännitän, kuinka hän tulee ymmärretyksi alussa ja jaksavatko kaverit leikkiä yhteisiä leikkejä kun kieli ei ole muiden kanssa vielä samalla tasolla. Toivottavasti aikuiset ovat kuitenkin tarpeeksi sensitiivisiä ja ymmärtäväisiä hänen kohdallaan. Jonkinlaiset kuvakortit olisivat hyvät käytössä helpottamassa alkua.

Kielitaito on mielestäni äärettömän suuri rikkaus ja suomessa on aivan ensiluokkaista kielten opetusta ja suomalaiset ovat etuoikeutettuja siinä(kin), että tarjolla eri kielivaihtoehtoja koulussa. Täällä nimittäin on harvinaista, että opiskellaan muitakin kieliä, ainakaan alemmilla luokka-asteilla. Eräs äiti kertoi minulle paikallisessa perhekahvilassa, että ranskaa saatetaan tarjota vaihtoehtona, mutta hän toivoisi muitakin vaihtoehtoja kielivaihtoehtoihin. Hän oli kovin yllättynyt kun kerroin, että suomessa voi valita useampiakin kieliä jo nuorella iällä. Ollaan siis ylpeitä Suomesta tässäkin asiassa!

-Henna